Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

7.10.2013

Miksi sairastamisesta maksetaan palkkaa muttei terveydenhuollosta?

Työntekijän kannalta on hyvä, että nyt lokakuusta työntekijä saa siirtää vuosilomaansa, jos hän sairastuu lomallaan. Ylipäätään on kai oikein, ettei työntekijää rangaista siitä, jos hän sattuu olemaan keskivertoa sairastavampaa ihmistyyppiä, ja juuri siksi tuntuukin paradoksaaliselta, että sairastamisesta maksetaan, mutta terveydenhuollosta ei, ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta puhumattakaan.

Kyllä, olen kuullut semmoisesta kuin työterveyshuolto, mutta joissakin tapauksissa sellaista ei käytännössä ole. Jos työterveyslääkäri on tavoitettavissa esimerkiksi vain yhtenä päivänä viikossa ja hänelle saa aikoja jonnekin kahden kuukauden päähän, on selvää, että kaikissa akuuttitapauksissa mennään terveyskeskukseen tai usein käytännössä yksityiselle terveysasemalle.

Joskus sairaanhoito on myös terveydenhuoltoa: jos potilas menee hoidattamaan vaikka selkä- tai sydänvaivaansa tai orastavaa masennustaan, tämä säästää vastaisuudessa jatkohoitoa ja myös ehkäisee potilaan työkyvyttömyyttä. Jos kuitenkin kyse on ei-akuutista vaivasta, johon aikaa ei saa työterveyshuoltoon, tämä oman toimintakyvyn ennaltaehkäisevä kunnossapito ja vahvistaminen menee työntekijän omaan piikkiin: hän maksaa sekä kulut että työajan menetettynä palkkana.

Eikö tässä olekin tietty paradoksi? Eikö työnantajan kannattaisi tukea oman toimintakyvyn ennakoivaa ylläpitämistä, puhumattakaan terveydenhoitoa ennen kuin terveys muuttuu sairaudeksi, etenkin kun työpaikka on usein vähintäänkin osasyyllinen työntekijän terveyden vähittäiseen romahtamiseen, oli sitten kyse työpaikkakiusaamisen aiheuttamista masennuksista, istumatyön aiheuttamista selkä- ja niskavaivoista tai yksipuolisen rasituksen aiheuttamista tuki- ja liikuntaelinvaivoista?

Toki työntekijällä on vastuu itsellään siitä, miten hän itseään hoitaa työajan ulkopuolella, mutta kyllä työnantajan kannattaisi miettiä järjestämänsä työn luonnetta syvällisesti muutenkin kuin ergonomisina interventioina. Istumatyö tappaa, ja sen vähentäminen tulisi ottaa koko länsimaisessa maailmassa äärimmäisen vakavasti. Voitaisiin aloittaa kaikkien kokousten karsimisesta minimiin tai sitten siirtää kokoukset juoksumatoille, luontopoluille ja uima-altaisiin sekä karsia hoitohenkilöstön tietokoneenkäyttö minimiin. Kuuliko THL?

Jos asia palautetaan yksilönvastuuseen, niin toki työn fyysinen rasitus on ammatinvalintakysymys, muttei nuori tule tällaisia ajatelleeksi. Aiempaa istumatyötä pohtinutta tekstiäni voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.

Ei kommentteja: