Periaatteessa asuinpaikkansa voi valita vapaasti. Tai ei siis voi, vaan saa. Joskin tämä periaatteellinen oikeus onkin lainsäädännöllisesti suojattu, siitä ei seuraa mitään subjektiivista oikeutta, koska ei ole olemassa mitään tahoa, jolle voisi valittaa, jos tämä periaatteellinen oikeus ei toteudu käytännössä eli ihminen ei käytännössä saa valita asuinpaikkaansa vapaasti. Tässä oikeuksien giljotiini menee siis voimisen ja saamisen välillä.
Minulla esimerkiksi olisi periaatteessa oikeus asua Helsingin kantakaupungissa. Nuorempana katsoinkin, että tämä oikeus oli niin tärkeä, että tämä piti minun kustantaman yö- ja viikonloppusiivoamalla Messukeskusta. Sainkin 17 neliömetrin tiiviin koirankopin.
Moni katsoo, että heillä on oikeus omaan taloon omalla pihamaalla. No, kyllä kai heillä on. Mutta tästä ei seuraa sitä, että voi kohtuullisesti vaatia kaiken mahdollisen palveluinfrastruktuurin vetämistä syrjäisimpiinkin torppiin. Yhteiskunta ei kuitenkaan ole unelmien valintamyymälä. Asuinpaikka tulee valita myös sen mukaan, että se sopii muihin elämänvalintoihin, arvoihin, elämäntapoihin ja harrastuksiin. Unelmoida toki saa, ja pitääkin, oli kyse sitten Berliinin filharmonikkojen johtamisesta tai maalinteosta Mestareiden liigan finaalissa. Kaikki tähänastisen matkani vartiset haaveeni eivät kuitenkaan ole edes painokelpoisia. Ne ovat päiväunia, eivät toteuttamiskelpoisia, eikä niin ole ollut edes tarkoitus.
Toinen giljotiini menee asumisen ja muuttamisen välillä. Toki jokaisen pitää joskus muuttaa, minä jos sen kuka tiedän, olenhan muuttanut kolmattakymmenettä kertaa, mutta jos jokaisella onkin periaatteellinen oikeus asua missä haluaa, ehkä tämä oikeus pitää erottaa oikeudesta muuttaa vapaasti minne haluaa. Yhteiskunnalta tämä tarkoittaa sitä, että palvelut pitää kyllä mahdollisuuksien mukaan kuljettaa sinne missä ihmiset ovat, mutta myös sitä, että kaavoitetaan sinne jossa palvelut sijaitsevat jo valmiiksi. Kannatan lämpimästi kirjasto-, kauppa- ja postiautoja, etätyötä, verkkokauppaa ja kimppakyytien mahdollistamista verotuksellisilla järjestelyillä sekä kutsuliikenteeseen perustuvaa pienimuotoista joukkoliikennettä, mutta haja-asutusalueelle muuttavan on hyvä ymmärtää muuttavansa haja-asutusalueelle. Ajokortittomana henkilönä kaupunki on minulle paras paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti