Jos jotakuta kovasti harmittaa se, että joku radiosoittoartisti määkyy, kimittää tai honottaa, häntä ei ole pakko kuunnella. Voi vaihtaa kanavaa tai laittaa radion kiinni. Voi kuunnella radion sijasta äänilevyjä, ja jos ei sellaisia omista, voi mennä kirjastoon ja lainata. Voi tehdä myös kuten isäni entinen työkaveri: dissata koko musiikin. Ja samantien myös koko urheilun, jos pitää urheilua korruptoituneena tai muuten mänttipäiden touhuna.
Jos jotakuta kovasti harmittaa se, mistä iltapäivälehdissä kirjoitetaan, ei niitä tarvitse lukea. Lööpeistäkin pysyy kärryillä, mitä ajassa tapahtuu, mikäli tämä on tarpeen. Ei oman aikansa seuraaminen ole pakollista.
Jos ei pidä niistä elokuvista, joita ketjuelokuvateatterit tarjoavat, voi mennä Orioniin katsomaan Murnauta, Felliniä tai Bergmania tai dissata kaikki elokuvat. Ei niitäkään ole pakko katsoa. Sama pätee televisioon. Jos harmittaa, mitä omalle suosikille tapahtuu siinä tositeeveeohjelmassa, johon osallistuminen muuten on aivan vapaaehtoista, voi laittaa telkkarin kiinni. Ei sitäkään ole pakko katsoa.
Jos kovasti harmittaa madella perjantai-iltaisin autojonossa kaikkien niiden muidenkin kanssa, jotka kuvittelevat voivansa kiirehtiä kesämökille, älkää menkö. Ei mökille ole pakko mennä. Sitäpaitsi, koti on paras paikka.
Suosittelisin kaikille, että pyrkisivät tekemään vain sellaista, josta pitävät. Jos tämä ei aina ole mahdollista, sitten ainakin voi välttää tekemästä sellaista, josta ei itse pidä. Jos joutuu esimerkiksi työssään kuuntelemaan paskaa musiikkia, voi aina antaa mennä toisesta korvasta ulos. Sieltä se menee kumminkin.
Lukekaa kirjoja, joista pidätte. Kuunnelkaa hyvää musiikkia. Katsokaa vain elokuvia, joista nautitte. Tai olkaa sitten kokonaan lukematta, kuuntelematta tai katsomatta. Eipä sitten harmita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti