Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

9.10.2008

Helsinki ansaitsee kunnon jazzklubin

Olin muutamia vuosia sitten jo kuopatussa Jumo Jazz Clubissa Rööperissä, kuuntelemassa Iiro Rantalaa ja Trio Töykeitä. Voi pojat, mikä konsertti!

On enemmän kuin valitettavaa, että Jumoa - joka aikaisemmin toimi Asematunnelissa - ei olla perustettu uudelleen uuteen paikkaan. Millaisia jazzpaikkoja meillä sitten on Helsingissä? Meillä on Sture, joka on Claes Anderssonin kantapaikka, jossa hän joskus jammaileekin. Sitten meillä on tietenkin Storyville, joka kuitenkin on ensisijaisesti yökerho (jossa, sivumennen sanottuna, käy aivan mahdoton flaksi, jos sattuu olemaan haku päällä. Ja minähän satuin kymmenisen vuotta sitten asuessani Museokadulla). Storyvillen musiikki on pääsääntöisesti amerikkalaisen jazzin pastisseja ja Matti Oiling Boiling.

Oma suhteeni jazziin on valitettavan valikoiva. Oikeastaan tuttavuuteni siihen lämpeni viitisentoista vuotta sitten, hyvän ystäväni Iljan myötävaikutuksesta, ja tämä myötävaikutus on johtanut siihen, että oma makuni rajoittuu etupäässä amerikkalaiseen 50-60 -luvun beboppiin ja Jan Garbarekkiin. Osviitaksi suosikkilevyjäni:

Jan Garbarek ja Hilliard Ensemble: Officium. Kermainen, tunnistettava norjalaissaksofonistin ääni kietoutuu lauluyhtyeen arkaaiseen soundiin.
Clifford Brown with Strings: Valitettavan nuorena kuolleen trumpetistilahjakkuuden joutsenlaulu. Pohjattoman kaunista, romantillista ja surullista mutta ylevää.
Keith Jarrett: The Köln Concert. Eksentrinen mutta introvertti pianon nero, jazzin Glenn Gould improaa ja hyräilee, pitäen kuulijan maagisessa otteessaan silkalla pianolla (ja äänellään).
John Coltrane: My Favourite Things. Tunnetun musikaalisävelmän ehdottomasti paras versio (en suuremmin välitä musikaaleista!). Coltrane samettisimmillaan.
John Coltrane: The Heavyweight Champion. Kaikkien aikojen saksofonistin parhaat kootut Atlantic-levymerkillä.
Miles Davis: The Sketches of Spain. Milesin ja orkesterinjohtaja-sovittaja Gil Evansin yhteistyön hienoin hedelmä, joka ylittää kaikki genrerajat. Unenomaista, latinalaista ja sykkivää kuin Kuuban yö.
Miles Davis: The Columbia Years. Columbia-levymerkille levytettyjen parhaat palat, sisältää osan myös Sketcheseistä.
Mulatu Astatke: Ethiopiques, vol. 4. Pitkän linjan etiopialaisjazzin suurimman edustajan parhaat koottuna. Musiikin harmoniat ja rytmit ovat omansa laisia; tunnelma on eteenpäin kallistuva. Mulatu nousi kansainväliseen tietoisuuteen vasta varttuneina päivinään, muutaman vuoden takaisen Jim Jarmuschin elokuvan Broken Flowers myötä.

Ei kommentteja: