Yksi poliittisista idoleistani - muiden ollessa Ode Soininvaara ja Che Guevara - Ilkka Hakalehto on poistunut kiusaamasta rötösherroja. Hakalehto kuoli jo kolmisen viikkoa sitten, mutta tieto julkistettiin vasta nyt.
En jaa läheskään kaikkia Hakalehdon poliittisia näkemyksiä - hänen presidentinvaalikampanjansa oli rakennettu silkalle EU-vastaisuudelle - mutta nostan hattuani miehen sitkeydelle, määrätietoisuudelle populisoida ja halulle paljastaa myös Helsingin kaupunkia piinaavat liike-elämän ja politiikan salatut kytkennät. Tosin joskus Hakalehto ylitti sitkeyden ja häirikköyden usein hiuksenhienon rajan. Hakalehto ei halunnut miellyttää ketään miellyttämisen tarpeesta, eikä hän hankkinut politiikassa ystäviä edistääkseen omaa uraansa. Pikemminkin päin vastoin. Hakalehto oli politiikan Hannu Karpo.
Parhaiten yli 30 vuotta Helsingin kaupunginvaltuustossa vaikuttanut Hakalehto muistetaan parhaiten Helsingin metron rakentamiseen liittyvien epäselvyyksien kaivelijana, miehenä, joka suututti pahasti Raimo Ilaskiven ja antoi monille muillekin unettomia öitä. Hyvää yötä, Ilkka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti