Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

26.12.2009

Glokaali ei ole synkretististä


Paikallisuuden korostumista pidetään globalisaation vastareaktiona. Yksi muoto tästä on nk. "glokaalius", jossa ylikansallisia kulttuuripiirteitä sovelletaan paikallisiin oloihin. Tästä hyvä esimerkki on norjalainen paprikaton grandiosa-pizza tai armenialainen "konjakki".

Niin sanottu lastenkulttuuri, tai paremminkin, aikuisten tekemä, mutta lapsien kulutettavaksi tarkoitettu kulttuuri leviää kiitos ylikansallisten konglomeraattien - kuten Disneyn - pandemian tavoin. Nämä Aku Ankat, Nalle Puhit ja mitä niitä nyt onkaan, käännetään kaikille kielille, hahmojen nimiä myöten. Jos lastenkulttuurihahmojen nimet ovat mitä kulttuurisidonnaisimpia, itse tuote on kuitenkin standardoitu - samaan taikametsään tai angloamerikkalaismalliseen autopikkusatelliittikaupunkinukkumalähiöön ne kuitenkin sijoittuvat - joten kyse ei ole varsinaisesta synkretismistä vaan käännöksestä.

Maailmallisuuden ja paikallisuuden dynamiikka näkyy myös mitä globaaleimmiksi viihdetuotteiksi muuntuneissa jalkapallokorporaatioissa. Esimerkiksi FC Barcelona, jolla on enemmän tunnustuksellisia kannattajia kuin monilla uskonnoilla ja ainakin kuuleman mukaan enemmän kuin yhdelläkään toisella jalkapallojoukkueella on enemmän kuin seura. Se on Katalonian epävirallinen maajoukkue, jolla on kannattajia Ecuadoria, Suomea ja Vatikaania myöten. Nämä uskolliset ulkosudeettikatalonialaiset ovat joukkueen (club) selkäranka, vaikka pelaajisto (team) onkin vaihdettavissa.

Vaikka jalkapallokulttuuriteollisuuden tuote olisikin kuinka globaalisti nautittu ja vaikka sillä olisi kasvatus- ja kykyjenetsintäakatemioita ja paikallisia alihankkijoita kuinka laajalti hyvänsä (Kapkaupungin Ajax) ja jäljittelijöitä (Ecuadorin Everton), siltikin oleellinen osa näiden tuotteiden alkuvoimaa on niiden paikallisuus. West Hamin itä-Lontoon ja jopa Englannin ulkopuolella asuvat kannattajat osaavat arvostaa eritoten "omia poikia", vaikka suomalaisesta vinkkelistä onkin erikoista katsoa Junior Stanislasia, James Tomkinsia ja Jack Collisonia enemmän sillä silmällä kuin Hannu Tihistä.

Ei kommentteja: