Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

28.7.2008

Kuvareportaasi Stansvikista




23.7 kokoontui kymmenisen luonnonystävää bussi 88:n päätepysäkille. Kolme ja puolituntinen retki vei Stansvikinharjun kautta rantoja pitkin uhanalaiselle Uudenkylän mökkikylälle.

Stansvikin alueen flora on edustava ja kattava. Alla vain kalpea aavistus siitä rikkaasta kasvillisuudesta, ja muista uhanalaisista luonnonrikkauksista, jotka matkallamme kohtasimme. Pian suurin osa niistä tulee olemaan Stansvikissa muistoja vain.

Peltokierto.Syysmaitiainen.Karhunputki. Tästä tulisi kulkemaan uusi, Stansvikin rakennettavalle alueelle vievä päätie. Lehtopalsami.Vanhoissa havu- ja sekametsissä (Heinzel-Fitter-Parslow 1974) viihtyvä lapinpöllö piti vasemmanpuoleista oksaa jonkin aikaa tukikohtanaan, ei vain yksi, vaan peräti kolme, ja vieläpä samanaikaisesti!Ojakärsämö.Stansvikin kartanon kuuluisa tammikuja.Stansvikin kartano-alueen kartta, jonka alalaidassa näkyy Stansvikinniemi. Keltasauramo.Ahojäkkärä.Todellinen luonnon bukee. Kuvassa muun muassa mataroita, kuten keltamatara ja piennarmatara sekä päivänkakkara.Kalliotuhkapensas, joka on niin harvinainen, että jo se olisi riittänyt syyksi pitää Stansvikinniemi Helsingin ympäristölautakunnan ehdottamalla suojelualueiden listalla. Mutta ei, sillä kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että sillä on suurempaa luonnonsuojeluasiantuntemusta, ja poisti sen lopullisten suojelualueiden listalta.Stansvikinniemen harju, joka on harvinaisen hyvin säilynyt pinnanmuodostuksemme muistuma viimeisestä jääkaudesta.Rantavehnä.Keltamaite.Tällaiset ikihongat pitäisi kaupunkisuunnitteluviraston mielestä kaataa. Uudenkylän mökkikylää, joka aiotaan jyrätä asuntojen tieltä.
Stansvikin rannan maisemat tuovat mieleen Suomen saariston. Ai niin, tämähän on saaristoa!


Edessä Pitkäluoto.

Varisluoto.

Kallioon kaiverrettu teos symboloi taistelua Stansvikin Uudenkylän mökkikylän puolesta. Pro Stansvik!

27.7.2008

Siirtolamökkielämäntavan puolesta

Hesarin blogikeskusteluun kirjoittamani viestin voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Mainittakoon tässä yhteydessä, että oma yhteyteni siirtolamökkeihin on isäni, joka omistaa mökin Vallilasta (tai Kumpulanlaaksosta).

Isoäitini talo Vantaalla toimi aikaisemmin minun, isäni ja kolmen velipuoleni kokoontumispaikkana. Sitten isoäitini kuoli äkisti, ja isäni osti perintörahoillaan Vallilasta siirtolamökin uudeksi kokoontumispaikaksemme.

Siirtolamökkien väitetään olevan Helsingin vähäisen maa-alan tuhlausta; maa-alan, jonka voisi käyttää esimerkiksi asuntorakentamiseen. Mutta mitä sitten ovat esimerkiksi parkkipaikat?

Suurimmalla osalla suomalaisista on kesämökki tai sukulaisia Helsingin ulkopuolella. Tämä on aivan luonnollista, sillä suurin osa meistä on vasta ensimmäisen tai toisen sukupolven kaupunkilaisia. Meidän kaikkien kaupunkilaisuus on kuitenkin vielä siksi verran tuoretta ja ohutta, että koemme tarvetta olla yhteydessä luontoon.

Siirtolamökki on luonnon korvike, ja nimenomaan korvike, sillä palsta-alueilla luonto on kultivoitu pienimuotoiseen lähiruoan tai koristekasvien hyötyviljelyyn. Sellaisenaankin ne kuitenkin ovat huomattavasti ekologisempi vapaa-ajan viettotapa kuin kesämökit maaseudulla, joihin yleensä pitää ajaa suhteellisen pitkä matka, jotka usein ovat lämmitettäviä ja joihin moniin menee juokseva vesi. Siirtolamökkeihin ei liity yhtä raskasta tuplainfrastruktuuria ja logistiikka kuin kesämökkeihin.

Koska kaupungeissa on kuitenkin varsin vähän tilaa, siirtolamökkielämäntapa edellyttää suvaitsevaisuutta. Toivonkin, että siirtolamökit voisivat säilyä kaiken kansan yleisinä virkistysalueina, joissa voi grillata, saunoa ja pelailla kesäisiä mökkipelejä.

23.7.2008

Valon Behrami turns Iron


Pitkällisten spekulaatioiden jälkeen, Sveitsin maajoukkueessa 15 kertaa esiintynyt Valon Behrami siirtyi West Hamiin 5 vuoden sopimuksella. Italialaisjoukkue Laziosta siirtynyt Behrami on kotonaan keskikentän oikealla laidalla tai oikeana laitapuolustajana.

Kuvalähde: www.goal.com

22.7.2008

Luontoretki Stansvikiin

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy järjestää avoimen luontoretken Laajasalon Stansvikiin. Retki starttaa bussi 88 päätepysäkiltä Kaitalahdessa kello 17.30. Noin kaksi ja puoli tuntia kestävälle retkelle ei tarvitse ilmoittautua, ja siellä tutustutaan alueen arvokkaaseen mutta kaavoitussuunnitelmien uhkaamaan luontoon, josta mainittakoon Stansvikinniemen harju ja Kruunuvuorenlampi. Tarkemmin asiasta voi lukea muun muassa tämän blogin arkistosta 5.6.2008 (kirjoitukseen pääsee klikkaamalla otsikon linkkiä) ja osoitteesta kaupunkimetsa.blogspot.com.

21.7.2008

BZ leaves the building



Kuvalähde: www.whufc.com

West Ham myi kaksi pelaajaansa Suomen maajoukkuettakin valmentaneen Roy Hodgsonin nykyiseen joukkueeseen, Fulhamiin. Cottagersiin siirtyvät Ghanan maajoukkuepelaaja, oikea laitapakki John Painstil ja hyökkääjä Bobby Zamora.

Painstil ei koskaan lyönyt itseään kunnolla lävitse Ironseissa. Kahden kautensa aikana hän esiintyi liigajoukkueen avauksessa 7 kertaa. Aina kentällä päästyään, Painstilin asenne oli kuitenkin kohdallaan.

Ikuisesti kannattajien mieleen ratkaisevassa Valioliigakarsintaottelussa voittomaalin maalannut Bobby Zamora jättää joukkueen peliajan toivossa. Joukkuetta aina sydämessään pitävä Bobby jää Irons-legendojen joukkoon.

Kiitos John ja Bobby ja onnea uusille urille!

15.7.2008

Sitä kissasikin ostaisi


Hesarin ykkössivulla on ollut juttusarja, jonka aiheena on ollut ”lapsi osana yhteisöä”. Tämänaamuisessa Hesarissa (15.7.) psykologi Sinikka Kuosmanen väitti, että vauvoilla on yhteiskunnallisia tehtäviä.

Tehtävä edellyttää tekijää, ja tekijyys tietoista subjektia, jolla on oma tahto ja joka on intentionaalinen, eli se suuntautuu ulkomaailmaan. Kohta viisikuukautinen poikani on selkeästi intentionaalinen: se suuntautuu objekteihin ulkomaailmassaan, jossa esimerkiksi hänen isänsä suorittaa yhteiskunnallisia tehtäviä. Poikani ulkomaailma on kuitenkin etupäässä hänen oma kotinsa, ja yhteiskuntansa hänen perheensä. Minä isänä olen hänen edustajansa yhteiskunnassa, ja samalla puskuri pahaa ulkomaailmaa vastaan.

Vauvoilla on tietenkin yhteiskunnallisia vaikutuksia, poliittisia vaikutuksia ja taloudellisia vaikutuksia. Vauvoille tai vauvojen takia perustetaan esimerkiksi päiväkoteja ja neuvoloita, säädetään päivähoitolaki ja vauvat kuluttavat vauvanruokaa, vaippoja ja leikkikaluja. Kuitenkaan viisikuukautinen poikani ei ole kuluttaja, vaan minä, joka markkinamiesten erehdyttämänä ostan vauvakrääsää. Vauvaa tuskin kiinnostaa se, onko hänen vaipassaan muumin vai minkä örkin kuvia. Vauva ei katsele vaippaa, vaan hänen vanhempansa.

Erään kissanruokamerkin mainoslauseena on: ”XXX – sitä kissasikin ostaisi”. Kissani ei ostaisi yhtään mitään, jos se voisi toimia täysin vapaana intentionaalisena subjektina, toteuttaen täydesti kissuuttaan. Se metsästäisi naakkoja, räkättirastaita ja oravia.

14.7.2008

Mun uneni ovat mun, mielipiteeni eivät



Hesarissa on viime aikoina julkaistu unia. Unissahan tavallisesti yhdistellään arkielämän asioita ja ihmisiä uudenlaisilla tavoilla, prosessoidaan pelkoja tai sitten toteutetaan haaveita. Unet ovat mielemme leikkiä - tai anarkiaa - jossa alitajunta ottaa hetkeksi vallan sielumme tietoisemmilta kerrostumilta.

Ihminen on teoistaan vastuussa, koska teot koskettavat muita ihmisiä aina, tavalla tai toisella. Sen sijaan unen näkeminen ei ole teko, vaan pikemminkin tapahtuma, jossa tietoinen ihmissubjekti on unien vastaanottajana. Jos me hereillä yleensä olemme oman elämämme kuskeja, unissa me olemme matkustajia.

Normaalitapauksessa kuljettaja on vastuussa siitä, minne hänen ohjaamansa liikenneväline menee, matkustaja sen sijaan ei. Unen julkaiseminen lehdessä, nimeltä unessa esiintyneitä henkilöitä mainiten ei loukkaa kenenkään oikeuksia tai yksityisyyttä, koska samoin kuin unen näkijäkin, unissa näkyvät henkilötkään eivät ole tietoisia subjekteja.

Hesarin unisarjasta sensuroitiin yksi kehitysvammaisen ihmisen näkemä uni, koska unessa esiintyvät ihmiset kokivat asian nolona. En epäile hetkeäkään, etteikö varmastikin monelle ole suuri tragedia saada kehitysvammainen lapsi. Mahdollinen oma häpeä on kuitenkin ongelmista pienin kaikkien käytännöllisten kysymyksien rinnalla. Ei ole yhteiskunnan asia suojella kehitysvammaisten lapsien vanhempia mahdollisilta pelkotiloilta jumalien koston kohteeksi joutumiselta; pikemminkin lapsia tulee suojella ymmärtämättömien kiusaamiselta ja yhteiskuntaa sopeuttaa kohtaamaan kehitysvammaisia keskuudessamme.

Kehitysvammaiset ovat tavallisesti holhouksen alaisia, jolloin voidaan ajatella, etteivät he olisi täysin syyntakeisia ja kykeneviä arvioimaan sitä, millaisiin sosiaalisiin faktoihin heillä on "omistusoikeus", eli mitä he voivat sanoa (vapausoikeudet) heidän omaan elämäänsä liittyvistä teoista ja tapahtumista loukkaamatta toisten näissä teoissa ja tapahtumissa mukana olleiden ihmisten negatiivisia oikeuksia. Kehitysvammaisellakin ihmisellä on kuitenkin oikeutensa; hänellä on paitsi oikeus unien näkemiseen, myös mielipiteensä esittämiseen. Kehitysvammaisen unien julkaisemisen estäminen on hänen subjektiutensa kieltämistä.

Minun unistani ei liene kiinnostunut kukaan, ja kaikista mielipiteistäni eivät pitäne kaikki. Jos kuitenkin kirjoittaisin Hesariin omasta unestani, nimeltä niissä esiintyvät henkilöt mainiten, ehkä minun olisi viisainta kysyä lupaa henkilöiltä itseltään, ettei minua pantaisi vastuuseen esimerkiksi likaisesta fantasiaelämästä.

Ehkä minun tulisi kysyä aina lupaa mielipiteideni esittämiseen poliittiselta taustayhteisöltäni, kannelmäkeläisiltä, helsinkiläisiltä, pyöräilijöiltä, valkoisilta heteromiehiltä, suomalaisilta, unohtamatta tietenkään vaimoani, jotten vain tulisi vahingossa puhuneeksi suulla suuremmalla ja vahingossa vain antanut kenellekään aihetta epäillä, että tulisin edustaneeksi heitä tai että he edes tuntisivat minut, jos satun olemaan eri mieltä jonkin edellämainitun, edustamani viite- tai jäsenryhmän kanssa.

Tilanteesta tulee mieleen vanha Speden sketsi, jossa Speden esittämän miehen tuli todistaakseen esteettömyytensä hakea todistus kaikilta naisilta, joiden kanssa hän ei ollut naimisissa.

Koska en tietenkään halua häpäistä teoillani ketään muuta kuin itseäni, pyydänkin anteeksi kaikesta jo etukäteen!

11.7.2008

Vartti on aivan liian pitkä matka


Istuessani tiistaina Jokeri-bussi 550:ssä, vieressä istunut mies kysäisi minulta, tiedänkö, mikä bussi vie Itäkeskuksesta Puotilan venesatamaan. Valitettavasti en muistanut vastausta hänen kysymykseensä ulkoa, mutta ehdotin hänelle kävelyä, sanoen, että kauniissa ilmassa vartin kävely ei olisi taival eikä mikään. Tähän mies ravisti päätään, naurahti sanoen, että ”ei, hän ei sellaiseen aikaansa tuhlaa”.

Paikka paikoin julkinen liikenne toimii Helsingissä oikein hyvin. Meillä Helsingissäkin tulisi ottaa ideaaliksi sama kuin Ruotsissa: asuinalueita ei saisi kaavoittaa yli 5 minuutin kävelymatkan päähän jo olemassaolevista joukkoliikenneyhteyksistä. Esimerkiksi Kannelmäki on suorastaan pilalle hemmoteltu tässä katsannossa: junalla Helsingin keskustaan pääsee 13 minuutissa, bussit 41, 42 ja 43 kulkevat ja Vantaan busseja menee ohi jatkuvalla syötöllä.

Vertailun vuoksi, Munkkivuori taas on melkoisessa liikennemotissa. Jo silloin kun asuin siellä 10 vuotta sitten, 7 kilometrin matka Rautatientorille otti pahimmillaan 45 minuuttia, kiitos milloin minkäkin katu- tai rakennustyön. Munkkiniemeen päätyvä nelosen ratikka palvelee sangen tyydyttävästi Ulvilantien alkupään, Uudenkaupunginkadun ja Porintien asukkaita, mutta 2,5 kilometriä pitkän Ulvilantien kiertäminen vie mehut uskollisimmastakin bussimatkustajasta, jos sattuu asumaan esimerkiksi Talinrannassa. Lisäksi Ulvilantietä menee 52:n bussi, joka päätyy Munkkaan, ja pyyhkäisee vain muutaman sadan metrin päästä Talinrantaa. Viiskakkosen vuoroväli on vain liian pitkä.

Mitä sitten tehdä Munkkivuoren joukkoliikennekurjuudelle? Aivan hyvin nelosen ratikkaa voisi jatkaa Turuntien ylitse Ulvilantielle, josta se voisi kääntyä Talinrantaan. Nelosella voisi säilyä lisäksi myös vanha linjaus, jonka päättäri on Kalastajatorppa. Samalla pitäisi kuitenkin huolehtia siitä, ettei vuorovälejä karsita kohtuuttoman pitkiksi.

Toisaalta, Talinrannasta on varsin miellyttävä vartin kävelymatka nelosen nykyiselle reitille. Ei sekään ole hyväjalkaiselle matkustajalle kohtuuton.