Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

23.8.2010

Hymyile, poliisi!

Jouduin eilen elämäni ensimmäisen kerran poliisin pysäyttämäksi, Oslossa. Olin tulossa poikani kanssa lähipuistosta, kun kadun varteen pysähtyneestä poliisiautosta loikkasi naispoliisi eteeni ja alkoi sönköttämään minulle käsittämättömällä murteella jotakin, jonka ensin tulkitsin siten, että hän epäili minun asuntooni (jollaista minulla ei ole Oslossa) murtaudutun. Kun sanoin etten ymmärrä, tämä teki minusta vieläkin epäilyttävämmän, eli ulkomaalaisen tai yhteistyöhaluttoman tai molempia. Itse asiassahan, ne ovat varmaan sama asia.

Lopulta kykenin liimaamaan poliisin mussutuksesta yhteen tarinan, jonka mukaan olin epäilty lähellä sattuneeseen asuntomurtoon. Kyllä, oli hyvin mahdollista, että minut oli nähty poikani kanssa lähellä tapahtumapaikkaa, sillä se oli kadun toisella puolella kuin mistä juuri tulimme. Murtovarkaaksi epäillyllä oli samanvärinen paita kuin minulla ja hän myös oli työntänyt lastenrattaita.

Minut pysäyttänyt poliisi kärtti minulta, miksi olin silminnähden hermostunut. Totta kai olin. Mitä muuta voisikaan olla ihminen, joka tulee poliisin pysäyttämäksi ja kuulustelemaksi, jolta tiukataan henkilöpapereita ja osoitetta ja hädin tuskin ymmärtää miksi? Kun annoin sekä suomalaisen että norjalaisen henkilötunnukseni, toinen poliisi soitti puhelun, ilmeisesti tarkistaakseen, että näitä tunnuksia vastaava henkilö todella oli olemassa.

Onneksi tämä toinen poliisi sympatiseerasi minua enemmän, tasoitteli tilannetta ja päästi minut menemään. Mutta opetukseksi poliiseille kaikissa maissa, myös Suomessa: älkää ihmetelkö, jos lähtökohtaisesti ihmiset suhtautuvat poliiseihin epäluuloisesti, hermostuneesti, nihkeästi tai jopa aggressiivisesti. Yleensä suhteellisen asiallisesti yhteiskunnan normien mukaan elävä ihminen ei nimittäin ole poliisin kanssa missään tekemisissä, koska poliisi näkyy ja kuuluu vain silloin kun normeja on rikottu. Ja silloin kun niitä on rikottu, ihminen on joko rikollinen tai ainakin epäilty.

Ehdotan poliisille, että se alkaisi myös kehumaan ja palkitsemaan ihmisiä, jotka noudattavat sääntöjä. Jakamaan kukkia ja heijastimia ihmisille, jotka kävelevät päin vihreitä valoja, noin esimerkiksi. Jos ihmisten kokemus poliisista muuttuisi myönteisemmäksi, he myös olisivat yhteistyöhaluisempia poliisin kanssa. Toinen opetus poliisille: älkää ainakaan solkatko mitään murretta. Mamujen ja muidenkin epäilyttävien tyyppien on ymmärrettävä teitä. Poliisin puheen on oltava ymmärrettävää ja yleispätevää, korrektia yleiskieltä. Tarinan kolmas opetus: on parempi puhua jotakin sellaista kieltä, jolla varmasti pärjää kuin kieltä, jonka kaikkia variantteja ei hallitse riittävästi. Norjassa ulkomaalaisen kannattaakin pitäytyä englannissa ja pysyä reilusti ulkomaalaisena, eikä yrittää hämätä olevansa joku sekundanorski.

Ei kommentteja: