Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

29.11.2012

Ei ole paskatyötä, ei...

Tiistai-iltaisissa nuorten syrjäytymisiltamissa puhuttiin paljon paskatyöstä. Yhdet kiistivät sellaisen olemassaolon, syyllistäen osaa nuorista siitä, että nämä olettavat kaiken työn olevan heti mulle kivaa nyt ja siksi nämä kieltäytyisivät epämielekkääksi katsomastaan työstä ja toiset taas kannustivat (tai pakottaisivat) nuoren tekemään mitä hyvänsä työtä. Tämä pakottaminen voi olla kepin naamioimista porkkanaksi; toimeentulotuen ja työttömyyskorvauksen tekeminen vastikkeelliseksi voidaan perusteella kauniimmin sillä, että väitetään kaiken työn olevan kannattavaa. Ja jos ei tiedetäkään tarkkaan, että miksi se on kannattavaa, niin sitten vedotaan ansioluettelon mustiin aukkoihin, jotka pitää täyttää, koska näyttää rumalta tai ainakin epäilyttävältä, jos ansioluettelossa on mustia aukkoja. Jotka ovat monilla nuorilla pikemminkin valkoisia, sillä ei ansioluetteloakaan voi tyhjästä nyhjästä, ja ei ei-minkään väliin voi tulla mitään. Kun sitä väliä ei ole!

Studioon oli marssitettu sankarillisuudessaan velvoittavia esimerkkihenkilöitä siitä, miten tsupparista on mahdollista edetä toimitusjohtajaksi. No, toki tämmöisiäkin tapauksia on. Nuorille, joilla ei ole työkokemusta, melkein kaikki varmaan onkin parempi kuin ei mitään.

No, hyvä, jos edes nuorista päästäisiin yksimielisyyteen. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä vähän vanhemmille sellaisille ihmisille, jotka eivät oikein ole perustaneet pysyvää jalansijaa minnekään? Olen töissäni lukenut yli kolmekymppisten cv:itä, joissa ei ole koulun jälkeen paljoa muuta ollut kuin pari lastenvahtikeikkaa, vähäsen ostoskeskuksen vartiointia ja mainostenjakoa, ja tämä ei ole ainoastaan yhteiskunnallinen ongelma vaan myös yksilöllinen tragedia.

Kehottaako maisteria puhelinmyyjäksi, ekonomia sihteeriksi ja diplomi-insinööriä siivoojaksi? Onko tosiaankin kaikki työkokemus hyvästä? Kaikesta toki oppii elämän korkeakoulussa jotakin, jos ei muuten, niin takaperoisesti, ja rahaa niistäkin saa, tosin aika vähän. Mutta onko tosiaankin mahdollista ponnistaa sihteeristä toimialajohtajaksi tai siivoojasta kehittämispäälliköksi? Jonkun työnantajan silmissä koulutusta vastaamattomat työt leimaavat tekijänsä epäonnistujaksi. Sanokaa siis se työnantajille: että kaikki työ on arvokasta. Ei ole paskatyötä, ei...

Aikaisemman aihetta sivuavani kirjoituksen ei enää niin nuorista nuorisosyrjäytyneistä voi lukea allaolevasta linkistä:

http://perukangas.blogspot.fi/2012/03/ei-enaa-kovin-nuoret.html 

Ei kommentteja: