Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

7.8.2013

Jalkapallofanit, nykyajan kansantribuuni

Jalkapallojoukkueet ovat paikallisyhteisöjensä kuvia ja edustajia, ja nyt kun futiksesta on tullut globaalia viihdeteollisuutta, edelleenkin faneja kuunnellaan herkällä korvalla. Tosin Helsingissä HIFK-ikonin oli mahdollista signeerata paikalliskilpailija Jokereihin, mikä kaiketi kertoo siitä, että Suomessa fanikulttuuri on vakiintuneimmillaan ja kiihkeimmilläänkin aika kesyä. Vaikka edes Suomi-Englanti olympiastadionilla ei ole yhtä korviahuumaava kokemus kuin mikä hyvänsä Championship-peli, en siltikään kaipaa fanikulttuuriin kärjistymistä, jossa nurkkapatriotismi näivettyy kurjimmillaan silkaksi ahdistuneeksi patriotismiksi, jonka ylilyönnit näyttäytyvät joskus rasismina, joskus sellaisena moraalisena kiihkoiluna, joka on tyypillistä jos lukee liikaa Alibia eikä sitten paljon muuta.

Viimeksi tällainen moraalinen väkijoukon kauhistus sai joukkueeni West Hamin perääntymään aikeistaan hankkia joukkueeseen nuorena joukkoraiskaukseen osallistunutta belgialaiskärkeä. Raiskaus on kammottava rikos, eikä omaa osuutta ja vastuuta siihen yhtään vähennä se, että on ehkä teinipäissään sortunut jengin mukana tekemään vähän "kolttosia".

Kuitenkin oikeusvaltiossa rikoksesta rankaiseminen kuuluu oikeuslaitokselle, ja tämä nuori skurkki on rangaistuksensa lusinut. Ihan oma keskustelunsa on se, ovatko nämä rangaistukset rikoksen laatuun nähden asiallisella tasolla ja mikä yleensäkin pitäisi olla yhteiskuntakelpoiseksitekemismenetelmä näin raa'asti ihmisyydelle viis veisaavalle rikokselle. Ei työmahdollisuuksien evääminen ainakaan ole yksikään niistä sosiaalistamiskeinoista, vaikka on selvää, että tämä nuori mies kantaa tekoaan koko elämänsä mukanaan, ilman, että vastustajat ja omatkin siitä muistavat muistuttaa.

Urheileminen on monessakin mielessä rinnasteista armeijaan, kielikuvia myöten. Myös siinä, että kyllä vastuu johtamisesta täytyy olla johtajalla. Ei pelaajahankintoja tai strategista päätöksentekoa muutenkaan pitäisi voida suorittaa huutoäänestyksellä, vaikka urheilussa parhaat tietäjät löytyvätkin aina sohvilta.

Tapauksesta voi lukea enemmän klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Ei kommentteja: