Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

2.8.2009

Ehdotuksia joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseksi

Moni autoilija kavahtaa ajatusta vaihtaa omissa liemissään marinoidussa, yksityisessä sillipurkissa matkustamista joukkoliikenteeseen. Se paitsi pirulainen kulkee aikataulujen mukaan – aikataulut ovat belsebuubista – mutta siellä voi myös altistua valkosipulipieruille ja Marita Taavitsaisen musiikille.

Joukkoliikennematkustamisen kokemusta onkin syytä hieman apgreidata. Alla joitakin ehdotuksia, jotka toteuttamalla matkustamisesta tulisi elämys.

Ensinnäkin, joukkoliikennevälineitä tulisi päivittää. Ne tulee brändätä; nythän joukkoliikenteen ongelmana on nimenomaan brändin puute. Bussien tulee pysähtyä kaikkien oville, koska kaikkihan haluavat mukaan. Siis ihan kaikkien. Junien ja muiden raideliikennevälineiden kohdalla voimme tehdä poikkeuksen. Riittää, että ne stoppaavat sellaisissa espoolaisissa paikoissa, joiden nimenä on pelto, jotka sijaitsevat pelloilla ja joissa ei asu varmaankaan kutaan. Bussien istumajärjestystä tulee myös muuttaa. Ikävät penkkiryhmät, joissa ventovieraat joutuvat toistensa kanssa kasvotuksen, tulee korvata pyöreillä pöydillä, joihin jokainen voi koota oman kaveriporukkansa. Kaikkihan ovat toistensa kanssa ystäviä, joten tämä ei tuottane ongelmia. On itsestäänselvää, että liikennevälineiden seinien alaosa on muotoiltu siten, että seinässä ikään kuin kulkisi vaakasuoria putkia. Liikennevälineissä nyt suosittu sinisyys vaihtuu keltaiseksi, koska keltainen piristää. Matkustajien erityistarpeiden ja –ominaisuuksien huomioimiseksi, maahanmuuttajilla on oma sisäänkäyntinsä. Kaikki todellakin haluavat mukaan uusiin, uljaisiin joukkoliikennevälineisiin, yhdellä poikkeuksella: pyöreitä, ilmavaivoista kärsiviä haahuilijoita ei oteta mukaan. Näitä liikennevälineitä, jotka tulisivat korvaamaan bussit, ratikat, lähijunat ja metrot, kutsutaan nimellä ”Ninkki Nonkki”.

Perinteisen maaliikenteen ohella, myös ilmalaivat otettaisiin käyttöön. Ilmalaivoista kuuluu piereskelevän kaltainen käyntiääni, ja niissä on paljon iloisia, vilkkuvia valoja. Matkustamo niissä on suunniteltu samaan tapaan kuin maajoukkoliikennevälineissä. Näitä joukkoliikennevälineitä kutsuttaisiin nimellä ”Plinkki Plonkki”.

Miten sitten matkustamiskokemuksesta saataisiin mieleenpainuvampi? Juhlallisuuden tuntu lisää matkustajien tunnetta siitä, että juuri heidät halutaan mukaan; matkustajan noustessa sisään, soitetaan kaksi pianoakordia maestoso, eli juhlallisesti. Jotta joukkoliikennevälineessä matkustaminen todellakin voitaisiin ymmärtää yksilölliseksi kokemukseksi, jokaisen matkustajan on sisäänastuessaan laulettava tanssien oma tunnuslaulunsa. Jos sellaista ei ole, sävellä. Kaikille matkustajille tarjotaan lasi maitoa heidän istuttuaan pyöreisiin pöytiin. Brändin puute ei siis tarkkaan ottaen uusissakaan liikennevälineissä korjaudu; ne on pikemminkin maidotettu.

Ideat saa ottaa vapaasti käyttöön, mutta tekijänoikeussyistä on syytä huomauttaa, että ne ovat peräisin BBC:n lastensarjasta ”In the Night Garden”, jota näytetään kaikissa sivistysmaissa, esimerkiksi sellaisissa kuin Norja.

Tyypit uusista liikennevälineistä voi tsekata klikkaamalla otsikon linkkiä.

1 kommentti:

Sami kirjoitti...

No huh huh... Ilman viimeistä kappaletta olisin luullut miehen niksahtaneen...

Samasta teemasta kuuntele MA Nummisen "Minä ja vakituiseni".