Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

13.3.2011

Kuntien ehkäistävä nuorten syrjäytymistä tehokkaammin

Yhteishaun alkaessa jälleen kymmenettuhannet nuoret hakevat suuntaa elämälleen. Useimmat hakevat opiskelupaikkaa, ja suurin osa myös saa paikan jostakin. Valitettavasti kuitenkin valistuneimpien arvioiden mukaan 30 000 – 50 000 nuorta on syrjäytynyt Suomessa, ja jokainen heistä maksaa yhteiskunnalle vähintään miljoonan, puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista. Mitä heidän hyväkseen pitäisi tehdä?

Nuorten yhteiskuntatakuun ideana on, että jokaisella nuorella on subjektiivinen oikeus työhön tai työharjoitteluun, ja jokaista nuorta vastaisi yksi opiskelupaikka. Käytännössä nuoret ovat kuitenkin hyvin eriarvoisessa asemassa yhteiskuntatakuun toteutumisessa syntymäpaikkansa perusteella. Kaikissa Suomen kunnissa ei ole toisen asteen koulutusta, nuorten työpajoja tai edes nuorisotointa, ei omana eikä ostopalveluna.

Tein viime syksynä kartoituksen nuorten työpajapalveluista yhtenä nuorten yhteiskuntatakuun toteuttajista. Osoittautui, että Suomen kunnissa erosivat paitsi palvelut, myös tieto. Joistakin kunnista sai etsimällä etsiä edes yhtä viranhaltijaa, joka tietäisi, miten kunnassa on järjestetty esimerkiksi juuri työpajapalvelut tai joka tietäisi edes, mitä nuorten yhteiskuntatakuu käytännössä tarkoittaa. Näitä mustia aukkoja löytyy jopa Helsingin työssäkäyntialueelta.

Syyllistämättä varmasti hyvää tahtovia viranhaltijoita, kunnat tarvitsevat nyt sekä keppiä että porkkanaa. Jokaisen Suomen kunnan tulisi viipymättä laatia suunnitelmansa siitä, miten nuorten yhteiskuntatakuu toteutetaan osana laajempaa nuorisostrategiaa.

Tässä suunnitelmassa tulisi määritellä, mitä tapahtuu silloin kun yksikin nuori putoaa peruskoulusta tyhjän päälle. Siinä tulee määritellä, kuka soittaa ja kenelle, kuinka nopeasti, keitä kutsutaan neuvottelemaan ja millä aikataululla. Kaikkien nuorten elämään vaikuttavien tahojen on oltava mukana: niin viranomaissektoreiden, järjestöjen kuin koulujenkin. Lisäksi siinä tulee sopia neuvonnan, palveluohjauksen ja seurannan mekanismeista, joilla varmistetaan, ettei nuori eksy matkalla.

Laajemmassa nuorisostrategiassa taas tulisi ilmaista toivottu tulevaisuudenkuva siitä, keitä kunnassa asuu ja millaisilla elämän edellytyksillä. Jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa.

Michael Perukangas
Nuorisotutkija, valtiotieteiden maisteri

Kirjoitus julkaistu HS:n mielipideosastolla sunnuntaina 13.3.2011.

Jälkikirjoitus: tämä kirjoitus on poikinut vuorokaudessa useita yhteydenottoja ja palautetta asian tärkeydestä. Siitä keskustellaan lisää linkin takaa löytyvällä Tiede-lehden keskustelupalstalla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tiede.fi:n keskustelupalstalla on aloitettu vilkas keskustelu aiheesta nuorten syrjäytyminen. Tämä artikkeli oli pohjana keskustelulle.

Michael Perukangas kirjoitti...

Hyvä, että aihe herättää vastakaikua! Olin tänään Valtakunnallisen työpajayhdistyksen eduskuntavaalipaneelissa, jossa kaikkien eduskuntapuolueiden ehdokkaat olivat hämmästyttävänkin yksimielisiä siitä, että työpajatoiminta on yksi syrjäytymistä tehokkaasti ehkäisevä mekanismi.