Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

30.9.2011

Metsien mies


Siitä lähtien kun opin kävelemään, opin myös viihtymään metsässä. Ensin tämä tarkoitti isäni kanssa sienimetsällä, sittemmin löysin omat metsäni tai ainakin oman metsäsuhteeni. Isääni on minun kiittäminen myös siitä, että tiedän, mikä ja mitä on Helsingin Keskuspuisto, jota pitäisi oikeastaan kutsua Keskusmetsäksi. Ensin hänen kanssaan opin pyöräilemään Keskuspuiston lävitse, sitten hänen luokseen kun minä asuin Kannelmäessä, hän Töölössä Kisiksen kulmilla. Opin juoksemaan Keskuspuistossa siinä vaiheessa kun opin juoksemaan, parikymppisenä. Moni oppii juoksemaan jo vuoden ikäisenä.

Metsäsuhteeni sai uuden vaihteen kun kesällä 2005, asuessani Talinrannassa, päätin kerran lähteä juoksulenkilläni vasiten Keskuspuistoon, jonka portti minulle ja koko ihmiskunnalle - Urheilukadun pää - oli silloisesta kodistani lähes 5 kilometrin päässä. Näin tuolla lenkilläni puihin ilmaantuneita tiedotteita, joissa sanottiin alueelle suunniteltavan asuinrakentamista.

Sillä matkalla minä olen vieläkin. Tuo tapahtumadus poiki kansalaisliikkeen perustamisen, liittymiseni Vihreään puolueeseen ja väitöskirjan aloittamisen. Koska minulle politiikassa on kysymys ensisijaisesti kaupunkimetsien puolustamisesta, kaiken muun ollessa sille alisteista, ainoa mahdollisuuteni toimia politiikassa on löytää Porvoosta uhanalainen kaupunkimetsä. Se on myös tällä hetkellä ainut mieleenituleva tapa toimia metsien hyväksi, sillä en keksi tällä hetkellä, miksi tekisin väitöskirjaa, mistä ja miten. Enkä minä osaa tyytyä olemaan silkka "kansalainen", joka nauttii metsästä yksityisesti. Missioni on puolustaa metsiä koko ihmiskunnalle, toivoen että mahdollisimman moni oppisi tunnistamaan metsän arvon. Enkä voi sille yhtään mitään. Ihmisen on toteutettava kutsumustaan, minulle se on metsä.

Metsä määrittää olemistani paljon syvällisemmin kuin esimerkiksi työ. Työt vaihtuvat mutta metsään ja metsiin palaan, aina. Ja mitä työn ja metsän suhteeseen vielä tulee, en näe realismina, että metsä voisi olla työ ihmiselle, jonka kasviston tuntemus rajoittuu voikukkaan ja saint pauliaan? Ilman metsää tukehtuisin ennen pitkää. Olen metsien mies.

Ei kommentteja: