Esa, ystäväni, kaipaan sinua! Minulla ei ole mitään taka-ajatuksia. Haluaisin kuulla, miten sinulla menee.
Muistan kun kävelin Munkkivuoresta Leppävaaraan luoksesi auttamaan viininpullotuksessa. Sen jälkeen taisimme sitä viiniä maistaakin ja katsoa urheilua yön yli. En myöskään unohda kun kuuntelimme ensin Kallion-kämpässäsi Jacques Breliä ja sitten menimme nauttimaan Josafatin puistoon yöllä Renault-konjakkia.
Jalkapalloporukkanikin kaipaa leikkisyyttäsi. Teit pallolla mitä tahdoit, ja temppusi kruunasivat jo muutenkin ei-niin-vakavahenkisen potkistelumme. Olit porukkamme aurinko, satoi taikka paistoi.
Esa, ystäväni, tule takaisin! Kaipaan sinua! Olen sinulle yhden pullonavaajan velkaa, mikä on tietenkin pikkuseikka yhden kadonneen ystävän rinnalla. Ei tavara ihmistä korvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti