Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

28.6.2013

Nk. maahanmuuttokriittisyys lietsoo väkivaltaa

Nämä itseään maahanmuuttokriitikoiksi kutsuvat ihmiset eivät kuulemma ole rasisteja, eivätkä he tarkoita tosissaan. Kielipelejä vain harrastavat, ovat sitten kielitieteilijöitä Eirasta tai hulluja Huittisista.

Mitä useampi näkee tarpeelliseksi korostaa ihmisten välisiä eroavuuksia heidän yhtäläisyyksiensä sijaan, sitä useampi näkee normaalitilana sen, että ihmisten välillä on varsinkin erottavia nimittäjiä ja niitä myös haluaa etsiä, koska ihminen ajattelee skemaattisesti, haluten löytää sellaisen valmiiksi jo maailmassa olevan lokeron, johon voi olionsa sijoittaa tai ismin, joksi voi ajatuksensa pukea.

Mitä useampi kutsuu poliittista tai muuta mielipidevaikuttamista vain leikiksi ja rasistisia kirjoituksia vain leikiksi, sitä useampi myös uskoo, että ne ovat kaikkea muuta kuin leikkiä. Lapset. Heille leikki on täyttä totta.

Ei ole mitään leikkiä se, että leikki on lapsen työtä. Nämä huurupäät tulevat saatanallisilla säkeillään innoittaneeksi lapsiamme tekoihin, joissa leikki alkaa siitä mistä potkiminen loppuu.

Elokuvissa ja kirjoissa potkitaan ja hakataan, ja joskus siihen kuolee. Elokuvat eivät ole totta. Ne ovat siis eräänlaista leikkiä, toden tuolla puolen. Olenkin kulttuurituotteita paljon enemmän huolestunut siitä, mitä kaikki tämän maailman höyrypäät laittavat lastemme hiuksien alle.

Kiitos Riikka Pulkkiselle innoituksesta!

27.6.2013

Pankkien tuote on moralisointi

Ryhdyin asuntovelalliseksi tietäen hyvin, että niistäkin vähistä työeläkkeistäni, joita olen ehtinyt keräämään sitten joskus kun minulle ei enää olla varaa maksaa eläkettä, on kurjistuva huoltosuhde naukkaissut leijonanosan pois. Asunto onkin ehkä kohta ainut sosiaaliturvan muoto, ja sellaisena se on sijoituskohde, konkreettisin ja paras kaikista: maksat itsellesi siitä, että sinulla on varaa asua ja elää sellaisessa Suomessa, jossa hyvinvointivaltion on korvannut huoltosuhteella pelotteleva rosvokapitalismi.

Sitä vaikeampi onkin ymmärtää sitä, miksi pankit yrittävät saada likvidoitua asiakkaansa miltei pakkomyymällä heille sellaisia sijoitustuotteita, joiden kuukausittainen maksaminen vie heidän likviditeettinsa pakkasen puolelle, ja kaupan päälle tulee vielä moralisointia, ainakin rivin välissä: mitä enemmän ne myyvät sinulle näitä rahoitustuotteita, sen huonommaksi ihmiseksi sinä itsesi tunnet kieltäytyessäsi näistä.

Henkilökohtainen talous on puhdasta matematiikkaa: mitä jää viivan alle tulojen - tässä tapauksessa aika pienten ja menojen, tässä tapauksessa monien niistä ollessa ensisijaisia - jälkeen. Kun elämä on kukkaron tasapainottelua, en kaipaa siihen päälle syyllisyyttä, sillä se tekee tästä balansoinnista kauhun tasapainottelua.

Luulisi, että pankin etu ovat asiakkaat, jotka ovat siinä määrin vakavaraisia, että heidän henkilökohtainen balanssinsa on hallinnassa, sellaisia, jotka tulevaisuudessakin kelpaisivat pankin asiakkaiksi.

Minullahan sitäpaitsi on jo nyt huomattavan suuria pankkisijoituksia: niitä kutsutaan asunto-osakkeiksi. En siis ole ollenkaan kunnoton asiakas, päinvastoin toimin parhaan kykyni mukaan vastuuntuntoisesti, ja minulla kuitenkin on paras käsitys elämäni realiteeteista kokonaisuutena.

24.6.2013

Älä mene nälkäisenä Seinäjoelle

Kun lähdin perheeni kanssa junailemaan Seinäjoen kautta Vaasaan, olin jo lupaillut etukäteen pojalleni että pääsee sitten ravintolavaunussa syömään nakkeja ja muusin. Tai jonkin muun Ilpo Ilveksen annoksen. Ei sellaista kuitenkaan ollut tarjolla, sillä on näköjään turha toivo, että kaukojunassa olisi ravintolavaunu. Tai olihan siellä: sitä työnnettiin pitkin käytäviä. Tosin, jos ihan tarkkoja ollaan, sitä kai pitäisi kutsua tarjoilukärryksi. Siellä oli tarjolla sämpylöitä, reissumiehiä, kolmioleipiä sekä voileipiä, jotka olivat loppu. Suolaisen nälkään - jos sattuisi olemaan keliaakikko - tarjolla oli Pringlesejä.

No, onneksi jälkikasvulle oli Muumi-keksit ja meille aikuisille hedelmiä. Vahingosta viisastuneena, päätimme selvittää etukäteen paluumatkan ravitsemustarjonnan. Turhaan, sillä ei Vernerin www-sivun kohta "ravitsemuspalvelut" tehnyt hullua hurskaammaksi. Ensin olisi pitänyt tietää, oliko kyseessä IC2- juna vai oliko se IC1. On varmaan sitten sivuseikka, mitä kaikkia muita niitä on, että ovatko ne ei IC2- tai IC1 -junat IC nollia tai sitten niitä joko IC kakkosia tai yökkösiä, siis sitä toista niistä ensin arvatuista, joita tämä juna ei siis edustanut, tämä juna, joko kuuluikin lajiin IC50 eikä mistään saanut tietää, kuuluiko IC50 tyyppiin IC1, väärä IC1, IC2, väärä IC2 vaiko peräti IC50 ja onko se/eikö se ole tämmöinen IC1 tai IC2.

Vähän siis skarppausta, VR. Kun perheen edestakainen matka maksaa sen verran että sitä vakavasti voisi miettiä isovanhempien lihapullien asemesta Teneriffan lihapullia, sopisi palveluakin odottaa.

19.6.2013

Luottamustehtävät ovat vain vakavaraisille

Moni luulee, että kunnallispolitiikot ovat rikkaita ja että luottamustoimilla voisi elää. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Jos luottamustoimi vie työaikaa, tämän vuoksi ansionmenetykset korvataan, edellyttäen, että kyseisen elimen kokoukset pidetään työaikana, olettaen siis tietenkin että nämä kokoukset sopisivat työnantajalle. Ja tokkopa ne sopivat, jos esimerkiksi on jonkun toimen ainoa hoitaja tai muuten vain melko korvaamaton organisaatiossaan.

No, joka tapauksessa ansiomenetyksen korvaaminen kuulostaa hyvältä. Ei se sitä kuitenkaan ole, jos korvaukset tilitetään takautuvasti, esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa, samoin kuin matkakulut kokouspaikkakunnalle, joka ei satu olemaan välttämättä sama kuin luottamustoimen hoitajan asuinpaikka. Asuntolainat ja elatusavut eivät nimittäin tunne takautuvuutta. Käytännössä tämmöisen luottamustoimen hoitaminen täysipainoisesti edellyttää siis työmatkalippua tai autoa matkustamiseen ja eläkeläisyyttä kokouksiin ehtimiseen.

Ei siis kunnallispolitiikalla pääse rikastumaan, saati elämään. Ei kunnallisdemokratia ole edustuksellistakaan, jos luottamustehtävien hoito on mahdollista vain vakavaraisille tai joutilaille, mieluiten molemmille.

18.6.2013

Viherkommarin vastaus pienten lasten papalle

En tiedä, keitä nimimerkki Pienten lasten papan tarkoittamat kaikkea ja varsinkin kevyen liikenteen väyliä vastustavat viherkommunistit ovat, sillä minä en sellaisia tunne. Pienten lasten pappa ei tainnut tilata Uusimaata vielä lokakuussa, jolloin (16.10) kirjoitin lämpimästi kannattavani pyörätietä Hinthaarasta Kuninkaanporttiin. Myöskään Porvoon Vihreiden tuore liikennepoliittinen ohjelma ei taida olla hänelle tuttu; sen mukaan

1. Porvoon kaupunkistrategiassa otetaan tavoitteeksi lisätä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta selvästi nykyiseen tilanteeseen verrattuna.
2. Kaupungin liikennejärjestelmän kokonaisuuden parantamiseksi voidaan perustaa liikennelautakunta, joka pyrkii erityisesti kuulemaan kuntalaisia ja lisäämään liikennejärjestelmän turvallisuutta, taloudellisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee kaupunginjohdon ohjata kaupunkikehityslautakunnalle lisää resursseja liikennesuunnittelun parantamiseksi.
3. Myös Porvoon junarata huomioidaan kaupunkistrategiassa kaupungin tulevan menestyksen kulmakivenä. Porvoon on jatkettava aiempaa aktiivisemmin määrätietoista vaikuttamistyötä raideyhteyden avaamiseksi Porvoosta Söderkullan kautta Helsinkiin sekä toisaalta Porvoosta Loviisan kautta Kotkan ja Haminan suuntaan. Raideyhteys on mahdollistettava kaavoituksessa.
4. Liityntäpysäköinnin mahdollisuuksia ja kapasiteettia lisätään joukkoliikennejärjestelmän tulevaisuuden turvaamiseksi. Haja-asutus-alueilla kehitetään tietotekniikkaan pohjautuva kutsuliikennejärjestelmä. Turvallisen pyöräilyn mahdollisuuksia kehitetään koko kaupungissa.
5. Liikennejärjestelmää kehittäessä tulee huomioida erilaiset liikkujaprofiilit. Niin asioinnissa, koulu- ja työmatkoilla, ostoksilla käydessä kuin turistimatkoillakin tulee olla nykyistä useammin mahdollista käyttää joukkoliikennettä.
6. Mahdolliset tulevat kuntaliitokset tulee huomioida myös palveluiden joukkoliikennevälineillä saavutettavuuden kannalta. Tällöin Porvoon mahdollisen HSL:een liittymisen edut, erityisesti mikäli Porvoon ja Sipoon kuntaraja poistuu, on otettava huomioon joukkoliikennettä kehitettäessä

Michael Perukangas, ajokortiton pyöräilijä, Porvoonseudun Vihreiden puheenjohtaja

Kuninkaantien pyörätietä käsittelevän aikaisemman kirjoitukseni voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa tiistaina 18.6.2013.

17.6.2013

Miksi julkaisen nimetöntä palautetta blogissani?

Miksen vaadi oman nimen käyttöä blogini kommentaattoreille ja olen täten mahdollistamassa vastuutonta puskasta huutelua?

Ollakseni humaani ja antelias. Tarjotakseni ilmaisen foorumin, jossa nolata itsensä, jossa on sosiaalisen median osallistavuuden periaatteiden mahdollista kommentoida asian lisäksi myös sen vierestä. Täten blogini tulee olleeksi sosiaalinen media eikä vain silkka itseilmaisun kanava. Todistaakseni, että nk. sosiaalinen media on vääristynyt: siellä tyhjät tynnyrit kolisevat usein eniten. Peiliä en pysty kommentaattoreille tarjoamaan, sillä eivät he sellaista tarvitse. Ne, jotka tarvitsevat, eivät näe, ja loput eivät tarvitse.

Toki toivoisin, että voisin rohkaista ihmisiä jakamaan keskenään kipeitäkin aiheita, ja usein tämä käy vain nimimerkillä. Toinen vaihtoehto on epäillä kommentaattorien terveydentilaa.

16.6.2013

Beethoven revisited

Reilu vuosi sitten kävin lävitse Beethovenin sinfonioiden kokonaislevytyksiä. Nyt on uuden välitilinpäätöksen aika, keräiltyäni Rudolf Kempen kokonaislevytyksen levy levyltä. Uskoin hänen Eroica-levytyksensä perusteella vahvasti Kempeen, ja nyt olen aika vakuuttunut siitä, että kokonaisratkaisua ei ole tarjolla missään. Se ei ole merkki kenenkään kapellimestarin pienuudesta, vaan Beethovenin suuruudesta.

Aivan ihanteellista kokonaislevytystä Beethovenin sinfonioista ei ole, mutta jos haluaa kattaa esitystyylien kirjon mahdollisimman laaja-alaisesti, silloin Roger Norringtonin, Arturo Toscaninin ja Wilhelm Furtwänglerin paketit ovat lähtökohtana kirjastolle. Norrington tarjoaa aivan uuden äänimaailman ja balanssit perinteiseen Beethoveniin tottuneelle, kun taas Toscanini ja Furtwängler edustavat kaikilla mahdollisilla tavoilla 1900-luvun tulkinnallisia antiteesejä: ensimmäinen on kuin maustettu diettikasvisruoka, jälkimmäinen on verinen, tirisevä pihvi. Jos vielä haluaa yhden suhteellisen täyteläisesti äänitetyn "perinteisen" paketin, silloin varteenotettavia vaihtoehtoja ovat ainakin Otto Klemperer, Bruno Walter, George Szell, Rudolf Kempe tai joku Herbert von Karajanin neljästä versiosta.

Klempererin levytykset ovat melko verkkaisia, mutta ilmavia, täyteläisiä ja selkeitä; tosin monen mielestä parhaat hänen versionsa ainakin vitosesta ja seiskasta on tehty monon aikakaudella eivätkä kuulu kokonaislevytykseen. Walterin Beethoven kuulostaa kasvatetulta Mozartilta. Parhaat ovat Pastoraali ja nelonen, myös kolme ensimmäistä sinfoniaa toimivat. Ysi sen sijaan on likilaskuinen läpisoitto. Kempen ilmavan, musikaalisen mutta suuren kokoluokan näkemystä paketin parasta antia ovat Eroican lisäksi kakkonen ja kasi. Kempen Beethoven on läpikuultavaa, valoisaa, täyteläistä, eloisaa, kiireetöntä mutta joutuisaa, rehellistä ja läpeensä musikaalista. Szellin Beethoven taas on kuin kasvatettua Haydnia, ja ainakin vitonen on paras kuulemani stereolevytys. Siis Concertgebouw-orkesterin kanssa tehty, ei kokonaislevytyksen eli Clevelandin versio. Nyt laittaisin roponi Szellin puolesta, jos munat pitäisi laittaa yhteen koriin. Karajanin Beethoveneista moni pitää 50-luvun Philharmonia Orchestra-versioita (hyvä monoäänitys) parhaina, mutta useimmille kuulijoille 60- ja 70-luvun paketit tarjoavat kelpo perusludwiggia. Parhaiten Karajan onnistuu vitosessa, kasissa ja ehkä ysissä.

Hyviä vaihtoehtoja voi tulla myös yllättävältä taholta; jotkut pitävät André Cluytensin Berliinissä 50-60-luvun vaihteessa tekemää kokonaislevytystä oikein hyvänä perinteisenä vaihtoehtona. Uudemmista moni suosittelee Colin Davisia ja Nikolaus Harnoncourtia. Davisia en ole kuullut ja Harnoncourt jätti minut kylmäksi.
Seuraavaksi tarkastelen asiaa sinfonioittain.

1. sinfonia. Omat suosikkini ovat Toscaninin jäntevä ja dramaattinen sekä Reinerin levytys, joka on kuin kasvatettua Haydnia. Jos pitää valita yksi levytys, jonka kanssa elää, otan Reinerin, joka on hienosti äänitetty, energinen, jämäkkä ja täyteläinen.

2. sinfonia. Rudolf Kempen versio lienee lähinnä ideaalia. Kempe rinnastaa kakkosen Eroicaan, jonka pikkusisar se ilmiselvästi on, samaten kuin Haydnin isoveli. Kempen Beethoven on lyyristä, riittävän joutuisaa mutta pakottoman ja klassistisen suurta.

3. sinfonia. Rudolf Kempen (50-luvun lopulla Berliinissä tai 70-luvun alussa Münchenissa) on tehnyt kaksi parasta saatavilla olevaa versiota. Ne ovat ihanteellisia valoisuudessaan, ja pakottamattomassa lyyrisyydessään. Ne kasvavat pikku hiljaa orgaanisesti, kuten Eroican pitääkin. Sanalla sanoen, siinä on kaikki tasapainossa. Kempen Eroica on läpikuultava, valoisa, täyteläinen, eloisa, kiireetöntä mutta joutuisaa, rehellistä ja läpeensä musikaalista. Sanalla sanoen, siinä on kaikki tasapainossa.

Erich Kleiberin levytys on yhtä kiihkeä kuin Toscanini, mutta lämpimämpi. Listani kakkonen. Toscanini tarjoaa intensiivisen, suorastaan hakkaavan elämyksen, mutta yhtä kaikki unohtumattoman. Useimpien suositusten ykkösvaihtoehto Klemperer on noussut arvoonsa vasta 24 vuoden Eroica-suhteen myötä. Etenkin kuulokekuuntelussa Klempererin erotteleva monumentaaliproosa pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

4. sinfonia. Tarjolla on monia hyviä vaihtoehtoja. Furtwänglerin sota-aikainen livelevytys on hiipivässä intensiteetissä kaikkine ysköksineenkin ylittämätön. Bruno Walterin muheva klassismi toimii myös, ja Pablo Casalsin livelevytys Marlboron musiikkijuhlilta Casalsin ollessa 93-vuotias (yllättävän hyvä liveäänitys v.1969) on humaani kaikessa karheudessaan. Ernest Ansermet tarjoaa yllätyksen; hänen franko-sveitsiläinen versionsa on klassinen ja täysin idiomaattinen.

5. sinfonia. Olen kuullut Furtwänglerilta kaksi liveversiota. Hienoin on pian liittoutuneiden boikotin päättymisen jälkeen tehty livetaltiointi v- 47, mutta ei sota-aikainen taltiointi (joka löytyy samasta Deutsche Grammophonin boksista) jää paljoa jälkeen. Furtwängler nostaa ainakin alusta liiankin usein kuullun kappaleen sudenkuopan ylitse. Paras stereolevytys on George Szellin Amsterdamin Concertgebouw-versio, jossa Szellin analyyttinen klassismi yhdistyy Toscaninin kiihkeyteen, kuultuna täyteläisessä Concertgebouw-akustiikassa. Lisäksi pidän Norringtonin raikkaasta käsittelystä. Karajanin vitonen edustaa klassista musiikkia sanojen klassisimmassa merkityksissä.

6. (Pastoraali) sinfonia. Oma ehdoton suosikkini on Erich Kleiber, joka tarjoaa yllättävänkin kiireettömän esityksen, yleensähän vanhemman Kleiberin Beethoven oli aika joutuisaa. Bruno Walterin rakastava lyyrisyys on kuitenkin ihanne-esitys. Fritz Reinerin sekä Arturo Toscaninin Pastoraalit ovat yllättävänkin lyyrisiä, ja Reiner on tietenkin täyteläisesti levytetty. Toscanini on sekä dramaattinen että lyyrinen, mutta kieltämättä toisen osan lyyrisyys kärsii hieman 4H-studion close up-akustiikasta. Roger Norringtonin "autenttisen" levytyksen soundimaailma on virkistävä ja sopii Pastoraaliin kuin nenä puuhun.

7. sinfonia. Erich Kleiberin liike-energiaa pursuileva muskulaarisuus toteuttaa parhaiten tämän teoksen "tanssin apoteoosin". Furtwänglerillä taas korostuu inhimillinen kärsimys, ja hänen finaalinsa on kaikkein hurjin. Sekä studio- että sota-aikainen levytys ovat käypiä yhtä lailla. Toscaninin versioista v. -36 New Yorkissa tehty on paras, täyteläisempi ja vähemmän hosuttu kuin NBC-levytys, ja yllättävän hienolla äänityksellä!

8. sinfonia. Furtwänglerin livelevytys Tukholmasta on ainoa, joka on minulle nostanut tämän teoksen triviaalin lastenrenkutuksen yläpuolelle. Modernimpia levytyksiä en osaa ehdoitta suositella, mutta George Szell, Herbert von Karajan ja Rudolf Kempe ovat ainakin kelpo vaihtoehtoja. Jos yksi pitää valita, olkoon Karajan, joka korostaa teoksen aikuista sinfoniallisuutta, hänellä leikkikin on työtä. Szellin kasi on tiukka kuin kiperä polkka ja Kempen kasi on lyyrinen kuin kansantanssi.

9. sinfonia. Tästä olen kirjoittanut oman lukunsakin (löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa), mutta teos tulee katetuksi Furtwänglerillä, Toscaninilla ja Karajanilla. Karajanin 60-luvun täyteläinen mutta muskulaarinen versio on paras yleispätevä levytys, mutta Furtwänglerin v- -51 livelevytys Bayreuthista taas koko inhimillisen historian suurimpia dokumentteja koko inhimillisen historian suurimmasta teoksesta. Toscaninin draamantaju taas tekee Beethovenin ysistä kuin Puccinin oopperaa, mutta hienosti se niinkin toimii kaikessa iskevyydessään.

13.6.2013

Ketkä...

... 5 pisteen vihje:

- kunnanhallituksen yksimielisellä vähemmistöllä kannattivat kunnan työntekijöiden lomauttamista kun niukka enemmistö yksimielisesti vastusti lomautuksia?
3 pisteen vihje:
- ovat kymmeniä vuosia kuntansa valtapuolueena kannattaneet mahdollisimman alhaista veroprosenttia, jolla kunta on ajettu konkurssikypsäksi?
1 pisteen vihje:
- tarkista asia klikkaamalla tämän bloggauksen otsikon takaa löytyvää Uusimaa-lehden uutista.

Jos joku luulee, että vainoan jotain tiettyä puoluetta tai joitain tiettyjä puolueita, en vainoa. Puolueet ovat välineitä asioiden ajamiseen, eivät itseisarvoja tai hyviä kautta huonoja sinänsä. Minun logiikalleni on kuitenkin liian vaikeaa löytää yhteisiä nimittäjiä niiden muutamien, harvalukuisten tuntemieni sivistyneiden kaupunkilaisedustajien joita kyseisestä puolueesta tunnen ja kyseisen puolueen edustaman maakuntapolitiikan välillä.

12.6.2013

Työnhaun huippuosaaja

Viime päivinä Hesarissa on keskusteltu runsaasti työttömyydestä sekä yksilötason ongelmana että rakenteellisena, yhteiskunnallisena ongelmana.

Nimimerkki "Filosofian maisteri" ihmetteli (HS Mielipide 10.6), miksi hänen osaamisensa ei kelpaa työnantajille. En tiedä, millaisia töitä hän on hakenut, mutta mitä pikemmin työttömäksi jäämisen jälkeen työnhakija tunnistaa tämänhetkisen työmarkkinatodellisuuden ja ottaa sen kuuluisan lusikan kauniiseen käteensä, sitä lyhyempi tie hänellä on työnhakijasta työntekijäksi.

Huippuosaaminen ei elätä ketään, nöyryys kyllä. Motivaatio antaa nöyryyttä: elatusapua ja asuntolainaa maksavalla työmotivaatio on kunnossa, elintasosta tai suurellisista harrastuksista viis.

Muutama vuosi sitten suoraan kortistoon valmistunut diplomi-insinööriystäväni ehdotti filosofian maisterin tavoin, että työttömien työmarkkinatilanteen parantamiseksi työttömät pitäisi asettaa työnhauissa etusijalle tai jopa asettaa vakituisissa työsuhteissa olevat määräaikaiseen hakukieltoon.

Kun Samuli Pahalahti (HS Mielipide 11.6.) piti työnantajan kilpailuttamista työnhakijan neuvotteluvalttina työnantajia vastaan, ei tämä kuulu yli 50-vuotiaiden, vähän koulutettujen keinovalikoimiin. Ne, jotka tähän kykenevät, ovat työmarkkinoiden huippuosaajia. Tämänhetkisessä työmarkkinatilanteessamme huippuosaaja on ihminen, joka kykenee joustavasti räätälöimään ansioluettelostaan mahdollisimman monta erilaista versiota erityyppisiin töihin.

Huippuosaaminen liittyy epävarmuuden markkinoilla työnhakutaitoihin, ei välttämättä niinkään mihinkään tarkasti määriteltävään ammattiin, joka sekin saattaa vanhentua nopeasti. Näistä taidoista tärkeimmät ovat joustavuus omissa asenteissa ja realistisuus omissa toiveissa.

Kirjoitus on julkaistu HS Mielipidesivulla tänä aamuna otsikolla Joustavuus on valttia nykyisillä työmarkkinoilla.

11.6.2013

Aidan toisella puolella ruoho ei aina ole...

Olen tottunut vihreänä kaupunkiaktivistina kaksinkertaisiin syytöksiin siitä, että olisin muka kaikkea - varsinkin kaavoitusta ja ympäristön kehittämistä ja yleistä "kehitystä" vastustava ja hidastava jarru, mutta näin väittävä ei kyllä ole koskaan asunut pikkukaupungissa tai ylipäätään altistunut naapuruuksille. Oman aktivistiurani vanhetessa, suhtaudun nimbyilyyn aina vain nihkeämmin, etenkin kun olen nyt oppinut tunnistamaan mikä on nimbyilyä ja mikä ei.

Kaupungin rakennustarkastajan täytyy olla epäkiitollinen työ, sillä hän joutuu virkansa puolesta myötäilemään kaiken maailman pikkusieluja, joiden mielestä aidan tai kadun toisella puolella asuvan naapurin roskis, kasvihuone tai grillikatos ovat esteettinen, naapuristosaniteetillinen tai mikä lie moraalinen ongelma tai jotka horaisevat aamukahvinsa väärään kurkkuun nähdessään ikkunastaan ei-niin-sotilaallisesti itseään kantavia heidän mielestään liiaksi dalimaisia ihmishahmoja sattuessaan asumaan liian lähellä naapurin kehitysvammaisten asumisyksikköä, kuten nyt Espoossa viimeksi.

Nämä silkasta katkeruudesta mielisairastuneet pikkusielut eivät kuuluisi kaupunkiin, mutta siltikin todistustaakka jää sille, joka on syytettynä oman ja ehkä siinä sivussa toistenkin ympäristön aktiivisista hoitamis-, kehittämis- ja parantamisyrityksistä.

Sen sijaan kaavoitukseen voi vaikuttaa vain negatiivisesti, jälkikäteisesti valittamalla, jolloin taas todistustaakka on aina valittajalla, siis sillä, joka yrittää käyttää ainoaa hänelle Maankäyttö- ja rakennuslain sallimaa tapaa vaikuttaa ympäristöönsä.

Se, mikä erottaa kaavoitukseen vaikuttamaan yrittäviä kansalaisia ja ammatikseen närkästyviä naapureita, on se, että kaavoituksessa - ainakin silloin kun on kyse liikenneväylien tai asuinalueiden kaavoituksesta - on kyse yhteismaiden puolustamisesta, kuten altruistista intresseistä säilyttää virkistysalue. Naapuriterroristit taas toimivat puhtaasti itsekkäillä motiiveilla, joista tärkein on sadismi. Ilmeisesti ruoho siis tosiaan voi olla toisella puolella aitaa vihreämpää kun sitä pitää niin kadehtia. Nimbyilyn määritelmä siis olkoon: oman naapuruston muutosten vastustaminen itsekeskeisillä motiiveilla.

Mikään julkinen häpeäpaalurangaistus ei taida olla naapurustoaan terrorisoiville pikkusieluille riittävä, sillä nimby ei ymmärrä tekevänsä väärää saastuttaessaan negatiivisuudellaan naapuruston hengen, luullessaan suojelevansa omaisuutensa arvoa. Espoossa yksi tällainen luonnonsuojelija-aktivistiksi naamioitu jo ilmiantoi itsensä sunnuntain Hesarissa. Hänen nimensä on Henrik Lampén.

Pieni vinkki kaikille jotka haluavat yrittää vaikuttaa mihin tahansa omaksi kokemassaan intressissä: koettakaa nyt herran jumala löytää joku yleinen intressi, jota ajatte, ettette näytä niin onnettoman itsekkäiltä. Naamioikaa se nimbyilynne edes vähän paremmin, ainakin jos aiotte minusta hakea liittolaistanne kunnallispolitiikassa.

Ympäristöön vaikuttamisessa on valuvika. Se, että vain negatiivinen vaikuttaminen nauttii lainsuojaa, aiheuttaa sen, että kaikki vaikuttaminen on helppo leimata nimbyksi. Pitäisi olla mahdollista puolustaa ympäristöä myös antamalla puoltoääniä asioille, joiden kokee lisäävän yleistä elämisen ja asumisen ja ympäristön laatua. Miksei minun ole mahdollista puolustaa oman ikkunani alla olevaa naapurini rakentamaa pieteetillä kasattua grillikatosta, joka muka häiritsee naapuria aidan toisella puolella? Nyt yleisen viihtyvyyden lisääminen tai ympäristön yleisen laadun parantaminen ei ole mahdollista. Rakennustarkastajan olisi sitten helppo laskea, saako joku grillikatos enemmän peukutuksia ylöspäin vai alas.



Jos sattuu näkemään sen, minkämerkkisiä aamiaismuroja vastapäisessä talossa syödään, vika ei ole naapurin muroissa vaan sinun silmälaseissasi!

10.6.2013

Bach by God himself

I am no religious person, but in encounters with nature and great music I feel as if I had some kind of religious experiences. Listening to Walcha's survey of Bach is a homecoming to me as I learnt to dwell in music as teenager listening to Bach. Those distant memories of those days in Kannelmäki when I was around 16 or 17 when I dwelled not only in Bach but also in my math homework and was hopelessly in love with one girl or another. Now I can appreciate that that period of my live with such agonising state of mind of a growing wannabe-intellectual, spirited young man was in fact so happy that it is worth idolising.

Oh, where were I? My relationship with Bach organ music has been somewhat off for 25 years, but now Walcha had returned me to the fundamental truth. Only now I can appreciate why the Preludes and Fugues are often considered his prime achievement with the organ; here and elsewhere, Bach's music is never robbed off its continuity. Every single peace forms a perfectly rounded universe by itself. This is the ultimate human achievement in music and so real that I almost cried from the outset.

My English review as relased in the Amazon site of Helmut Walcha's 1947-1952 survey of Bach's organ oeuvre can also be seen by clicking the headline of this blog post.

9.6.2013

Kun peli lakkaa olemasta leikkiä

Monet sivistyskulttuurit - play, spielen, spela, giocare, jouer - ovat ymmärtäneet, että peli on leikkiä. Monissa peliporukoissa kuitenkin on primitiivisiä yksilöitä, jotka eivät tätä tiedä: miehiä, joiden kasvojen väri vaihtelee punertavan ja kalpean välillä huonon kameleontin tavoin heidän sylkiessään ohjeistusta kanssaleikkijöilleen, jotka sijaitsevat leikkikentällä väärissä paikoissa.

Näitä pelaajavalmentajia on kahta koulukuntaa. Ensimmäisiä kutsun paremman puutteessa turkkalaisiksi: heidän humanisminsa ei riitä, jos esimerkiksi kuumetoipilas ei suvaitse juosta itseään hengiltä jok´ikisen toivottoman pallon perässä. Toiset ovat vain yksinkertaisesti besserwisseröiviä natseja: lienevätkö pettyneitä entisiä wannabe-pelaajia vaiko wannabe-valmentajia, joiden maailmankuva ei kestä sitä jos jollakin on toisentyyppinen aika-avaruuskoordinaattoristo tai vaikka vain paskempi keppi kädessä.

Minulle joukkuepelit ovat sosiaalista, leikkisää liikuntaa, paino kaikilla sanoilla. Nämä pelaajavalmentajanatsit vievät pois pelistä kaikki edellämainitut elementit, jättäen jäljelle silkan sodan, saaden kaltaiseni kunujaon synnynnäisen jakojäännöksen tuntemaan olonsa pitkin hampain joukon jatkeena siedettynä, huonosti peitellyn hyvinkasvatetun kvasihumanismin nimissä siedetyn pelitaktiikan kiintiökeharin, palauttaen kunujaon primitiivisen pudotuspelihengen kunniattomaan arvoonsa, jossa se ei ollut edes 32 vuotta sitten peruskoulun kolmannella luokalla, jolloin koulua vaihdettuani en enää onnistunut millään verukkeella pidättäytymään lapsien urheilullisten missikisojen ulkopuolisena.

Olen joskus aikaisemminkin karsinut liikuntalajiohjelmistoani jos peliporukassani on ollut yksi satunnainenkin taktiikkanatsi, pelastaakseni molempien meidän kasvot. On kaikille kivempaa jos en joudu miettimään sitä, onko pätevä tapa vältellä pelinatseja kantamalla aina niin kattavaa pelipaita-arsenaalia että on mahdollista aina välttämällä välttää hankkiutumasta samalle puolelle tällaisen kanssa.

Juostessani olen aina riittävän vauhdikas itselleni, oman elämäni vireeni, ja taktiikkanatsit tekevät liikuntalajivalintani hyvin helpoksi minulle: yksilölajeissa ainakin välttyy nöyryytykseltä ja vihastumiselta, enkä näe tarpeen ehdoin tahdoin hankkia itseäni aggressiiviseksi ja vihaiseksi. En tunnista itseäni semmoisena enkä pidä itsestäni semmoisena.

Peli voi olla leikkiä, jos sitä harrastaa ystävien kanssa. Pelitaidoiltaan hyvin heterogeeninen äijäfutisporukkani vuodesta noin -92 onnistuu täysin peittämään pelitasojen hierarkkisuuden, johtuneeko siitä että ensin oli ystävyys vai sana, sitä en tiedä ja siitä viis, sanan ollessa useimpien lukema Johan Huizingan Leikkivä ihminen. Uusien ystävien toivossa pelaaminen ei kannata.

7.6.2013

Siipeilevät kunnat erotettava Suomesta?

Kun perussuomalaiset tunsivat itsensä siinä määrin hyväksikäytön uhreiksi, että laittoivat Timo-sedän asialle Hesarin kanteen kertomaan, kuinka meitä kaikkia on sumutettu ja että Suomelle ja Kreikalle ei sovi sama hattu, niin mikseivät siellä ole kiinnittäneet huomiota omaan sisäiseen kestävyysvajeeseemme, heitä kun muuten yleensä väitetysti pitäisi kiinnostaa ensin oman pesän putsaus?

Nyt esimerkiksi keskisuomalainen Jämsän kaupunki anoo valtiolta harkinnanvaraista valtionavustusta. Ja kyseessä on vain jäävuoren huippu, sillä on lähellänikin konkurssikypsiä kuntia. Vantaa on niin iso, ettei sitä kukaan halua pakkolunastaa, Porvoosta oli aivan äskettäin näkyvillä vain hukkuvan käsi, jonka oljenkorsi toistaiseksi kesti kuin kestikin, ja nyt vuorossa on Askola, jonka vauhtisokeus on ajanut sen Monacon asemesta Itä-Uusimaan Kreikaksi. Seuraavaksi kaatuvat Myrskylä ja Pukkila, joissa ei osata tutkia väestöennusteita. Mutta Ollakseni kuntia kohtaan reilu, niin kyllä valtiokin on kuntien alamäkeä avittanut leikkaamalla valtionavustuksiaan niin eivät kai sitten sille voi mitään että heillä sitten tulee koittamaan talenttivaje.

Joskin perussuomalaiset ovat saaneet ehkä hetkellisesti joitakin aiemmin nukkuneita uurnille, niin ei heillä ole vastauksia siihen, miten suurkuntien demokraattinen vaikuttaminen paikallistasolla ja palvelujen kohdentaminen järjestetään. Entä mitä Perussuomalaiset aikovat tehdä sen estämiseksi, että ennen kermat kuorineita kehyskuntia tulee kohtaamaan vaje sekä palveluista että pystyvästä työvoimasta? Miten he turvaavat peruspalvelut maakunniksi kasvavien kuntien Suomessa? Pitääkö yli varojensa siipeilleet kunnat erottaa Suomesta?

Vastaus on sama kuin eurooppalaisellakin tasolla: ei pidä. Integraation syveneminen on mahdollisuus, ei uhka, niin palveluiden tuotannossa, pääomien kuin henkilöstönkin liikkuvuudessa, niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla.

Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä perjantaina 7.6.2013.


Jutun Jämsän tilanteesta voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

5.6.2013

Kukka- ja foliohatut eivät sovellu kaikille hedelmille

Kun kansanedustaja Veli-Matti Saarakkala (ps.) aikoo pikkulintujen laulaman mukaan huomisessa Eduskunnan lähetekeskustelussa tehdä aloitteen, jossa kiellettäisiin burkhat ja nigab-huivit julkisella paikalla, mitäs sitten pitäisi tehdä ns. kukka- ja foliohatuille, niin sanottu suvaitsevaisto kun tapaa piiloutua niiden alle?

Päähineiden alla ei vain suunnitella salaa attentaatteja tai maamme sala-altistusta herra ties mille aatteille. Ne tekevät joillekin sietämättömien ryhmien tunnistamisen myös helpoksi. Joten vinkiksi Saarakkalalle: onko niitä hattuja nyt niin järkevä kieltää, miten sitä nyt muuten erottaisi eko- ja muut terroristit.

Saarakkala ei ole ensimmäinen perussuomalainen, joka on ilmeisesti liikuttavan huolissaan naisen asemasta niin että onnistuu melkein peittämään sen että hän ei liene ensimmäinen, joka käyttää naisia rasismin keppihevosena.

Kun pääpersu Soini on niin huolissaan ollut useastikin kaikenlaisista hatuista ja myssyistä siinä määrin että hän näyttää herättäneen henkiin jo kuopatut sekä hattujen että myssyjen puolueet, niin muistuttaisin Saarakkalaa: ei sellainen hattu, joka soveltuu appelsiinille, sovellu välttämättä melonille.

Hautausmaat ovat täynnä räikkösiä

Saan yleensä joka-aamuisen pakollisen leuhkutuksen töissäni siitä, millainen liikenne on ollut Mäntsäläntiellä milloin milläkin osuudella, ikään kuin olisi ollut jonkinlainen selviytymisleikki päästä pujoteltua töihin, ikään kuin liikennettä olisi kuin Moskovassa tai Jyväskylän suurajoissa. Ja vaikkei sitä olekaan yhtä paljon, yhtä vaarallista se on, ainakin kun kuuntelee näitä päivittelyitä.

"Sit se Toyota-kuski luuli olevansa jotain ja mä jätin sen kuin seisomaan sataaneljääkymppiä Tuorilan risteyksessä, niin että tietää kuka on kuka".

Kirjoittaessani töissäni päivystyssaneluita, yli 60-vuotiaista suurin tulosyy taitaa olla varomattomuus liikenteessä, ja juuri tänään Hesarissa sanottiin, että Suomi on OECD:n vertailussa tieliikenteen kuolemantapausten vähenemiskehityksessä kuudenneksi viimeinen. Ei mikään ihme. Suomi on täynnä näitä jotka luulevat itseään räikkösiksi. Hautausmaat ovat täynnä räikkösiä.

4.6.2013

Kesän jalkapallosiirtoja

Kesän 2013 jalkapallon pelaajasiirrot päivittyvät tänne sitä mukaa kuin ne varmistuvat. Seuraa tätä sivua:

Jesus Navas: Sevilla - Manchester City
Razvan Rat: Shaktar Donetsk - West Ham
Esteban Granero: QPR - vapaa
Neymar: Santos - Barcelona
Daniel Carvajal: Bayer Leverkusen - Real Madrid
Denilson: Arsenal - vapaa
Anatoli Tymoschuk: Bayern München - Zenit St. Petersburg
Mario Götze: Borussia Dortmund - Bayern München
Adrian: Real Betis - West Ham
Maarten Stekelenburg: AS Roma - Fulham
Florent Malouda: Chelsea - vapaa
Ricardo Carvalho: Real Madrid - AS Monaco
Falcao: Atletico Madrid - AS Monaco
James Rodriquez, Joao Moutinho: Porto - AS Monaco
Jose Canas: Real Betis - Swansea
Chiel Kramer: Ajax - Heerenveen
Ryan Babel: Ajax - Kasimpasa
Ryan Donk: Club Brugge - Kasimpasa
Fernandinho: Shaktar Donetsk - Manchester City
Kolo Toure: Manchester City - Liverpool
Guillermo Varela: Penarol - Manchester City
Aleksandr Tonev: Lech Poznan - Aston Villa
Florent Malouda, Paolo Ferreira: Chelsea - vapaa
Peter Gulacsi: Liverpool - Red Bull Salzburg
Jan Wuytens: Utrecht - AZ Alkmaar
Valentin Roberge: Maritimo - Sunderland
Cabral: FC Basel - Sunderland
Modibo Diakite: Lazio - Sunderland
Jesus Navas: Sevilla - Manchester City
Mohammed Abdoullaue: Hannover - Vfb Stuttgart
Stephan Anderson: Evian - Real Betis
Amido Balde: Vitoria Guimaraes - Glasgow Celtic
Joaquin: Malaga - Fiorentina
Jores Okora: Nordsjaelland - Aston Villa
Leandro Bacuna: Groningen - Aston Villa
Andre Schurrle: Bayer Leverkusen - Chelsea
Ricky van Wolfsvinkel: Sporting Lissabon - Norwich
Diego Novaretti: Toluca - Lazio
Roberto Lago: Celta Vigo - Getafe
Timmy Simons: Nürnberg - Club Brügge
David Albelda: Valencia - vapaa
Dejan Lovren: Olympique Lyonnais - Southampton
Florian Ballas: Nürnberg - Hannover
Maynor Figueroa: Wigan - Hull
Aurelien Chedjou: Lille - Galatasaray
Gael Danic: Valenciennes - Olympique Lyonnais
Raul Rusescu: Steaua Bucarest - Sevilla
Gustavo Munua: Levante - Fiorentina
Nicklas Helenius: Aalborg BK - Aston Villa
Tarik Eloyonoussi: Rosenborg - Hoffenheim
Leonardo Bittencourt: Borussia Dortmund - Hannover
Federico Peluso: Atalanta - Juventus
Andy Carroll: Liverpool (lainassa West Hamissa) - West Ham
Joan Verdu: Espanyol - Betis
Sam Hendricks: De Graafschap - Ajax
Iago Aspas: Celta Vigo - Liverpool
Bruno Fernandes: Novara - Udinese
Dieumerci Mbokani: Anderlecht - Dynamo Kiev
Curtis Davies: Birmingham - Hull
Dries Mertens: PSV - Napoli
Andre Schurrle: Leverkusen - Chelsea
Carlos Tevez: Manchester City - Juventus
Shinji Okazaki: Stuttgart - Mainz
Jacques Zoua: Basel - HSV
Luis Alberto: Sevilla - Liverpool
Isco: Malaga - Real Madrid
Andrei Arshavin: Arsenal - Zenit St. Petersburg
Danny Simpson: Newcastle - QPR
Jeffrey Bruma: Chelsea - PSV
Eric Pieters: PSV - Stoke
Timm Klose: Werder Bremen - Nürnberg
Mikel Balenziaga: Valladolid - Athletic Bilbao
Emir Spahic: Sevilla - Leverkusen
Marko Marin: Chelsea - Sevilla (laina)
Vladimir Weiss: Pescara - Olympiakos
Alejandro Gonzales: Penarol - Hellas Verona
Ahmed Elmohamady: Sunderland - Hull
Gelson Fernandes: Sporting Lisbon - Freiburg
Dimitri Payet: Lille - Olympique Marseille
Djibril Cisse: QPR - Kuban Krasnodar
Jordi Amat: Espanyol - Swansea
Aleksei Jeremenko: Rubin Kazan - FC Kairat (Kaz.)
Mauro Boselli: Wigan - Club Leon (Mex.)
Gregor Zabret: NK Domzale: Swansea
Siaka Tiene: PSG - Montpellier
Simon Mignolet: Sunderland - Liverpool
Bojan Jokic: Chievo Verona - Bursaspor
Jan Kirchhoff: Mainz - Bayern München
Adam Maher: AZ Alkmaar - PSV Eindhoven
Younes Belhanda: Montpellier - Dynamo Kiev
Gaetano Monachello: Olympiakos Nikosia - AS Monaco
Anthony Martial: Olympique Lyonnais - AS Monaco
Andreas Cornelius: FC Copenhagen - Cardiff
Issam El Adoua: Vitoria Guimaraes - Levante
Robert Hall: West Ham - Bolton
Halil Altintop: vapaa - Augsburg
Valentin Roberge: Maritimo - Sunderland
Cabral: Basel - Sunderland
Modibo Diakite: Lazio - Sunderland
Paulinho: Corinthians - Tottenham
Carlos Bocanegra: Glasgow Rangers: Chivas USA
Nolito: Benfica - Celta Vigo
Johan Djourou: Arsenal - HSV (laina)
Eliran Atar: Maccabi Tel Aviv - Reims
Alejandro Pozuelo: Real Betis - Swansea
Stephen Dobbie: Brighton - Crystal Palace
David Goodwillie: Blackburn - Dundee United (laina)
Emmanuel Pogatetz: Wolfsburg (lainassa West Hamissa) - Nürnberg
Jerome Rothen: Bastia - vapaa
Allan McGregor: Besiktas - Hull
David Wotherspoon: Hibernian - St.Johnstone
Marc Muniesa: Barcelona - Stoke
Yaya Sanogo: vapaa - Arsenal
Vito Mannone: Arsenal - Sunderland
Jonjo Shelvey: Liverpool - Swansea
Dwight Gayle: Peterborough - Crystal Palace
Marco van Ginkel: Vitesse Arnhem - Chelsea
Antonio Cassano: Inter Milan - Parma
Dejan Lovren: Olympique Lyonnais - Southampton
Pierre-Amarick Aubameyang: Saint-Etienne - Borussia Dortmund
Michalis Sifakis: Charleroi - Atromitos
Nathan Redmond: Birmingham - Norwich
Dani Carvajal: Bayer Leverkusen - Real Madrid
Leo Baptistao: Rayo Vallecano - Atletico Madrid
Ishak Belfodil: Parma - Inter Milan
Luca Toni: Fiorentina - Hellas Verona
Nicolas Anelka: vapaa - West Bromwich
Bojan Jokic: Chievo Verona - Villarreal
Massimo Ambrosini: vapaa - Fiorentina
Simon Kjaer: Wolfsburg - Lille
Chris Samba: QPR - Anzhi Mahatskala
Miralem Sulejmani: Ajax - Benfica
Paulinho: Corinthians - Tottenham
Taye Taiwo: AC Milan - Bursaspor
Dejan Stankovic: Inter Milan - vapaa
Jeremy Toulalan: Malaga - AS Monaco
Aleksandar Pantic: Crvena Zvezda Belgrad - Villarreal
Bojan Jokic: Chievo Verona - Villarreal
Tomas Pina: Real Mallorca - Villarreal
Georgi Milanov: Litex Lovech - CSKA Moscow
Steven Zuber: Grasshoppers - CSKA Moscow
Eduardo: Genoa - Braga (laina)
Nikos Spyropoulos: Chievo Verona - PAOK Saloniki
Lucas: Karpaty Lviv - PAOK Saloniki
Marco Andreolli: Chievo Verona - Inter Milan
Hugo Campagnaro: Napoli - Inter Milan
Arouna Kone: Wigan - Everton
Eric Abidal: Barcelona - AS Monaco
Miguel Lopes: Sporting Lissabon - Olympiqye Lyonnais (laina)
Felipe: Fiorentina - Parma
Mario Gomez: Bayern München - Fiorentina
Grant Holt: Norwich - Wigan
Marcus Berg: HSV - Panathinaikos
David Villa: Barcelona - Atletico Madrid
Henrikh Mkhitaryan: Shaktar Donetsk - Borussia Dortmund
Nabil Ghilas: Moreirense - Porto
Antolin Alcaraz: Wigan - Everton
Olof Mellberg: vapaa - FC Copenhagen
Mark Schwarzer: vapaa (Fulham) - Chelsea
Wilfried Bony: Vitesse Arnhem - Swansea
Jozy Altidore: AZ Alkmaar - Sunderland
Martin Olsson: Blackburn - Norwich
Leon Goretzka: Bochum - Schalke
Matthew Upson: vapaa - Brighton
Carlos Bacca: Club Brügge - Sevilla
Gerard Deulofeu: Barcelona - Everton (laina)
Simeon Jackson: vapaa (Norwich) - Eintracht Braunschweig
Ei Hadji Ba: Le Havre - Sunderland
Carlo Nash: vapaa - Norwich
Jerome Thomas: vapaa (West Bromwich) - Crystal Palace
Roque Santa Cruz: Malaga (lainan vakinaistaminen)
Martin Demichelis: vapaa (Malaga) - Atletico Madrid
Mike van den Hoorn: Utrecht - Ajax
Tin Jedvaj: Dynamo Zagreb - AS Roma
Haris Seferovic: Fiorentina - Real Sociedad
Vegard Forren: Southampton - Molde
Thiago Alcantara: Barcelona - Bayern München
Stijn Schaars: AZ Alkmaar - PSV Eindhoven
Santiago Arias: Sporting Lissabon - PSV Eindhoven
Rafael: Santos - Napoli
Sime Vrsaljko: Dinamo Zagreb - Genoa
Moussa Konate: Kuban Krasnodar - Genoa (laina)
Oriol Romeu: Chelsea - Valencia (laina)
Asier Ilarramendi: Real Sociedad - Real Madrid
Umut Bulut: Toulouse - Galatasaray
Lukas Hradecky: Esbjerg - Brøndby
Steve Harper: Newcastle - Hull
Sebastien Frey: Genoa - Bursaspor
Guillermo Sara: Atletico Rafaela (Arg.) - Real Betis (laina)
Renato Civelli: Nice - Bursaspor
Felipe Anderson: Santos - Lazio
Rafinha: Barcelona - Celta Vigo (laina)
Jernade Meade: vapaa - Swansea
Emanuele Giaccherini: Juventus - Sunderland
Giuseppe Rossi: Villarreal - Fiorentina
Edinson Cavani: Napoli - PSG
Daniel Carrico: Reading - Sevilla (laina)
Park Joo-Ho: Basel - Mainz
Jose Campana: Sevilla - Crystal Palace
Maicon: Manchester City - AS Roma
Kevin Strootman: PSV Eindhoven - AS Roma
Florent Malouda: vapaa (Chelsea) - Trabzonspor
Lucas Digne: Lille - PSG
Gianelli Imbula: Guingamp - Olympique Marseille
Ezequiel Cirigliano: River Plate - Verona
Danny Graham: Sunderland - Hull
Fabinho: Rio Ave - AS Monaco (laina)
Mario Santana: Napoli - Genoa
Alvaro Negredo: Sevilla - Manchester City
Stevan Jovetic: Fiorentina - Manchester City
Andre Santos: Arsenal - Flamengo
Marquinhos: AS Roma - PSG
Felipe Melo: Juventus - Galatasaray
Pepe Reina: Liverpool - Napoli (laina)
Raul Albiol: Real Madrid - Napoli
Nacer Chadjli: Twente - Tottenham
Bosko Jankovic: Genoa - Verona
Jordi Figueras: Club Brugge - Real Betis
Marcos Alonso: vapaa (Bolton) - Fiorentina
Josip Ilicic: Palermo - Fiorentina
David Trezeguet: River Plate - Newell´s Old Boys
Lisandro Lopes: Arsenal de Sarandi - Benfica
Filip Djuricic: Heerenveen - Benfica
Lazar Markovic: Partizan Belgrad - Benfica
Bruno Alves: Zenit St.Petersburg - Fenerbahce
Julio Baptista: Malaga - vapaa
Nikola Maksimovic: Crvena Zvezda Beograd - Torino
Sergio Asenjo: Atletico Madrid - Villarreal (laina)
Jacopo Sala: HSV - Hellas Verona
Lucas Biglia: Anderlecht - Lazio
Javier Saviola: vapaa - Olympiakos
Kevin Gameiro: PSG - Sevilla
Gonzalo Higuain: Real Madrid - Napoli
Morgan de Sanctis: Napoli - AS Roma
Yannick Sagbo: Evian - Hull
John Brayford: Derby - Cardiff
Boldiszar Bodor: Germinal Beerschot - NAC Breda
Gary Hooper: Glasgow Celtic - Norwich
Alexandar Dragovic: FC Basel - Dynamo Kiev
Alfred N'Diaye: Sunderland - Eskisehispor (laina)
Jose Bosingwa: QPR - vapaa
Joel Campbell: Arsenal - Olympiakos (laina)
Rodney Strasser: AC Milan - Genoa
Simon Moore: Brentford - Cardiff
Mehdi Abeid: Newcastle - Panathinaikos (laina)
Franck Tabanou: Toulouse - St. Etienne
Sinan Bolat: Standard Liege - Porto
Derk Boerrigter: Ajax - Glasgow Celtic
Steven Caulker: Tottenham - Cardiff
Gilbert Imbula: Guingamp - Olympique Marseille
Romaric: Real Zaragoza - Bastia
Lucas Orban: Club Atletico Tigre (Arg.) - Girondines de Bordeaux
Steve de Ridder: Southampton - vapaa
Matias Silvestre: Inter Milan - AC Milan (laina)
Diego Laxalt: Defensor Sporting (Uru) - Inter Milan
Leon Barnett: Norwich - Wigan
Josip Ilic: Palermo - Fiorentina
Diego Lugano: PSG - West Bromwich
Emre Can: Bayern München - Bayer Leverkusen
Roberto Soldado: Valencia - Tottenham
Benoit Pedretti: Lille - Ajaccio
Loic Remy: QPR - Newcastle (laina)
Marco Torsiglieri: Metalist Kharkiv - Almeria (laina)
Gary O'Neil: West Ham - QPR
Saber Khlifa: Evian - Olympique Marseille
Tonga Doumbia: Wolverhampton - Valenciennes
Adel Taarabt: QPR - Fulham (laina)
Gervinho: Arsenal - AS Roma
Mattia Cassani: Fiorentina - Parma
Helder Postiga: Real Zaragoza - Valencia
James McClean: Sunderland - Wigan
Lisandro Lopez: Olympique Lyonnais - Al-Gharafa
Jay Spearing: Liverpool - Bolton
Juan Agudelo: New England Revolution - Stoke (tammikuussa)
Anton Ferdinand: QPR - vapaa - Antalyaspor
Gary Medel: Sevilla - Cardiff
Mikael Ishak: 1. FC Köln - AC Parma
Orlando Engelaar: vapaa (PSV) - Melbourne Heart
Marcelo: PSV - Hannover
Rolando: Porto - Inter Milan (laina)
Ji-Sung Park: QPR - PSV
Ondrzej Zelustka: Trabzonspor - Sunderland
Tomas Ujfalusi: vapaa (Galatasaray) - Sparta Praha
Sebastian Cristoforo: Penarol - Sevilla
Stewart Downing: Liverpool - West Ham
Lucas Piazon: Chelsea - Vitesse Arnhem (laina)
Maroune Chamakh: Arsenal - Crystal Palace
Matej Vydra: Udinese - West Bromwich (laina)
Franco di Santo: Wigan - Werder Bremen
Gino Peruzzi: Velez Sarsfeld - Catania
Daniel Aranzubia: Deportivo la Coruna - Atletico Madrid (laina)
Tom Huddlestone: Tottenham - Hull
Etienne Capoue: Toulouse - Tottenham
Neil Alexander: vapaa - Crystal Palace
Igor Denisov, Juri Zhirkov, Aleksander Kokorin: Antzhi Mahatskala - Dinamo Moscow
Oleg Shatov: Antzhi Mahatskala - Zenit St. Petersburg
Emmanuel Emenike: Spartak Moscow - Fenerbache
Chris Mavinga: Rennes - Rubin Kazan
Alejandro Bedoya: vapaa (Helsingborg) - Nantes
Javi Marquez: Mallorca - Elche (laina)
Esteban Granero: QPR - Real Sociedad (laina)
Luiz Gustavo: Bayern München - Wolfsburg
Darren Bent: Aston Villa - Fulham (laina)
Aly Cissohko: Valencia - Liverpool (laina)
Mauro Formica: Blackburn - Cruz Azul
Vicente Ibarra: Levante - Sevilla
Baba Diawara: Sevilla - Levante (laina)
Virgil Misidjan: Willem II - Ludogorets
Georgi Terziev: PSFC Chernomorets Burga - Ludogorets
Giovanni Sio: Wolfsburg - Basel
Vaclav Kadlec: Sparta Praha - Eintracht Frankfurt
Vadim Demidov: Eintracht Frankfurt - vapaa
Olof Mellberg: Villarreal - Copenhagen
Pablo Osvaldo: AS Roma - Southampton
Scott Parker: Tottenham - Fulham
Saphir Taider: Bologna - Inter Milan
Reto Ziegler: Juventus - Sassuolo (laina)
Jason Puncheon: Southampton - Crystal Palace (laina)
Johan Elmander: Galatasaray - Norwich (laina)
Fabrice N'Sakala: Troyes - Anderlecht
Demy de Zeuuw: Spartak Moscow - Anderlecht
Luka Milivojevic: Crvena Zvezda Belgrad - Anderlecht
Mikel Riko: Granada - Athletic Bilbao
Charalampos Mavrias: Panathinaikos - Sunderland
Scott Sinclair: Manchester City - West Bromwich (laina)
Duvan Zapata: Estudiantes - Napoli
Sadio Diallo: Rennes - Lorient (laina)
Luke Moore: Swansea - Elazigspor
Vicente Iborra: Levanta - Sevilla
Remi Gomis: Valenciennes - Levante
Mathias Gehrt: Bröndby - ADO Den Haag
Iago Falque: Tottenham - Rayo Vallecano (laina)
Willian: Anzhi Mahatskala - Chelsea
Stephane Mbia: QPR - Sevilla (laina)
Oussama Assaidi: Liverpool - Stoke (laina)
Dorlan Pabon: Monterrey - Valencia
Adem Ljajic: Fiorentina - AS Roma
Erik Lamela: AS Roma - Tottenham
Ante Rebic: RNK Split - Fiorentina
Dennis Aogo: HSV - Schalke (laina)
Vladimir Darida: Victoria Plzen - Freiburg
Samuel Eto'O: Antzhi Mahatskala - Chelsea
Mathieu Flamini: vapaa - Arsenal
Morten Gamst Pedersen: Blackburn - Karabukspor
Mounir El Hamdaoui: Fiorentina - Malaga (laina)
Teemu Pukki: Schalke - Glasgow Celtic
Christopher Samba, Aleksei Ionov, Vladimir Gabulov: Antzhi Mahatskala - Dinamo Moscow
Stephane Sessegnon: Sunderland - Al-Jaish (Qatar)
Vlad Chriches: Steaua Bukarest - Tottenham
Kevin-Prince Boateng: AC Milan - Schalke
Nir Biton, Beram Kayal, Efe Ambrose: Ashdod - Glasgow Celtic
Geoffrey Kondogbia: Sevilla - AS Monaco
Paul Heffernan: Kilmarnock - Hibernian
Abdellah Zoubir: Istres - Hibernian
Alessandro Matri: Juventus - AC Milan
Maximiliano Amondarain: Progreso (URU) - Cardiff
Eren Derdiyok: Hoffenheim - Bayer Leverkusen (laina)
Arkadiusz Milik: Bayer Leverkusen - Augsburg (laina)
Delvin Ndinga: AS Monaco - Olympiakos
Kevin Theophile-Catherine: Rennes - Cardiff
Ki Sung-Yueng: Sunderland - Swansea
Gael Givet: Blackburn - Arles-Avignon
Christian Eriksen: Ajax - Tottenham
Stephan Bahoken: Nice - St. Mirren
Tiago Ilori: Sporting Lissabon - Liverpool
Jimmy Kebe: Reading - Crystal Palace
Valter Birsa: Genoa - AC Milan
Luca Antonini: AC Milan - Genoa
Jack Hunt: Huddersfield - Crystal Palace
Christian Atsu: Porto - Chelsea
Santiago Garcia: Palermo - Werder Bremen
Walter Gargano: Napoli - Parma (laina)
Tony Watt: Glasgow Celtic - Lierse
Delvin Ndinga: AS Monaco - Olympiakos
Dean Hammond: Southampton - Leicester
Gareth Bale: Tottenham - Real Madrid
Joaquin: Malaga - Fiorentina



3.6.2013

Valtion rautateillä halvempi on kalliimpi

Vierailin eilisiltana VR:n sähköisillä sivuilla. Tarkoitukseni oli varata liput Helsinki-Vaasa, meno-paluu juhannukseksi kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Ei se ihan helppoa ole, kun vain 6-vuotiaille myydään lippuja, ja lapsi sattuu olemaan 5-vuotias. Pitääkö 5-vuotiaan istua sylissä 5 tuntia vai arvotaanko, kuka seisoo?

No, eihän hätä ole tämän näköinen. Verneri palvelee ja on kehittänyt perhelippu-nimisen lipputuotteen. Näitä perhelippuja saisi ostaa seuraavasta päivästä alkaen ennakkoon, ja ennakkoliput ovat halvempia mitä aikaisemmin ne ostaa ennen matkaa. Ja Vernerin mielestä perheillä saa olla vain vähintään 6-vuotiaita lapsia, sillä jos tulee myöntäneeksi, että lapsi on alle 6-vuotias, hänelle ei saa omaa istumapaikkaa. Pikkulapsiperheet toivotetaan siis tervemenneiksi, omalla autolla.

Vernerin mielestä on varmaan ihan loogista, että kun ennakkolippu on sitä halvempi, mitä aikaisemmin se ostetaan, että jossakin tapauksessa ennakkolippu on halvempi kuin peruslippu ja jossain tapauksessa kalliimpi. Haa, mutta ei hätiä mitiä, myös peruslippuja saa ostaa ennakkoon, niitä vaan ei saa kutsua ennakkolipuiksi!

Lipputuotteet tekevät palvelusta käyttäjän kannalta hankalamman käyttää kuin jos kyseessä olisi vain lippu. Miksei voisi ostaa vain lippua kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle niin ei tarvitsisi keekoilla kaikenlaisten tuotteiden, ennakkojen ja peruksien kanssa, ja varsinkaan sellaisten ennakkojen, joiden hinta laskeekin (!) mitä lähemmäksi matka-ajankohtaa satutaan menemään.

Joskus ennakkolippu on siis ennakkolippu ja joskus ei. Ja joskus matka halpenee negatiivisella kertoimella tai sitten Vernerillä on semmoisia junia, jotka ylittävät päivämäärärajan tai joutuvat johonkin mystiseen aika-avaruuteen, mennen varmaankin takaperoisesti ja valonnopeuden ylittäen. Lisäksi voimme päätellä, että Vernerillä vasta 6-vuotias on ihminen.

2.6.2013

Millaista on asua pienessä kaupungissa?

Luulin noin 41- tai ainakin 36-vuotiaaksi asti kuolevani Helsingissä aivan samoin kuin olin syntynyt siellä. Kävin asian tarkistamassa Oslon kautta: en ollut tiennyt asiaa. Olin kyllä jollakin esteettisellä tasolla ihannoinut pikkukaupunkeja aikaisemminkin.

Nyt asuttuani juuri ja juuri kaksi vuotta Porvoossa, luulen pikku hiljaa kykeneväni välitilinpäätökseen. Millaista on siis asua pienessä kaupungissa?

Aivan ensimmäiseksi pitää toki ratkaista se, mikä on kaupunki. Kaupunkiin tarvitaan urbaani miljöö. Siihen kuuluvat isoissa kaupungeissa edes rajattu umpikorttelialue, kivijalkakaupat ja tiet, joita kutsutaan kaduiksi ja ne vieläpä ansaitsevat tämän nimityksen.

Mikä sitten on katu? Kadulla on molemmilla puolilla kortteleita. Pihojen ympäröimät talot eivät muodosta kortteleita, vaan korttelit ovat kaavoitusalueella, kantakaupungin tuntumassa oleva tapa järjestää asumisen ja liikenteen keskinäiset suhteet toisiinsa.

Kaupunki ei katso väkilukua. Esimerkiksi Hamina tai Naantali ovat paljon urbaanimpia kuin Espoo ja Vantaa, siksi, että niissä on historiallista kaupunkikulttuuria ja korttelimiljöö.

Niin, niihin plussiin ja miinuksiin. Pienen kaupungin miinuksia:

- mopot. Niitä on myös suurten kaupunkien lähiöissä.
- riippuvaisuus yhdestä tai harvoista palveluntuottajista. Jos yksi elokuvavuokraamo tai pitseria lopettaa, se on sitten niinkuin siinä. Paljon vakavampaa toki on, jos päiväkoti, koulu, kirjasto tai terveyskeskus lopettaa.
- joukkoliikenteen puute.
- hoidettujen puistojen ja/tai ulkoilureittien vähäisyys kaupunkimetsissä
- työpaikkoja ei ole. Ne pitää itse kantaa mukanaan. Etätyö ja oma firma ovat pop.
- vaikea saada houkuteltua väkeä yleisötapahtumiin, vaikka sitten Michael Jacksonin reinkarnaatio ja jälleen kokoonkustu Beatles soittaisivat ilmaisiksi.
- vanhat kaverit jäivät sinne jonnekin.

Entä ne plussat?


- vanhat kaverit pystyy houkuttelemaan vierailulle pikkukaupunki-idylliin, jos se on suhteellisen lähellä. Jotkut saattaisivat olla jopa potentiaalisia uudisasukkaita...
- hyvikset löytyvät helposti. Porvoossa on ollut helppoa tutustua ihmisiin, jotka edustavat itselle läheisiä arvoja ja tekevät hyviä asioita, edustavat suvaitsevaista, kansalaislähtöistä, värikästä kaupunkia.
- ylipäätään ihmisiin tutustuminen on helpompaa kuin suuremmissa kaupungeissa. Johtuisiko siitä, että toisiaan lähellä asuvat ihmiset, joita on vähän, haluavat rationaalisesti tulla toimeen keskenään? Uusia ystäviä siis pystyy hankkimaan aikuisiälläkin!
- halvempi idylli kuin isossa kaupungissa. Oma piha puutarhalla tulee sittenkin kuitenkin Porvoosta jonkin verran halvemmalla kuin Käpylästä. Vaikka edelleenkin saa maksaa itsensä kipeäksi...
- kaikki on lähellä. Sillä edellytyksellä, että asuu keskustassa.
- jos asuu maakuntakeskuksessa, paikallispalvelut ovat komeita (kuten uimahalli ja kirjasto). Sitä tärkeämpää onkin pitää niistä kiinni!