Kun sä olet niin fiksu, niin kyllä ennen pitkää joku toinenkin sen ymmärtää, ja saat ansaitsemasi tunnustuksen. Jos et ihan töitä niin ainakin tunnustuksen. Vaikka sillä ei elä, niin kyllä se kuitenkin lämmittää.
Kun sä olet niin kaunis, niin koko maailma on sulle tarjolla kuin seisova pöytä. Saat hymylläsi ihan mitä tahansa, ihmiset tekemään puolestasi ihan mitä vaan ja varmasti onnikin sinulle suodaan, jos ei hyvän avioliiton niin ainakin toisten ihmisten hymyjen muodossa.
Kun sä olet niin kiltti, niin varmasti saat tunnustusta ja ansaitsemasi arvonannon siitä että olet niin humaani ja hyvä ihminen, joka aina uhraa oman itsensä toisten hyvinvoinnin edestä.
Kun sinä olet niin kertakaikkisen umpikieroutunut, narsistinen, itsekeskeinen ja kurja tyyppi, varmasti sinä joskus saat ansiosi mukaan. Ja arvaa, kuka silloin saa viimeisen naurun.
Ei mene maailma noin. Oikeudenmukaisuus on ihmisten keksintö, jonka he (me) haluavat projisoida asioihin saadaksemme tähän elämään jotakin mielekkyyttä. Asiat tapahtuvat sattumalta, jota jotkut sanovat kohtaloksi. Toki omat valintasi vaikuttavat paljon siihen, millaiseksi elämäsi teet, sellaiseksi se tulee, mutta olosuhteet ja sattuman näkymätön käsi eivät kysy yhteiskuntaluokkaa tai ihonväriä. Elämä ei toimi ansaintalogiikan mukaan, mikä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että kannattaisi panna lekkeriksi. Elämässä voi olla korrelaatioita, mutta ei se ole loogisesti determinoitunut. Onneksi.
Kaunis ulkonäkö, raha, sopivuus eli halu pelata peliä voivat kyllä olla avuksi mutta eivät ne mitään takaa, vilpittömyydestä puhumattakaan, ja vastaavasti sillä pahimmantuntuisella niljakkeellakin voi olla ystäviä ilman että heitä oltaisiin peloteltu tai lahjottu ystäviksi. Maailma ei ole kauniiden, viisaiden, eikä sen puoleen pahojenkaan.
Kun nyt katson vaikkapa pääministeriämme, en kyllä näe mitään jossiteltavaa siitä että olisi jäänyt joku peli joskus kesken.
Vaikka olisit satsannut kuinka paljon aikaasi opiskelemiseen, ei sitä aikaa voi muuntaa rahaksi millään laskukaavalla. Sen sijaan se itse opiskeleminen onkin ollut mittaamattoman arvokasta. Sama pätee muuten elämäänkin, mitä me koko ajan opiskelemme. Ihmiseksi tulemista, ja kun tässä ei voi koskaan tulla valmiiksi, luultavasti se taival ihmiseksi onkin ihmisenä elämistä.
Ja vilpittömyys, hyvyys ja fiksuus voivat kyllä tehdä omasta ja läheisten elämästä kivempaa ja mielekkäämpää. Sen enempää ei voida vaatia, ja se onkin jo aika paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti