Kaksipäiväisen puoluekokouksen muuttuminen kolmepäiväiseksi asettaa sekä monet vihreät aktiivit että yhdistykset mahdottoman tilanteen eteen. Käytännössä kolmepäiväisyys johtaa siihen, että osallistumajakauma vinoutuu Vinon suuntaan, sillä oikeastaan vain ne opiskelijaedustajat, joiden koulunkäynti on lukujärjestysmuotoista, ovat jääväytyneitä osallistumaan. Työssäkäyvät aikuiset karsiutuvatkin sitten aika tehokkaasti, samaten yksinhuoltajat, yrittäjät ja etävanhemmat.
Periaatteessa kolmepäiväiseen puoluekokoukseen pääsevät tietysti pienyrittäjätkin, tulonmenetyksen uhalla. Työttömät ja eläkeläiset ovat vapaita osallistumaan, siis ne eläkeläiset, joita Vihreissä on. Ei varmaan ihan kovin paljon. Pienituloisilla ei ole varaa palkattomiin vapaapäiviin, etenkään asuntovelallisilla ja elatusapua maksavilla pienituloisilla. Yksinhuoltajat kolmepäiväisyys asettaa mahdottomaan tilanteeseen, elleivät he voi lykätä lapsiaan isovanhemmille. Lapsen toisen vanhemman työnantaja tuskin hyväksyy lapsenhoitovirkavapaan periaatteeksi sitä, että entisen puolison nyt pitää päästä piipertämään. Tai siis ehkä, mutta palkattomaksi menee se uhraus ellei sitten se ei-puoluekokoukseen menevä vanhempi tekeydy sairaaksi.
Etävanhemmille kolmepäiväisyys on myös mahdotonta. Etävanhempi käyttää kaikki irtoavat lomapäivänsä lapsensa kanssa oloon, edellyttäen että hänellä on lomaa. Monella ei ole, ja heitä kutsutaan prekariaatiksi. Sellaisia, siis prekaareja on Vihreissä aika paljon, ja luulisikin, että meiltä löytyisi ymmärrystä ihmisten eriäville perhe- ja työtilanteille, etenkin kun me puhumme hyvin mielellämme erilaisissa perhe- ja työtilanteissa elävien ihmisten puolesta.
Tietenkin puoluekokouksen ohjelmaa voi jotenkin varmaan järkeistää, esimerkiksi niin, että ne, jotka haluavat osallistua kolmantena (eli varmaankin perjantaina, eli oikeastaan ensimmäisenä) päivänä esimerkiksi ohjelma- tai aloitetyöhön tai erilaisiin työryhmiin, voinevat halutessaan priorisoida itsensä paikalle jo kolmannelle päivälle, josta onkin siis tullut ensimmäinen. Tämä samalla tarkoittaisi sitä, että ohjelmatyö ja työryhmät asettaisiin poliittisessa toiminnassa niille kuuluvalle paikalle: sille viimesijaiselle. Samalla tämä tarkoittaisi sitä, että tämä kaikki valmistelu- ja ohjelmatyö ulkoistettaisiin käytännössä Vinolle, josta tulisi siis samalla Vihreiden ohjelmatyöryhmä.
Jos puoluekokous aikoo jatkossa olla kolmepäiväinen, sen osallistujille on korvattava tulon- ja vapaa-ajanmenetys ja järjestettävä lastenkasvatus jotenkin. En suurin surminkaan ottaisi omaa jälkikasvuani ikävystymään kuoliaaksi puoluekokoukseen, joten lapsenvahtiapukaan ei ongelmaa ratkaise.
Kolmepäiväisyydestä kärsisi myös puoluekokouksen edustavuus ja demokratia. Monien pienten yhdistysten olisi käytännössä mahdotonta saada edustajia puoluekokoukseen, kolmipäiväisyyden jäävätessä suurimman osan aikuisikäistä työvoimaa, samalla puoluekokouksen lienee mahdotonta saada riittävästi vapaaehtoista talkooväkeä ainakaan sille ylimääräiselle päivälle. Käytännössä kolmepäiväisyys rokottaa eniten pieniä maakuntien yhdistyksiä, ja kuitenkin Vihreille on tärkeä periaate se, että meillä on edes tahtoa ja yritystä valtakunnalliseksi puolueeksi. Kolmepäiväinen puoluekokous tekee tämän periaatteen toteutumisesta hyvin vaikeaa, sillä pitkämatkalaisille kolmepäiväinen puoluekokous onkin neli- ellei peräti viisipäiväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti