Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

28.2.2012

Uhraako kaupunkisuunnittelulautakunta Maununnevan jääkiekolle?

Laitoin oheisen viestin Helsingin kaupunkinsuunnittelulautakunnan jäsenille, koska tänään he käsittelevät kokouksessaan mm. Maununnevan jäähallisuunnitelmaa. Aikaisempi tekstini - johon tämä perustuu - löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Maununneva, tuo alunperin rintamamiestaloalueelle perustunut pikkuporvarillinen omakoti-idylli Hämeenlinnantien ja Keskuspuiston välissä, ei pian enää ole entisensä. Sen rauhaa uhkaavat sekä Helsingin kaupungin päätökset että asukasyhdistys, joka viimeistelee kaupunkisuunnittelun aiheuttamat tuhot Maununnevalle. Yksinkertaistaen: sen rauhaa uhkaavat liikenne sekä liikenne. Molempia seuraa, kun alueen koulu korvataan jäähallilla. Lisääntyvän läpiajoliikenteen lisäksi Maununnevaa tulee kurjistamaan sen ja Hämeenlinnan tien välisenä melu- ja saastevallina toimivan metsän katoaminen jäähallin tieltä.

Helsingin kaupungin kouluverkkoselvitys, jonka lähtökohtana oli lakkauttaa ainakin yksi koulu(rakennus) Kaarelan (poisluettuna Malminkartano) alueelta, päätyi poistamaan Maununnevan nk. "Puukoulun" kartalta. Tämä tarkoittaa Maununnevan koululaisille sitä, että he saavat luvan mennä Kannelmäen puolelle kouluun, mikä tulee ihan varmasti tapahtumaan usein vanhempien autokyydillä. Negatiivinen kierre on valmis: mitä enemmän autoliikennettä, sitä turvattomaksi alueella liikkuminen koetaan, mikä entisestään lisää yksityisautoliikennettä.

Tätä kierrettä vahvistaa entisestään Kaarela-seuran päätös tukea Maununnevan puukoulua vastapäätä olevaan metsään suunniteltavaa harjoitusjäähallia. Jäähalli tulee lisäämään liikennettä alueelle, vaikka ohitse kulkee kymmeniä bussivuoroja tunnissa. Asuinalueen ja Hämeenlinnantien välissä melu- ja saastemuurina toimiva metsä pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Ja tämä tehdään siksi, että Maununneva uhrataan yhden urheilulajin harrastusnäyttämöksi. Siis jääkiekon. Varauksin ehkä toisenkin, jos sieltä nyt luistelijoille löytyy aikaa. Ei puhettakaan yleishyödyllisistä toiminnoista, kuten kuntosalista.

Ei hyvä. Kaarelanraitin toisella puolella on nyt iso kenttäalue, jossa kesäisin pelataan futista, pesistä ja juostaan koulucoopereita, heitetään keihästä työnnetään kuulaa ja ties mitä nyt nuoret keksivät. Talvella parhaat pelaavat jääkiekkoa kaukalossa, kehnommat avojäällä. Laiskimmat istuvat varaston katolla, syljeskelevät ja heittelevät niitä huonompia pelaajia jääklimpeillä päihin. Erotukseksi kaikkeen tähän sosiaalistavaan, osallistavaan ja ilmaiseen kansanterveyshupiin jota sain itse jo osakseni koululaisena, jäähalliurheilu on diskriminoivaa ja kallista.

On moraalisesti kestämätöntä, että yhteiskunnassamme sallitaan vapaamatkustajasektoreita, joiden ei tarvitse välittää palttuakaan energiansäästötavoitteista. Kun jopa pikku hiljaa museaaliseksi elinkeinoksi jäävän jalostusteollisuudenkin on nykyään itsestäänselvästi huomioita kestävä kehitys toiminnassaan, jäähalliurheilu on sekä suoraan että epäsuorasti oikea energiasyöppö. Epäsuorat vaikutukset tulevat ensisijaisesti liikenteestä, suorat hallin lämmittämisestä, valaisemisesta ja jäädyttämisestä.

Jääkiekko voi olla kansan suosikkilaji, mutta demokraattinen harrastus se ei ole. Ei kaukalon kattaminen lajia sen turvallisemmaksi tee tai madalla kynnystä satunnaiselle pipopelaajalle.Kaikki mahdollinen vapaamuotoinen, iloinen, harrastuspohjainen kunnonkohotus saa luvan löytää itsensä niistä täyteajoista, jotka 6-vuotiaiden NHL:n itälohkolta jäljelle jää. Jääkiekko on lisäksi niin kallis harastus, että en osaa sieluni silminkään kuvitella ainuttakaan yksinhuoltajan kakaraa raahaamassa torspojaan neljäkolmosen bussissa.

Sanomattakin selvää on siis, että harjoitushalli lisää liikennettä Maununnevan raitille, Kaarelantielle ja niille johtaville teille, vaikka sen vierestä kulkevat kaikki Vantaan bussit, neljäkakkonen ja neljäkolmonen. Ja tämä tapahtuu siksi, että Kaarelan alueen lapset saataisiin kilpaa kuormattua pois pahanteosta kanavoimaan adhd:taan lukkojen taakse.

Politiikalla tulee olla käyttövoimanaan visio toivotusta tulevaisuudenkuvasta. Minä en tunnista turvalliseksi, haluttavaksi, oikeudenmukaiseksi, aktivoivaksi, tasa-arvoiseksi tai avoimeksi yhteiskuntaa, jossa annetaan vapaamatkustajan asema yhdelle liiketoiminnan muodolle, joka väärintunnistetaan kuntoa kohottavaksi ja sosiaalistavaksi kuntoiluharrastukseksi. On varmaan kuitenkin toivotonta romantillisesti kaipailla Numpan aikaa ja pipolätkää.

Michael Perukangas,
kannelmäkeläinen 1980-1991 (koulun 3.luokasta ylioppilaaksi) ja sen jälkeen kolmeen otteeseen kannelmäessä asuneena sekä Malminkartanossa työkseni asukastyötä tehneenä tunnen alueen kuin omat taskuni.

http://perukangas.blogspot.com/2011/10/maununneva-uhrataan-lapiajoliikenteelle.html

26.2.2012

Kuinka maailma jäljittelee animaatioita

Nykyään lapset eivät enää osaa lukea, ellei heidän lukemistoissaan ole yhtä paljon toimintaa kuin aikuisten action-filmeissä ja niiden hahmot reprodusoitu tismalleen aitojen ja alkuperäisen tietokoneanimaatiohahmojen näköisiksi. Tarkoitan Cars-animaatioihin perustuvia lehtiä, noin esimerkiksi.

Kaikkein pisimmälle tämän perversion on vienyt varhaislapsille tarkoitettu Mickey's Playhouse-sarja, jossa Disney-hahmot eivät näytä Disney-hahmoilta vaan tietokoneanimaatiolta. Odotan kauhulla sitä hetkeä kun joskus löydän lehden, jossa nämä tietokoneanimoidut hahmot seikkailevat jähmetettyinä. Jähmetettyinä nimenomaan, sillä kun lehtien hahmot perustuvat tietokoneanimaatioihin, ne näyttävät erityisen elämättömiltä.

Sitten Aku Ankan taskukirjoja ilmestyy nykyään aivan liikaa, aivan samoin kun tv-kanaaleja on aivan liikaa. Kun omassa lapsuudessani oli mahdollista katsoa neuvostoliittolaisia koko perheen elokuvia kahdelta suomalaiselta kanaalilta ja virolaiselta kanaalilta, nyt niitä ei tule enää ainualtakaan. Omassa lapsuudessani oli kohokohta kun taskukirja tuli ehkä hikisesti ennen joulua jos juhannukseksi sellaisen oli sattunut saamaan. Ne olivat merkkitapauksia. Ei 365. eksemplaari voi olla merkkitapaus, etenkin kun niissä on nykyisin kaikki aukeamat väritetty. Ennen ei ollut varaa väreihin sen paremmin kirjoissa kuin teeveessäkään, vaan ne piti itse pilata.

Lapsuuteni ei tule takaisin, mutta isänä voin sentään siirtää pojalleni omia lapsuuden leikkejä, isäni mielikuvituksen huipputuotteita. Ja omani. Olen ollut tänään neljä vuotta isänä, ja se on ollut arvaamattoman hieno kokemus. Paljon hienompi kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Tulin sen verran vanhana ensi kerran isäksi että näköni on sen verran ehtinyt huonontua että näyttää etteivät ole Aku Ankat entisellään. En minä niitä ainakaan tunnista. Kun ennen Aku Ankka oli Aku Ankka, nyt Aku Ankka näyttää "Aku Ankalta". Ja siinä on vissi ero.

22.2.2012

Varhaiskasvatustiede on ydinpommitiedettä

Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kallialan mielestä varhaiskasvatus (päiväkodit, joita ennen sanottiin lastentarhoiksi kunnes täällä alettiin sekoittamaan sana eläintarhaan) on tehty aikuisten, ei lasten ehdoilla. Niin on. Elämä on. Yhteiskuntakin on tehty aikuisten ehdoilla, joten ei tämä ole mikään ihme.

Jaan Kallialan huolen siitä, että koskaan ei voi lapsi laulaa, maalata, piirtää, tanssia ja soittaa liikaa. Ei voi aikuinenkaan. Kaikille sitä lisää!

Mutta sitten Kalliala menee suosituksineen metsään kun on sitä mieltä että lapsilla on liian pitkät hoitopäivät. Ihan varmasti on. Mutta kun maailmassa on sellainen valuvika, ja sen korjaamiseen tarvittaisiin koko yhteiskuntaa läpäisevä arvokeskustelu jonka tuloksena olisi täydellinen konsensus sekä ongelman syistä että sen ratkaisukeinoista.

Kriitikon pitäisi aina esittää vaihtoehto ja ehdotus tai mieluummin ehdotuksia sille, mitä asialle tehdä. Paras malli olisi mahdollistaa työn osittaminen siten, että toinen vanhempi saisi mahdollisuuden osa-aikatyöhön. Tai mieluummin molemmat, jos kukkaro sen kestää. Usein ei kuitenkaan kestä.

Eivät ihmiset pahaa pahuuttaan tee liikaa töitä. Se on ihan totta, että moni tekee liikaa töitä, mutta se on työelämän rakenteellinen vika sekä niiden työnantajien vika, jotka riistävät työntekijöitään. Jossakin tapauksessa saattaisi olla hyvä jos työnantaja mahdollistaisi etätyötä nykyistä enemmän päivähoitoikäisten lasten vanhemmille; toisaalta, jokainen joka on yrittänyt tehdä töitä pienen lapsen kanssa tietää että ei se ole aivan helppoa. Työt on siis loppujen lopuksi paras tehdä töissä, työn määrää vain pitäisi vähentää. Käytännössä yleensä työajan vähentämisissä tai vanhempien keskinäisissä priorisoinneissa siitä, kumpi vähentää ja kumpi jää, häviää äiti. Suositukset, joissa vanhempia kehotetaan vähentämään työntekoa, tapaavat palauttaa äitien työelämäaseman suunnilleen keskiajalle.

Kalliala ei ole työelämän sosiologi, mutta nyt hän ei erittele lainkaan syitä siihen miksi lapsia säilytetään päivähoidossa enemmän kuin "laki" sallii. Kallialan erittelemätön syytös syyllistää pakostakin vanhempia, joilla on muutenkin ihan täysi työ olla vanhempia ja vielä elää huonon vanhemman itsesyytösten kanssa.

Niin kuin yleensäkin, tälläkään kertaa kasvatuspsykologit ja varhaiskasvatustutkijat eivät keskustele todellisuuden kanssa. Näissä tutkimuksissa säännönmukaisesti tutkimuskohde ei suhtaudu ulkomaailmaan mitenkään: työelämään, elinkustannuksiin, kaikkeen arkielämän logistiikkaan. Näistä tutkimuksista tulee pakostakin mieleen ydinfysiikot, jotka eivät ota vastuuta ydinpommin keksimisestä koska heidän mielestään ydinenergiaa voi käyttää hyödylliselläkin tavalla.

Sitten on tietysti yksi mahdollisuus: se, että säännönmukaisesti aina yliopistotutkinnon suorittaneiden toimittajien ammattietiikkaan kuuluu lobotomia. Niin huonosti he välittävät tutkimustulokset kansalle.

Hesarin uutisen tutkimuksesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Lisää aiheesta voi lukea aikaisemmasta, viime lokakuisesta bloggauksestani "Tutkija haluaa palauttaa äidit kotiinsa", joka löytyy osoitteesta
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/tutkija-haluaa-palauttaa-aidit.html

20.2.2012

Homofoobiset jalkapalloilijat ja naiivit taitoluistelijat

Laura Lepistöä on turha ihmetellä tai kauhistella siitä että hän kävi Pohjois-Koreassa luistelemassa. Sitä on turhaa pitää tukena diktatuurille. Ei se tarkoita mitään, koska urheilijoille ainoa asia mikä tarkoittaa mitään, on urheilu. Ei Laura mitään tarkoittanut teollaan viestiä tai olla viestimättä. Hän luistelee eikä luistelu tarkoita mitään, paitsi luistelua, ihan samoin kuin ei sinfonia tarkoita muuta kuin sinfoniaa.

Viime viikolla kuulin 18-vuotiaan jalkapalloilijan homofoobisesta twitteroinnista. Eipä siinäkään ole mitään ihmeellistä. Nämä ovat urheilijoita, herran jestas sentään, eivät filosofeja. Kuten Mauno Saari haamukirjoitti Lasse Virenistä: jos olisin harjoitellut yhtä paljon puhumista kuin juoksemista, saattaisin olla aika poika sanomaan.

Jos haluaa nauttia urheilusta, on parempi olla lukematta urheilijoiden haastatteluja ja keskittyä urheiluun itseensä, yrittää unohtaa ulkopuolinen maailma ja hetkeksi luulla kuvittelevansa että urheilu olisi joku oma taikasfäärinsä jonne ei maailmalliset lait yllä. Ihailen Diego Maradonaa pelikenttien nerona, sen sijaan en pitäisi häntä esimerkkinä tai mallina mistään.

Jos haluan edistää oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja muita jaloja, hyviä ja oikeita päämääriä, teen tämän edistämällä oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja muita jaloja, hyviä ja oikeita päämääriä. Esimerkiksi homoseksuaalien asemaa edistetään Setan kautta, yrittämällä vaikuttaa eduskuntaan ja omalta osaltani myös edustamalla hbt-neutraaleja asenteita mielipidevaikuttajana ja teoillani, ei kauhistelemalla jalkapalloilijoita. Pohjoiskorealaisia taas autetaan kanssakäymisellä, jos se yhtään on mahdollista. Ei Laura Lepistön pirueteista ollut ainakaan haittaa niille pohjoiskorealaisille joiden arki vähäksi aikaa siitä ylevöittyi ja kaunistui, puoluepolitrukkeja tai eivät niin kuitenkin ihmisiä.

Hirviöitä sängyn alla

"Onko sänkyni alla hirviöitä", kysyy poika.
"Ei", kuuluu vastaus sängyn alta.
"Jos sänkyni alla olisi hirviöitä, millaisia ne olisivat"?, varmistaa poika hieman peloissaan, epäluulon ja -uskon kasvaessa.
"Hyvin pieniä, mene nukkumaan", kuuluu vastaus sängyn alta. Tämä tarkoittaa sitä ettei hirviöiden pelkoa tarvitse ottaa niin vakavasti että yöunien pitäisi siitä häiriytyä.

(lähde: Calvin & Hobbes; suom. Paavo ja Elvis/Lassi ja Leevi)

Voit vaihtaa sanan "sänkyni" tilalle sanan "puolueesi" ja sanan "hirviö" tilalle "rasisti".

19.2.2012

Turhia sanoja turhista töistä

Tääkin sanoi sen. Että työajat ovat turhia ja että ihmisten pitäisi priorisoida ja masteroida ajankäyttönsä paremmin. Toimisto ei myöskään sitä ja tätä. Just joo.

Saku Tuominen on tietenkin ihan oikean asian jäljillä, kuten niin moni muukin luovuus- ja tehokkuuskonsultti ennen häntä. Nämä sakut eivät vaan ota huomioon sitä, että on huomattavan paljon töitä, joissa oman ajankäytön priorisointi ei ole mahdollista esimerkiksi siksi että toimeksiantoja tulee eri suunnista ja kaikki ovat yhtä kiireellisiä. Oman työajankäytön tehostaminen ei myöskään välttämättä ole mahdollista siitä yksinkertaisesta syystä että työnantaja sitoutuu antamaan sellaista palvelua tiettynä aikana että siellä on joku tavoitettavissa. Näin on esimerkiksi julkista palvelua antavassa palveluorganisaatiossa.

Otetaan esimerkiksi sairaalan poliklinikka. Siellä on potilailla - jotka ovat kyseisen laitoksen asiakkaita, ja lisäksi asiakkaana on oikeastaan koko yhteiskunta, joka kohdistaa palveluodotuksia - etukäteen varattuja lääkärinaikoja. Ei ihmisille voi käydä sanomaan, että valitkaa vähän milloin sairastatte. Ja parempi olisi kun sairastaisivat kotona niin voisi tämän poliklinikankin siirtää etätyöksi.

Etätyö, jota nämä gurut myös säännönmukaisesti toitottavat, on kaksiteräinen miekka. Itse aika paljon myös tutkimustyötä tehneenä ymmärrän hyvin sen, että tutkimus ei edellytä 24/7 fyysistä läsnäoloa jossakin kopperossa. Tosin, jos minulla olisi joskus ollut oma tutkijanhuone yliopistollisessa tutkimuslaitoksessa tai jos olisin jakanut sellaisen jonkun muun kanssa, voi olla että olisin nykyistä paljon paremmin päivitetty siitä, miten tutkimusta tehdään enkä niin vieraantunut kuin mitä itsenäisenä tutkimuksen virittelemisen yrittelijänä olen.

Etätyö toimii kuitenkin edellämainituin varauksin osittain tutkimuksessa. Tietyiltä osin se sopii myös virkamiestyöhön, jos esimerkiksi työmatka-ajan voi käyttää päätöksien, muistioiden, kokousten - niiden jotka näiden luovuustuonti eikun lannanluontigurujen mielestä ovat niin turhia - valmisteluihin. Kuitenkin etätyö on myös uusi hallinnan väline. Annetaan työntekijöille näennäistä vapautta omaan työaikaansa niin vastineeksi heiltä voidaan vaatia vähän lisää heidän vapaa-aikaansa.

Toki kokouksia on aivan liikaa, Saku. Oma turhien kokousten kiintiöni on loppuelämäkseni aivan täynnä, sellaisten joissa pysytään hereillä sitä kauemmin mitä enemmän jaksetaan muistella B:llä alkavia säveltäjiä esityslistan taakse. Ja jaksetaanhan niitä muistella sillä onhan niitä aika paljon, B:llä alkavia säveltäjiä.

Turhuus- eikun luovuusguru Saku Tuomisen kirjoituksen voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

17.2.2012

Köyhiä ei kannata leimata

On tietenkin ihan selvää, että työttömyys tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi. Hyvin kalliiksi se tulee myös sille yksilölle, jota asia koskettaa, mukaanlukien hänen perheensä.

Jotkut katsovat että porkkanan täydennykseksi tai peräti sen sijaan tarvitaan keppiä työttömyyden yhteiskunnallisten kustannusten suitsemiseksi tai peräti niiden ehkäisemiseksi. Keppi onkin yhteiskunnallisten kustannusten kurittamiseksi tarpeen. Yksilöt tarvitsevat kuitenkin porkkanaa.

Yksi parhaista esitetyistä porkkanoista on perustulo. Se rohkaisee yrittämään ja kokeilemaan mitä hyvänsä aktivointitoimenpidettä: osa-aikatyötä, työharjoittelua, osa-aikaopiskelua, työpajatoimintaa, vapaata kansansivistystä, kokoaikaopiskelua, pienimuotoista yrittämistä, mitä hyvänsä, koska nykyisessä hyvinvointivaltiossa tukimuoto muuttuu aina elämäntilanteen muuttuessa. Ja nykyään elämäntilanteet muuttuvat siten, että monilla ainoa pysyvä olotila on jatkuva muutos.

Miksi perustulo sitten toimisi porkkanana? Siksi, että nykymallisessa hyvinvointivaltiossa kaikkien tukien hakemiseen liittyy sekä lakisääteisiä karensseja että ihan puhtaan byrokraattisia käsittelyaikoja. Koska oma vatsalaukku ja velkojat eivät kuitenkaan tunne käsittelyaikoja, tukia odotellessa pudotaan kuoppaan jos ei satu olemaan säästöjä tai avuliaita läheisiä. Säästöjä taas pätkätyöläisellä ei välttämättä ole, koska hän on sijoittanut kaiken sen, mikä jää ylitse välittömistä elinkustannuksista sellaisiin investointitavaroihin kuten kodinkoneisiin tai silmälaseihin. Jopa hammaslääkärissä käyminen tai vaatteiden uusiminen saattaa olla sijoitus.

Kaikkia köyhiä ei kannata syyttää siitä että muutama ei jaksa hakea töitä tai edes tukia, sillä se aikaansaa epäluottamusta yhteiskuntamme oikeutukseen ja oikeudenmukaisuuteen. Jos köyhiä pidetään järjestelmän hyväksikäyttäjinä, köyhät kyllä ymmärtävät vihjeen. Paaria kyllä tajuaa olevansa paaria, ja paarian on turha yrittää mitään. Paarian leimaa ei saa pestyä edes kloorilla. Köyhien syytteleminen järjestelmän hyväksikäyttäjiksi pystyttää uudelleen yhteiskuntaluokat ja niiden väliin muurit, ja syytteleminen entisestään heikentää itsetuntoa. Kun tarpeeksi usein sanotaan että työtön on syypää omaan tilanteeseensa niin on vaarana ihan oikeasti uskoa se. Seuraukset tästä ovat sekä köyhän itsetuntoon että kansantaloudellemme kurjat.

Ei työttömyydestä tarvitse kiitellä työtöntä, mutta ei häntä myöskään pidä syyttää siitä että yhteiskuntamme on muuttunut sellaiseksi että epätyypillisistä työsuhteista on tullutkin tyypillisiä eikä hyvinvointivaltiomme ja ammattiyhdistysliikkeemme ole pysynyt tämän perässä. Sitä tärkeämpää onkin päivittää hyvinvointivaltiomme ja ammattiyhdistysliikkeemme. Vanhemman, Hesarille tarjoamani kirjoituksen voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

16.2.2012

Kaupunkimetsäliike laajeni Porvooseen

Kaupunkimetsäliike on laajentunut Porvooseen. Tähän ei tarvita mitään perustamiskokousta eikä yhdistyksen muutosilmoitusta, koska kyse on epämuodollisesta kansalaisliikkeestä, ei yhdistyksestä.

Mikä on Kaupunkimetsäliike? Sen "perustivat" (sitaateissa koska kyse on epämuodollisesta kansanliikkeestä) n. 6-7 vuotta sitten omasta elinympäristöstään huolehtivat asukasaktiivit eri puolilta Helsinkiä. Alussa mukana olivat Vuosaaresta Pro Mustavuori, Pro Uutela ja Meri-Rastilan rantametsien puolesta -liikkeet, Myllypuron metsän puolesta, Laajasalosta Pro Stansvik ja Pro Kruunuvuori sekä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeet, ja sittemmin vastaavia liikkeitä on perustettu muuallekin pääkaupunkiseudulle, kuten pro Friisinkallio.

Kun mennään - tai tullaan, näkökulmasta riippuen - pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, koko kaupunkimetsien "ontologia" muuttuu. Täällä Porvoossakin toki kaupunkimetsien hoitoon liittyy samantyyppistä kiistaa kuin Helsingissä, mutta täällä ominaispiirteenä ovat villieläimet ja niiden aiheuttama mahdollinen "uhka" ihmisille ja lemmikkieläimille aiheuttamat vaarat. Täällä on esimerkiksi ajoittaisia ilveksiä ja yksi pahamaineinen metso.

Porvoossa osaa kaupunkimetsistä hoidetaan talousmetsinä, ei vain talousmetsien kaltaisesti kuten Helsingissä. Voi siis olla että kesken lenkkipolun törmää työkoneisiin. Täällä myös metsästetään kaupunkimetsissä. Helsinki lienee Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen siinä, miten paljon siellä on kaupungin ylläpitämiä ulkoilureitistöjä ja liikuntafasiliteetteja. Niitä kaipaisi tänne Porvooseenkin lisää, lenkkipolkuja ja jumppatelineitä.

Porvoon näkökulmasta Kaupunkimetsäliikkeellä on tehtävää ainakin kaupungin laajimman ja suosituimman ulkoilumetsän Humlan reunaa nakertavan Toukovuoren asuinalueen kaavoituksen vahtimisessa. Siellä yhtenäinen ulkoilureitti silvotaan joukkoliikennekadulla, ja lisäksi metsää menee. Lisäksi on keskusteltu henkilöautoliikenteen salliminen samaisella joukkoliikennekadulla. Asiasta löytyy lisää vanhemmissa bloggauksissani viime lokakuulta; kuvallinen reportaasi löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

15.2.2012

Turhaa melua Nallesta

Björn Wahlroosin haastattelu sunnuntaihesarissa nostatti myrskyn vesilasissa. Moni oli järkyttynyt, saatuansa ensi kertaa maistiaiset siitä että Suomessakin on jos ei aivan yhteiskuntaluokkia niin ainakin toisistaan tietämättömiä todellisuuksia. Eihän nyt kenellekään kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys että Nalle ei tiedä, miten 99% kansasta elää.

En aio sen kummemmin muuten ryhtyä tekemään kriittistä tekstianalyysiä Nallen puheista, sillä ne eivät ole sen väärti. Huomioni kiinnittyi lähinnä siihen, miksi Hesari näki tarpeelliseksi kuulla Nallea. Pidettiinkö häntä talousviisaana vai haluttiinko hänet nostaa varoittavaksi trolliksi siitä, että meillä tosiaankaan kaikki elämismaailmat eivät kohtaa?

Nallen puhe ansaitsee kuitenkin pari huomiota. Ensinnäkin, kun hän syytti väistyvää presidentti Halosta kansan tahdon väistelemisestä, hän ei sanonut mikä on se kansan tahto ja miten sitä pitäisi seurailla. Toiseksi, kun Nalle lausui että "(sosioekononomisten terveyserojen) taustalla on yhteinen muuttuja, joka on joko yksilöiden piittaamattomuus tai syrjäytyminen", hän osui aivan oikeaan. Niin on. Syynä kasvaneisiin tulo- ja terveyseroihin sekä tuloryhmittäisiin terveyseroihin on Nallen kaltaisten vaikutusvaltaisten yksilöiden syrjäytyminen ja heidän piittaamattomuutensa kansan enemmistön todellisuudesta.

Eikä Nalle ole omassa syrjäytyneiden maailmassaan yksin. Hän saa sinne hyvää seuraa. Esimerkiksi käyköön Jorma Ollila, josta kirjoitin marraskuussa. Tämän analyysin voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

13.2.2012

Vihervasemmistolaista rotuhygieniaa

Poistin taas yhden Facebook-ystävän, joka oli joutunut pelkoslaisuuden puraisemaksi. Ei tämä nyt vielä yksin, sillä kyllähän erilaisiin opinkappaleisiin uskovia mahtuu tähän maailmaan, mutta mikä kaikkein vakavinta: hän oli mielestään keksinyt ja paljastanut vihervasemmistolaisuuden eliitin salaliiton, joka oli marginalisoinut hänet. Suomeksi: ajanut nurkkaan. En minä ketään halua marginaaliin olla ajamassa tai osana mitään salaliittoa.

Jos jotakin Pekka Haavistolta minä toivottavasti opin, Vihreät, muut Pekan kampanjassa olleet ja toivottavasti kaikki suomalaiset: keskusteleminen on mahdollista silloinkin kun toisen osapuolen premissejä ei ole mahdollista ymmärtää. Se edellyttää kuitenkin sitä, että molemmat osapuolet tulevat ulos poteroistaan, tuovat korttinsa pöytään. Jos niitä kortteja ei ole, keskustelu ei onnistu. Jos ainoa mitä ulos pääsee on toisen keskustelun osapuolen leimaaminen, se on kertakaikkisesti poliittista kakkaa. On hankalaa suvaita mitään jos ollaan jo valmiiksi loukkaantuneita ja koetaan toisenlainen ajattelu uhaksi.

Jos joku kutsuu toisia eliitiksi, tämä implikoi aliitin: sen, että katsoo itse olevansa niitä toisia huonompi jollakin tavalla. Miksi ihmeessä kukaan näin haluaa tehdä?

Sellaisia me vihervasemmistolaisen eliitin jäsenet olemme. Olemme niin snobeja että harjoitamme älyllistä rotuhygieniaa jos keskustelun toinen osapuoli ei halua leikkiä kanssamme hiekkalaatikolla vaan otamme herneet neniin kun se alkaa argumentoinnin sijaan heitellä hiekkaa silmiin. Olemme varmaan naiiveja kun uskomme habermasilaisittain rationaaliseen keskusteluun, jossa parhaiten perustelu argumentti voittakoon. Toivon kuitenkin että juuri käydyt presidentinvaalit olisivat olleet alkusysäys sen oivaltamiselle että kaveria voisi koettaa ymmärtää tai ainakin suvaita. Tällä matkalla varmasti tulee murtumia, emme me nimittäin täydellisiä tietenkään ole. Maailma meidät täydellisyydeltä säästäköön, onhan politiikka inhimillinen aktiviteetti.

12.2.2012

PATASYDÄN!


Nyt ei ole kyse patamustista porvarinsydämistä, sellaisista, jollainen yksi varmaankin löytyy myös Nalle Wahlroosilta. Kyse on urheilusta, tarkemmin sanoen jääkiekosta.

Urheilun seuraamisessa on mielestäni enemmän mieltä silloin kun on valinnut puolensa. Toki hienosta pelistä on aina mahdollista nauttia, mutta eri syistä olen valinnut olla jalkapallossa West Hamin, HJK:n, Parman ja Suomen puolella ja koripallossa Torpan Poikien. Jääkiekkoa olen seurannut 80-luvun alusta, mutta en ole löytänyt itselleni Leijonien lisäksi muuta kannatettavaa. Helsinkiläisenäkin minulle on ollut jokseenkin ihan sama, voittaako Jokerit, HIFK vai Kärpät. Nyt se muuttui.

Kävin elämäni ensimmäisessä SM-liigan ottelussa pari viikkoa sitten. Kaikista maailman paikoista tämän piti sattua Porissa. Voi olla, että tässä oli kyse kohtalonyhteydestä, mutta ei se ollut sattumaa, että päätin tarpeelliseksi sulautua paremmin sulautua joukkoon punamustaan ja ostin Ässien kaulahuivin. Jos on mieltä kannattaa lontoolaista jalkapallojoukkuetta, ei ole sen ihmeellisempää kannattaa porilaista jääkiekkojoukkuetta, sillä paikallisuus on vain yksi erikoistyyppi urheilun ja yhteisöllisyyden suhteesta.

Lienee muna-kanakysymys, valitseeko joukkue sinut vai valitsetko sinä joukkueen, mutta kannatus on aitoa yhtä lailla sen jälkeen kun side on syntynyt. Nyt on jääkiekon seuraamisessa vähän enemmän mieltä. PATASYDÄN!

10.2.2012

Jyrkkä KYLLÄ kansalaispalkalle!

Jaana, kaikki meistä eivät ole menestyneitä kuin sinä, jos nyt urakehitystä teeveejuontajasta kansanedustajaksi voi pitää menestymisenä. Urakehitys on kyllä looginen, sillä näissä molemmissa on sama etuliite attributoimassa mutta on parempi että en laita sitä tähän. Onneksi puolueessasi on humaaneja ja fiksujakin tyyppejä, sellaisia kuin Lasse Männistö, jotka antaisivat kaltaisilleni luusereille myös olemassaolon oikeuden. Lupasin itselleni ajatella täst'edes positiivisesti, sen politiikassa niin tärkeän läksyn Pekka Haavisto minulle ja toivottavasti monelle muullekin opetti. Olen kuitenkin ihminen eli epätäydellinen. En pysty olemaan yhtä viisaan tyyni kuin presidenttini Pekka Haavisto, sillä minun vereni saa kiehumaan ja käteni tärisemään aina kun joku ei hyväksy sellaisia inhimillisiä kehityskulkuja ja tarinoita, jotka mahdollistavat sen että muun muassa minäkin se tässä olen valittamassa, riippumatta siitä onko heillä tälle ymmärtämättömyydelleen mitään inhimillisesti ymmärrettävää selitystä. Parempi varmaan on että en olisi tässä ruikuttamassa, minäkin senkin paaria.

Sellaiset huomattavasti minua kokeneemmat ja viisaammat ihmiset kuten Ville Niinistö, Outi Alanko-Kahiluoto ja Osmo Soininvaara ovat jo perustelleet monin tavoin sen, miksi perustulo kannattaa. Suosittelen kiireen vilkkaa kaikille pelkosille keskustelemista heidän kanssaan ja heidän tekstiensä lukemista ennen kuin nämä pelkoset ehtivät aiheuttaa korjaamatonta tuhoa päättäjinä. Ja päättäjän tulee tietää se, mistä hän päättää. On anteeksiantamatonta että Helsingin sosiaalilautakunnan puheenjohtajana voi toimia ymmärtämättä hölökäsen pöläystä siitä missä perustulossa on kysymys.

En siis tuhlaa tässä lukijan aikaa ja palstatilaa arvelemalla miksi perustulo mielestäni ja luullakseni olisi yleisellä tasolla pop. Saat, Jaana, sanoa sitä vapaasti kansalaispalkaksi jos haluat. Sitä saa muuten sanoa vaikka kakkajakkaraksi jos se jonkun mieltä keventää. Jaan asiasta vain oman kokemukseni. Aloitan lapsuudestani, niin kaukaa kuin mistään ymmärrän, siitä kun olin kuusivuotias ja vanhempani erosivat.

Kun vanhempani erosivat, sydänvikainen, monisairas äitini, joka oli hoitanut minua kotona, joutui elättääkseen meidät molemmat yösiivoamaan Kansallisteatteria, sitten työskentelemään mm. muovisaumaustehtaassa, joka luultavasti myötävaikutti siihen, että hän sai astman, myöhemmin keuhkosyövän ja kuoli 44-vuotiaana. Ei olisi tarvinnut tehdä ihan niin paljoa töitä, mutta kun sai työkyvyttömyyseläkkeen vasta yli 5 vuoden hakemisen jälkeen, romutettuaan itsensä aivan liian raskailla töillä joita joutui tekemään liian paljon. Jos hän olisi saanut perustuloa, kansalaispalkkaa tai orjarahaa, ihan sama miksi sitä kutsutaan voi olla että ei olisi ihan niin nopeasti sairastunut ja kuollut pois. Mutta lakkasipas olemasta kuluerä menestyjien Suomessa.

Siinä vaiheessa kun äitini oli jo kuollut, olin itse elättänyt itseni äitini tavoin opiskeluaikani yösiivoamalla, minkä ansiosta valmistumiseni venähti luultavasti vähintäänkin vuoden, ehkä kaksikin. Ei olisi niin paljoa tarvinnut tehdä töitä jos olisi silloista opintotukea edes satasen suurempi perustulo turvannut opiskelun.

Valmistuttuani yliopistosta ei-mihinkään, eli sosiologiksi olen yrittänyt kaikenmoista. Olen ollut galleristina, virkamiehenä, tutkijana, luennoitsijana, yrittäjänä ja jatko-opiskelijana parantamassa osaamistani luullen samalla myös parantavani työmarkkina-asemaani. Tämä tosin on ollut vähäsen nihkeää kun työttömyyskorvauksella se ei ole ollut mahdollista. Olisi ollut perustuella mahdollista, ja minä olisin jo moneen kertaan valtiotieteiden tohtori ja ties minkä muunkin tohtori, jolloin olisin voinut hakea monia sellaisia töitä joihin taustani muuten sopisi, tohtorintutkintoa lukuunottamatta.

No, mitä sitä ei ihminen tekisi elättääkseen itsensä ja selvittääkseen itselleen mitä on ja mistä tykkää. Sitä voi jopa uskaltautua toiminimiyrittäjäksi, jonka TE-toimisto puolipakolla lykkäsi starttirahalla näennäisyrittäväksi mutta tosiasiallisesti yhdestä toimeksiantajasta riippuvaiseksi orjaksi, joka vasta 7 vuotta myöhemmin pääsee yrittäjyysaikana hankkimistaan veloista vapaaksi. Ja joku vielä luuli että yrittäjät ovat rikkaita. No, olisi ollut mahdollista paljon maltillisemmin opetella yrittäjyyttä jos olisi ollut perustulo. Mutta ei. Ei tunne laki työtöntä osa-aikayrittäjää.

Viimeksi viime keväänä jouduin kovasti hikoilemaan todistaakseni että tulen saamaan keikkatyöstäni palkkaa. Olisin muuten pudonnut sietämättömän, jopa kuukauden mittaiselle karenssille. En tiedä. Joka tapauksessa niin pitkälle kuin olisi kestänyt että se opettaja, jota sijaistin, palasi sairaslomaltaan siihen kouluun, jossa sijaistin, ja toivoen että se koulu saa edes joskus laitettua määräyskirjani ja palkkatodistukseni työttömyyskassaan kun on niin pakko muuttaa ansiopäiväraha sovitelluksi. Tätä odotellessa ehtii kasvaa potalta cystofixiin, parta harmaantua, loppukin tukka lähteä, puhumattakaan uskosta. Ei tunne laki keikkatyöskentelevää työtöntä.

Ei tunne laki paljon mitään muutakaan, siis sellaisia tilanteita joissa nykyihminen hyvin usein vastoin omaa pahaa pahuuttaan tai hyvin harvoin silkkaa laiskuuttaan olisi joutunut. Siksi lakia tuleekin muuttaa. Jyrkkä kyllä kansalaispalkalle!

Jaana Pelkosen blogitekstin voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.

Musiikillinen raideri

Presidentti on julkistanut virallisen kampanjasoittolistansa ja samalla tullut keksineeksi uuden yhdyssanan. Ei, en puhu presidentti Niinistöstä tai sydänten presidentti Haavistosta. Puhun presidentti Obamasta, jonka raideriin kuuluu Springsteeniä, Ricky Martinia, U2: ta ja sellaista jota tämä setä ei tunnista.

Julkistan nyt virallisen kampanjasoittolistani pyrkiessäni julkisiin tehtäviin. Tämä tiedoksi tukiryhmälleni ja myös kaikille mahdollisille ja mahdottomille kannattajilleni, jotta tietävät, mitä musiikkia joutuvat välttelemään:
- Miles Davis: Gil Evansin kanssa tehdyt levytykset
- John Coltrane: Heavyweight Champion -kokoelma
- Gotan Project: la Revancha del Tango ja Lunatico
- valikoima argentiinalaisia tangoja, ml. Astor Piazzolla
- Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma
- Hassisen koneen tuotanto
- Derek and the Dominoes: Layla and other assorted love songs
- Specials: More Specials
- Anton Bruckner, Gustav Mahler, Ludwig van Beethoven, Jean Sibelius, Johannes Brahms, Piotr Tsaikovski ja Robert Schumann: Sinfoniat
- Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit no 1-32
- Ludwig van Beethoven: Pianokonsertot no 1-5 (Wilhelm Kempff, Berliini filharmonikot joht. Paul van Kempen. Myös Ferdinand Leitnerin kanssa tehty uudempi levytys käy.)
- Georg Friedrich Händel: Concerto grossi op. 6 (The English Concert, joht. Trevor Pinnock)

Olen kohtuuden mies, ja tällä raiderilla voin vetää sekä kunta- että eduskuntavaalit. Presidentillisiä asioita ovat mielestäni Aki Yrjänän sienikeitto, punaviini, uiminen ja livejousikvartettimusiikki, ja ne edellytän vasta presidentinvaalikampanjassa.

Barack Obaman soittolistan voi katsoa klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

9.2.2012

Kuntien tappolista?

Kuntatyöryhmän paljon odotettu esitys uudesta kuntajaosta saatiin eilen. Se perustuu työssäkäyntialueisiin, asiontiin, liikenneyhteyksiin ja sosioekonomisiin taustamuuttujiin. Sitä en tosin tiedä, miten näitä tekijöitä on painotettu. Kulttuuritekijät - siis sekä esimerkiksi murrealueet että toimintakulttuuriin liittyvät erot - on myös ainakin julkilausutusti tässä unohdettu. Maakuntien rajat ovat usein paitsi murrerajoja, myös itäisen ja läntisen mentaliteetin rajoja.

Kun pääministeri Katainen lausui tavoitteekseen että kuntien loppuluvun pitäisi olla sata, kuntia ei kuitenkaan pidä yhdistää mekanistisesti siten, että lähtökohtana on tietty kuntien maksimilukumäärä johon on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Kuntia tulee tarkastella palveluiden tuottamis- ja tarjontayksikköinä, ja lähteä tältä pohjalta tekemään kuntien mahdollista yhdistämistarkastelua. Palveluissa on huomioitava sekä kaupalliset että julkiset palvelut.

Otan kotimaakuntani Uusimaan lähempään tarkasteluuni, koska tunnen sen parhaiten. Ehdotus loisi ison metropolin lisäksi kaksi Keski-Uusimaan kuntaa ja yhden ison, joka nielaisisi miltei koko itäisen Uusimaan. Ainakaan ei kannata liimata kolmea maalaiskuntaa - Mäntsälää, Pornaista ja Askolaa - yhteen. Mäntsälä kannattanee yhdistää Hyvinkäälle, jonne mänttiläläiset - ilmaisu on paikallisasukkaiden käyttämä - menevät esimerkiksi sairaalaan ja uimahalliin, Askola taas kannattanee liittää Pukkilan kanssa Porvooseen, koska sieltä tullaan Porvooseen usein opiskelemaan ja harrastamaan; lisäksi Askola ja Pukkila tekevät keskenään koulutusyhteistyötä.

Ja jotta Pornainen ei jää yksin, se voitaisiin liittää Porvooseen. Tässäkin on tosin ongelmana se, että pornaislaiset käyttävät nyt Nikkilän palveluita, joten pohjois-Sipoon ja Pornaisten väliin ei kannata pystyttää vallihautaa. En myöskään olisi niin varma, minne raja Kirkkonummessa sijaitsevan Veikkolan ja Vihdin Nummelan väliin pitää ja kannattaa pystyttää. Esimerkkejä on lukemattomia. Luultavasti kuntarajat kannattaa laittaa kokonaan uusiksi, ja pyyhkiä vanhat rajat ensin kokonaan pois.

Jotkut kuntaliitokset ovat kulttuurisyistä hankalia, eivätkä toteutune ilman pakkoa. Esimerkiksi käyköön Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun raja-alue, jossa Vaalan ja Muhoksen väli on vuorattu lasivillalla ja piikkilangalla. Tiedän kokemuksesta, selvitettyäni vuonna 2010 valtakunnallisesti nuorisopalveluiden saatavuutta, että palveluiden käyttö ja suunnittelu yhteistyössä maakuntarajan ylitse ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.

Itä- ja Länsi-Suomen raja on muutenkin hankala. Jotkut liitosehdotukset taas pilkkovat keinotekoisesti alueet, jotka jo nyt astuvat yhdellä jalalla yhteen, toisella jalalla toiseen ja kolmannella... Esimerkiksi Sysmän, Hartolan, Joutsan, Pertunmaan ja Luhangan alue on Päijät-Hämeen, Etelä-Savon ja Keski-Suomen harmaata rajavyöhykettä, ja jos osa tästä alueesta liitetään Jyväskylään ja osaa taas kytketään suur-Lahden periferiaksi, alueellinen yhteistyö ei ainakaan helpotu.

Kaksikielisyyden puolustaminen ei käy liitosten vastustamisen kriteeriksi, sillä totta kai isompi kunta pystyy helpommin houkuttelemaan toista kotimaista kieltä osaavia työntekijöitä ja tarjoamaan palvelut toisella kotimaisella. Tämä pätee niin suur-Lohjassa kuin suur-Porvoossakin, jotka toisivat esimerkiksi Vihdin ja Askolan harvoille ruotsinkielisille äidinkieliset palvelut. Aivan eri asia toki on niiden palveluiden saavutettavuus; pääseekö esimerkiksi entiseltä Karjalohjalta aikuisten oikeasti mitenkään Nummi-Pusulaan?

Olen kirjoittanut kunnista aiemminkin; kannattaa katsoa tuoreehko bloggaukseni Katainen varmisti Keskustan vaalivoiton ja lisäksi kuntien roolista nuorisotakuussa
http://perukangas.blogspot.com/2011/03/kuntien-ehkaistava-nuorten.html

Tämän bloggauksen otsikkoa klikkaamalla pääsee Iltalehden verkkosivun karttaan, jossa voi maakuntakohtaisesti katsoa kuntatyöryhmän ehdotusta.

8.2.2012

Lisää lasikattoja murrettaviksi!


Suomi on jo pitkään muuttunut avoimemmaksi, aina Kekkosen ajan loputtua. Kun Tarja Halosesta tuli presidentti, rikkoutui ainakin kaksi lasikattoa: naisen ja avoliitossa eläneen oli mahdollista tulla valituksi maamme korkeimpaan virkaan. Nyt jo oli melkein mahdollista, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävän olisi mahdollista tulla presidentiksi. Jäljellä on kuitenkin vielä lasikattoja murrettavaksi.

Olen kuullut norjalaisystäviltäni, että he ovat aloittaneet tunnustelun yhteispohjoismaisten elinten kautta Suomen valtiosäännön muuttamiseksi sellaiseksi, että tänne voitaisiin saada maahanmuuttajataustainen, vieläpä tummaihoinen presidentti. Tätä valmistelee Scandinavian Hammers -niminen pohjoismainen veljeskunta. Samassa yhteydessä kansalaisuuslakia muutetaan siten että Suomen kansalaisuuden saamista nopeutetaan. Carlton Cole presidentiksi!

Finland har hatt en kvinne som president og nesten hade en homoseksuell. Men landet vårt er fortsatt ikke øppet nok. Jeg har hørt fran norske vennene mine at de har begynt a formidle med samnordiske organer å endre lovstiftingen i Finland slik å det vil bli mulig å få en president til Finland med innvandrerbakgrunn. Det forbederedes av Scandinavian Hammers brødreskapet. Carlton Cole for president!

Kuvalähde/kilde: www.whufc.com

7.2.2012

Katainen varmisti Keskustan vaalivoiton

Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan nykyhallitus aikoo romahduttaa kuntien määrän Suomessa sataan. Tämä on aika suuri saneeraus kun ottaa huomioon että nyt kuntia on 336.

Katainen on ihan oikeilla linjoilla. Kuntia on nyky-Suomessa aivan liikaa kun ottaa huomioon että kuntien ainoana tehtävänä on huolehtia kuntalaistensa peruspalveluista. Kuntien tehtävänä ei ole kansalaisten identiteettityö eikä demokratian tarjoaminen. Demokratiasta Suomessa huolehtivat poliittiset puolueet, eivät kunnat.

Katainen on rohkea mies lausuessaan tavoitteensa ääneen. Voin kuvitella Keskustapuolueen yrittävän jälleen kerran imperiumin vastaiskua syksyn kunnallisvaaleissa. Katainen nimittäin tulee ojentaneeksi Keskustalle vaaliaseen kultatarjottimella. Tosin taitaa Keskustan maanvyörymävoitto jäädä tussuksi, paitsi ehkä Keminmaalla ja muutamalla joka tapauksessa kurjistuvalla liitosalueella.

Mitä vähemmän Suomessa on kuntia, sitä vähemmän Keskustalla on valtaa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen karttaa. Keskustan olemassaolon tarkoitus näyttää nykyään olevan oman valtansa pönkittäminen kansalaisten kustannuksella.

Tiedän oikein hyvin, että suuri ei välttämättä ole kaunista, suureksi yhdistyminen tai edes suurelta ostaminen. Esimerkiksi käyköön Myrskylän kunta, joka on ymmärtänyt ostaa sosiaali- ja terveyspalvelunsa kuntayhtymältä, joka muuten sattuu vieläpä sijaitsemaan toisessa maakunnassa eli Päijät-Hämeessä. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut palvelun saatavuuteen saatikka saatavuuteen sillä esimerkiksi kuntayhtymän nuorten työpaja on Sysmässä eli melkein Keski-Suomessa eli käytännössä ei missään myrskyläläisten kannalta. Eivät kuitenkaan ole tulleet ajatelleeksi että työpajapalvelua voisi ostaa vaikka Porvoosta tai Lahdesta. Eikä tarvitsisi ostaa jos Myrskylä liitettäisiin sellaiseen kuntaan jossa kyseistä palvelua on tarjolla. Kuntalaiset säästäisivät.

Sitten taas esimerkiksi samassa maakunnassa oleva Pornainen on tuottanut samaa palvelua yhteistyössä Mäntsälän kanssa siten, että fyysinen työpaja on Mäntsälässä ja sinne kunnan ainoa nuorisotyöntekijä on kuljettanut nuoret omalla autollaan. Innovatiivisuudesta ja yrityshalusta iso käsi Pornaisille, joka ei muuten ole ymmärtänyt olevansa kasvava lapsiperhekunta sillä muuten siellä ei ole nuorisolle juuri muuta kuin kortteliralli, ei esimerkiksi toisen asteen koulutusta.

Nuorison syrjäytymisuhkan - josta sekä Haavisto että Niinistö olivat huolestuneita - selvittämiseen tarvitaan uusia malleja koska ilmiselvästi nykyiset eivät riittäneet. Tästä pitäisi olla kansallinen konsensus. Presidentiksi valittu Niinistö jopa ehdotti poikkihallinnollisen työryhmän asettamista selvittämään asia. Hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä ei kuitenkaan voi tehdä, jos kyseessä on niin pieni kunta että kyseistä hallinnonalaa ei kunnassa edes ole.

Nettihesarin uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Ja jottei kukaan - esimerkiksi keskustalainen - luulisi että olen murhaamassa lähidemokratiaa enkä välittäisi palttuakaan kansalaisten identiteetistä, kannattaa katsoa kuntien tehtäviä sivuavia aiempia kirjoituksiani:

Nuorisopalveluista ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/09/miten-nuorisopalvelut-tuotetaan.html

Yhteisöllisyydestä, identiteetistä, vaikuttamisesta ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/identiteettityo-ei-ole-julkinen.html

Jatkoa edelliseen:
http://perukangas.blogspot.com/2011/11/mita-valia-on-kunnilla.html

6.2.2012

Kiitos Pekka!


Eilen ratkenneissa presidentinvaaleissa oli kolme voittajaa: Sauli Niinistö, Pekka Haavisto ja demokratia. Sauli Niinistö valittiin ennakkosuosikkina odotusten mukaisesti presidentiksi, Pekka Haavisto ylitti kaikki odotukset ja Vihreiden kannatuksen missään tähänastisissa vaaleissa ja nosti suomalaiseen todellisuuteen paljon uusia asioita, rikkoi lasikattoja ja innosti paljon uusia ihmisiä osallistumaan. Näin voitti myös demokratia.

Tämä kamppailu käytiin reilusti, ja toivon Saulille viisautta ja jaksamista tehtäväänsä! Molemmat ehdokkaat edustavat avointa Suomea, joka on aktiivinen toimija kansainvälisessä yhteisössä, joten nämä vaalit todistivat että eduskuntavaalit eivät osoittaneet mitään muuta trendiä kuin että kansalaiset ovat sittenkin kiinnostuneita politiikasta. Kyllä he ovat. Jos he saavat vaihtoehtoja, jotka he mieltävät joksikin ihan muuksi kuin aikaisemmat vallanpitäjät. Pekka oli sellainen.

Kuuden vuoden päästä voi hyvinkin olla Pekan aika, sillä aivan samoin kuin Tarja Halonen rikkoi 12 vuotta sitten naisten lasikaton, nyt Pekka rikkoi seksuaalivähemmistöjen lasikaton. Näin tehdessään Pekka avasi paljon silmiä ja korvia. Moni luopui ennakkoluuloistaan: sivari voi sittenkin olla puolustusvoimain ylipäällikkö ja mies voi elää toisen miehen kanssa, ja jos valtionpäämieskin niin sitten kuka tahansa. Moni oman seksuaali-identiteettinsä kanssa arasteleva mattimeikäläinen sai varmasti Pekalta runsaasti esimerkkiä ja rohkeutta.

En ole ollut koko elämässäni tekemässä montaakaan näin palkitsevaa asiaa. Toki kauteni vastaleivottuna Porvoon Vihreiden puheenjohtajana sai Pekalta valtavasti vetoapua ja lentävän lähdön, mutta on liian uskallettua vetää johtopäätöksiä että tämä valtava positiivinen noste suoraan kanavoituisi Vihreiden maanvyörymävoittoon syksyn kunnallisvaaleissa.

Elin Pekan kampanjoinnissa joka solullani. Oli upeaa, että Pekka innosti kampanjoimaan lukuisia sellaisia ihmisiä, joilla poliittinen osallistuminen oli tähän saakka jäänyt äänestämiseksi. Jos siksikään. Tehtäväni oli helppo: kampanja-vapaaehtoisia ei tarvinnut motivoida. Innostus oli aitoa, ja Pekan luoma toivo toi sitoutumisen. Olen tutustunut fantastisiin ihmisiin, joita kaikkia yhdisti sama päämäärä. En ole nähnyt koskaan näin paljon iloisia, positiivisia, asiaansa ja parempaan tulevaisuuteen uskovia ihmisiä, ja jos uskoo parempaan tulevaisuuteen, silloin jo nykypäivä on parempi.

Kiitos Pekka! Annoit unelman, uskoa ja toivoa, yhdistit ihmisiä paremman huomisen puolesta positiivisessa hengessä, toit iloa ja valoa ja sait monet kiinnostumaan yhteisistä ja omista asioistaan, toit tunteen että meistä jokainen voi vaikuttaa! Pekan kampanja oli ihmisten kampanja, ja Pekka on sydänten presidentti. Pekan jäljiltä Suomi ei ole entisensä. Sauli saa johdettavakseen tasavallan, jossa ihmiset löysivät itsestään aivan uusia puolia: halun ja kyvyn keskustella ja ymmärtää, arvostaa rikastavaa erilaisuutta. Ja kiitos Saulille erittäin rehdistä kilpailusta!

3.2.2012

Tätä ilmoitusta ei julkaistu...

...koska vaalikassa loppui kesken. Joka tapauksessa kannattajia on tavattavissa huomenna, sillä kannatus ei lopu kesken!


Elävän musiikin kanssa voi sitten kyllä olla vähän niin ja näin... luvassa voi ehkä olla improvisaatioita ;-)

Kansallinen kaupunkipuisto pöydättiin

Viime kokouksessaan Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta pöytäsi kansallisen kaupunkipuiston. Aikaisemmat yritykset ovat aina kaatuneet kok-dem -akselin vastustukseen. Allaolevan kommentin aiheeseen kirjoitin Osmo Soininvaaran blogiin (blogilinkki löytyy klikkaamalla tämän kirjoitukseni otsikkoa):

Kansallinen kaupunkipuisto tosiaan olisi tärkeä, mutta Kokoomus ja Demarit ovat säännönmukaisesti torpanneet sen kuulemma siksi että pelkäävät sen tarkoittavat kaupunkimaan sosialisoimista, ja katsovat että mahdollisuus maaspekulaatioon ja tonttireservi täytyy pitää kaupungin käsissä. Sitä vain en käsitä, miksi tätä pitää kutsua Helsinkipuistoksi ainakaan Keskuspuiston osalta, sillä esimerkiksi alueet Paloheinästä itään on aina mielletty yleisesti Keskuspuistoksi. Joka tapauksessa kansallisen kaupunkipuiston status antaisi nykyistä paremman suojan myös reuna-alueille, kuten Lääkärinkadun alueelle ja se rajaisi Kuninkaantammen nykyistä tiukemmin (nyt sitä vedetään hieman myös virallisen Keskuspuiston puolelle).

2.2.2012

Presidentti Haaviston vaalivalvojaiset Porvoon Sohossa sunnuntaina


Tule juhlimaan maailmanhistorian ensimmäistä vihreää presidenttiä, Pekka Haavistoa Porvoon Bar Sohoon sunnuntaina 5.2.! Soho on niin hyvä paikka, että siellä kannattaa käydä useammankin kerran etenkin kun Sauli päätti pistää skaban niin jännäksi että tuli kahdet vaalivalvojaiset! Mutta tulipahan syytä käydä Sohossa, ja Jocken bisnes kukoistaa.

Tunnelman lämmittelyn aloittaa jo noin kello seiskalta Sipulijaska, joka räppää vapaalla tyylillä ajankohtaisista aiheista kantaaottavasti. Tätä sivua kannattaa seurata siltä varalta jos ohjelma vielä täydentyisi vaali-illan lämmittelijän lämmittelijöistä.

Lundinaukiolla wokataan Janne Länsipuron ja Jussi Saramon kanssa


Porvoon Lundinaukiolla, linja-autoaseman päädyssä lauantaina 4.2. kello 10-14 on tarjolla keksejä, kuumaa mehua Pekka Haaviston kannattajien tarjoamana. Legendaarinen wok-gastronomi Janne Länsipuro suoraan Loviisasta wokkaa ja vasemmistoliiton Jussi Saramo kertoo noin klo 11-12.40, miksi Pekka Haavistoa hänenkin mielestään kannattaa äänestää toisella kierroksella.

1.2.2012

Pekka Haavisto ja Ville Niinistö tulevat Näsiin


Pekka Haavisto tulee perjantaina 3.2. klo 9-9.45 Näsin S-marketille! Tämä tosin on ollut jo tiedossa, mutta nyt vahvistui, että mukaan tulevat myös hänen puolisonsa Nexar Antonio Flores ja ympäristöministeri, Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö. Sinne siis Pekkaa ja Villeä jututtamaan ja Antoniota tapaamaan!