Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

30.10.2007

Älä katso Ben Stilleriä, mene mieluummin rämärullaluistelemaan!

Omistettu Konsta Kuttaperkan muistolle

Lapsuudenkodissani soi usein radio. Erityisesti säätiedotus ja valuuttakurssit olivat hypnoottista kuultavaa, tosin en ymmärtänyt, mitä tarkoitti Bryssel ei-kaupallinen. Miten raha voi olla ei-kaupallista? Eikö sitä käytetä siihen, johon se on suunniteltu, vaihdon merkitsijänä? Säilytetäänkö sitä esimerkiksi Brysselin keskuspankin kassakaapissa, josta sitä ei koskaan oteta ulos? Voiko siitä puhua rahana ylipäätään? Ei-kaupallisen rahan episteeminen status asettuu hyvin kummalliseen valoon. Jos ei rahaa voi käyttää, voiko sen varastaminenkaan olla silloin rikos? Saako siis Brysselin ei-kaupallista rahaa varastaa? Vasta nyt minulle alkaa asia selviinyytymään; kyse onkin ehkä virtuaalisesta rahasta, mitä termiä tosin ei yleisesti tuntenettane tai käyttänettäne, puhumattakaan 30 vuotta sitten.

Oli kyse sitten oravannahasta, velkakirjoista tai seteleistä, rahan vaihtoluonteen ymmärtäminen on välttämätön edellytys rahan käytölle. Kun ymmärtää, että esimerkiksi vaimo maksaa 3 lehmää ja 15 oravannahkaa, rahat eivät voi loppua kesken, sillä ei ole mahdollista hankkia hyödykkeitä sellaisilla lehmillä, joita ei ole. Näin ei myöskään ole vaarana, että kun lähtee ostamaan tavallista Ninaa, Johannaa tai Minnaa, tuleekin takaisin Jennifer Lopezin kanssa, sillä Jennifer Lopezin hankintakustannukset ovat suuremmat kuin tavallisen naisen, puhumattakaan sellaisen ylläpitokustannuksista.

Rahalaitokset eli pankit ja luottoyhtiöt ovat jälkiteollisen hyödyketuotannon haaskalintuja, joiden päätuote eli säästö- ja käyttötilit tosiasiallisesti eivät ole kannattavia rahalaitoksille; sen sijaan kannattavaa on sitoa asiakkaita pitkäkestoisten luottojen ja sijoituksien avulla uskollisiksi orjikseen. Virtuaaliraha tarkoittaa luottokortteja; kukaan ei tosiasiallisesti näe rahan vaihtuvan hyödykkeisiin, mutta
seuraavan kuukauden luottokorttilaskuissa ostotapahtumista saa ikävän muistutuksen, puhumattakaan koroista, joiden maksaminen on tyhmää. Ja puhumattakaan korkojen koroista, joita virtuaalisten rahatuotteiden kuluttaja joutuu maksamaan maksaessaan luottoja pois toisilla luotoilla.

Joissakin työpaikoissa - esimerkiksi sellaisissa, joissa tehdään paljon työmatkoja - työntekijät käyttävät työmatkoillaan luottokortteja, ja työnantaja maksaa kulut takaisin kuitteja vastaan. Paitsi korkoja. Kyse on usein myös sellaisista työpaikoista, jotka salakuljettavat itsensä työntekijöidensä koteihin, pakottaen työntekoon sopimuksenmukaisen työajan ulkopuolella. Kyse on työvoiman kaksoisriistosta; työnantaja varastaa työntekijältä paitsi korot, eli osan heidän sopimussääteisistä tuloistaan, mutta myös osan heidän vapaa-ajastaan.

Älä osta mitään -päivän idea on erinomainen. Ideasta voisi tehdä viikottaisen; jos kotitaloudelle jää kulutukseen laskujen maksun ja verojen jälkeen esimerkiksi 2000 euroa, yksikin päivä viikossa säästää vuodessa noin 3500 euroa. Sen summan voisi huoletta panna vaikkapa makaamaan yhdelle niistä pankkien korkeakorkoisista sijoitustuotteista, tai vaikka panna hyväntekeväisyyteen ilman että koettu elintaso laskisi siitä mitenkään.

Mitä enemmän kaupassa ja tuotannossa on mukana väliportaita, sitä enemmän energiaa ja rahaa kuluu paitsi kaupanteossa, myös tuottamiseen, markkinointiin, brändäämiseen, säilyttämiseen ja kuljetukseen. Kierrätyksen sijasta olisi ekologisinta suosia sisäistä kierrätystä; käytä mahdollisimman paljon vain sellaisia omia tavaroitasi, joita sinulla on jo valmiina. Esimerkiksi joka ilta ei pidä ostaman tai vuokraaman uusia elokuvia, vaan sinä olet kärsivä NRK:n lähes päivittäisestä Ben Stiller-Adam Sandler -tarjonnasta.

Ja jos rullaluistimesi ovat rämät, voit ryhtyä harrastamaan rämärullaluistelua!

23.10.2007

Namusetälibertarismia Oslossa


Trollvannin järvi Grefsenkollenilla.

Kokoomuslaista elämäntapauuslibertarismia Oslossa

Oslon vastaleivottu pormestari, Høyrea - Norjan Kokoomusta - edustava Fabian Stang ilmaisi lauantaisessa Aftenpostenin haastattelussa olevansa huolestunut Oslon kaupunginosien välisistä kuolleisuuseroista. Kun Sagenen kaupunginosassa miesten keskimääräinen eliniänodote on 68 vuotta, vain kolmen-neljän kilometrin päässä länteen, Vinderenenissä miehet elävät keskimäärin 80,4 -vuotiaiksi. Syynä tähän Stang piti sagenelaisten epäterveellistä elämää. He eivät liiku ja ulkoile riittävästi. Stang patistaisikin sagenelaiset kaivamaan kaapista koinsyömät genserinsä, ottamaan suksensa olalle ja pakkaamaan selkäreppuihinsa Quicklunsj-patukoita, ja lähteä samoilemaan Oslomarkan metsiin.

Lisäksi tilastot kertovat, että vinderenläisten vuotuinen keskitulo on 800 000 kruunua (noin 100 000 euroa), kun taas sagenelaisten vuosiansiot jäävät noin 300 000 kruunuun (40 000 euroon). Jos Stang olisi lukenut väestötieteensä, hän olisi kuullut puhuttavan sosioekonomisista kuolleisuuseroista, joita ansiokkaasti on tutkinut Karri Silventoinen. Tällöin selittävänä muuttujana on koulutus, jonka kanssa ansiotaso ja terveystottumukset korreloivat positiivisesti. Jos syy-seuraussuhteita alkaa vielä syvemmälti penkomaan, vanhempien koulutustasosta riippuu aika paljon se, missä määrin heidän lapsensa tulevat kouluttautumaan, miten ruokailemaan ja mitä he arvostavat. Onneksi säännöistä on poikkeuksia; kahden ei-ylioppilaan lapsesta tuli vihainen blogeja tehtaileva, jatko-opiskeleva ammattimainen puolueenhaukkuja, joka ei voi eikä halua syyttää mistään omista mahdollisista puutteistaan vanhempiaan.

Stang peräänkuulutti sagenelaisilta vastuuta omasta elämästään; heidän tulisi joukolla lähteä ylös, ulos ja lenkille. Tietenkään kukaan ei voi kuntoilla toisen puolesta, mutta Stang näytti olevan sitä mieltä, että sagenelaisten onneton tila on syy, ei seuraus. Stangin mielestä sagenelaisten tulisi ottaa mallia onnistujista, eli vinderenläisistä; kenties valtio voineekin sitten kustantaa sagenelaisten citymaasturit, lahjoittaa ne heille eräänlaiseksi tavoiteltavan elämäntavan symbolisiksi catch up-kapistuksiksi, joilla pääsee kätevästi vaikkapa Oslomarkaan. Stangin huolestuneisuudessa on annos luterilaishenkistä moralisointia; kun henki on veltto ja tahtoa ei ole, kehno terveys ja piiputtava kunto ovat suoraa seurausta velttoudesta. Ken ei kuntoile, sen ei elääkään pidä.

Silloin kun minä synnyin - 1971 - suomalaisten miesten odotettu elinikä oli suunnilleen sama kuin sagenelaismiehillä nyt. Muuttoni Suomesta Sageneen oli siis suomalaismieheksi syntymisen kohtalon sinetöitymä. Jos sen sijaan olisin ymmärtänyt muuttaa Vindereniin, olisin ostanut itselleni 12 vuotta lisää elämää. Minulla ei kuitenkaan ollut rahaa, ja niinpä kohtaloni onkin kuolla, vaikkakin ehkä onnellisena, sillä Sagenessa on kivaa, vaikkakin norjalaiskokoomuslaisten mielestä paikalliset asukkaat ovatkin ympäristöriski. Kun Fabian-setä jakeli kunnallisvaalikampanjakarkkeja Ullevålsveienillä, hän varmaankin yritti pelastaa minut joutumasta Sageneen.

Kun (uus)libertaristisesti korostetaan yksilönvastuuta, tämä mahdollistaa ja tästä on seurauksena ihmisten heitteillejättö, väittäen, että heillä on valinnanvapaus, ryhtyäkö oman elämänsä jarisarasvuoiksi vaiko jammusiltavuoriksi. Kokoomuspolitiikka on tehnyt hyvinvointipalveluverkon toimivuuteen luottaneista vähäosaisista asiakkaita, antaen heille vapaan option käyttää tai olla käyttämättä tietoyhteiskunnan asiakkuutta, joka muuten kohta tulee toimimaan muovikortilla, joihin jokaiselle on ladattu vakiomäärä elämää.

Kaikille ei kuitenkaan ole annettu ihan samanlaisia lähtökohtia, sillä mehän olemme yksilöitä, minkä Kokoomus hyvin tietää, myös lähtökohdiltamme. Esimerkiksi moni maahanmuuttaja, etenkin nainen, ei osaa edes lukea, käyttää pankkikorttia tai jonottaa virastoissa; heillä ei ole mitään mahdollisuuksia olla informaatioyhteiskunnan täysipätöisiä jäseniä. Kaupan kassa - hänkin usein maahanmuuttaja - joutuu lukemaan asiakkaalleen kassakuittia tai vingauttamaan hänen puolestaan korttia, tai sitten pannaan integroituneemmat lapset asialle.

Stangin höpsäykseen reagoi näkyvimmin Arbeiderpartiet, eli Norjan demarit. Sopisi toivoa, että Suomessakin Demarit ymmärtäisivät sanoutua irti yliyksilöllistävästä kilpahuudosta ja että he norjalaiskollegoidensa tapaan ymmärtäisivät, että syy tulee ennen seurausta. Helsingissä on kohta aika paha kehottaa onnettomia kaarelalaisia tai maunulalaisia ulkoilemaan Keskuspuistossa, myllypurolaisia Myllypuron metsässä tai vuosaarelaisia Mustavuoressa, sillä niitä ei kohta enää ole.

22.10.2007

Oslon vettä saa taas juoda-Oslovann må drikkes igjen

Oslon vesi- ja viemärilaitoksen ottamissa kokeissa ei ole löytynyt merkkiäkään uusista giardia-loisista. Oslolaiset voivatkin taas ryhtyä juomaan kraanavettä entiseen tapaan. Asia kuitattiin päivän Aftenpostenissa pikku-uutisella, sillä hyvät uutiset eivät kiinnosta siinä missä kauhutarinat, eivätkä myöskään myy.

Oslovann må drikkes igjen

Oslo vann- og avløpsetaten har ikke funnet nye giardia-parasittene, og Osloboerne kan drikke kranevann igjen. Saken fikk ikke samme slags publisitetet enn når man funnet parasittene, fordi gode nyhetene interesserar ikke og seljer ikke.

19.10.2007

Ode vastaan Hannu: toinen näytös

Helsingin Vihreät järjestää maanantaina 22.10. klo 18 Annantalolla, (Annankatu 30) yleisen, yleisölle ja lehdistölle avoimen keskustelutilaisuuden siitä linjasta, jota nyt valittavan Helsingin apulaiskaupunginjohtajan toimialalla vastedes noudatetaan. Keskustelemassa tehtävää hakevat Hannu Penttilä (sd) ja Osmo Soininvaara (vihr). Tilaisuuden juontaa Risto Hietanen Helsingin uutisista.

Paikalle kutsuttiin myös Kokoomuksen edustaja, mutta Kokoomus ei lähetä tilaisuuteen ketään. Syitä tähän voinee jokainen tykönään spekuloida. Joko Kokoomus haluaa jättää moisesta pikkuvirasta kamppailun Vihreiden ja demareiden keskinäiseksi hiekkalaatikkonahisteluksi, tai sitten Kokoomus tosiasiassa on jo lyönyt lukkoon kantansa, tehden kassakaappisopimuksen esimerkiksi sen puolueen kanssa, joka muutoinkin peesailee sitä esimerkiksi kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Tällöin sopii olettaa, että sopimukseen oltaisiin koplattu muitakin nimityksiä.

Hesarin blogissa on voinut esittää ehdokkaille kysymyksiä. Kysymyksiä vastauksineen voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Jos omaa kysymystäsi ei löydy vastauksineen, kannattaa tulla itse paikalle Annantalolle maanantaina!

Tilaisuuden mainoksen voi nähdä allaolevasta linkkiosoitteesta:
http://www.helsinginvihreat.fi/www/uploads/pdf/kaj-mainos.pdf

18.10.2007

Loisia Oslon juomavedessä - Parasitter i drikkevann i Oslo



Maridalsvannet, josta Oslon kaupunkimetsän pohjoinen osa, Nordmarka alkaa, on oslolaisten juomavesivarasto.

Nord fra Maridalsvannet -hvilket er Oslo-boernes vannlager - begynner den nordlige delen av Oslo byskogen, Nordmarka.

Oslossa pula juomavedestä

Oslossa on juomavedestä löytynyt giardia-loisia, jotka voivat aiheuttaa vakavia sairastumisia. Bergenissä vastaavia loisia löytyi juomavedestä 3 vuotta sitten, jolloin 6000 ihmistä sai eriasteisia vaivoja juomavedestä. Loisten alkuperää vielä tutkitaan, mutta ensimmäiset merkit löytyivät jo lauantaina. Uutinen julkistettiin kuitenkin vasta keskiviikkona, jolloin alkoi pulloveden hamstraus.

Loiset voi eliminoida keittämällä kraanavettä vähintään3 minuuttia; esimerkiksi tavallinen vedenkeitin-käsittely ei riitä. Hampaiden, hedelmien ja vihannestenkin pesuvetenä suositellaan joko keitettyä tai pullovettä.

Drikkevann mangles i Oslo

I Oslo har man funnet giardia-parasitter i drikkevann. Parasittene kan forårsake alvorlige sykedommer. I Bergen fann man tilsvarende parasitter i tre år siden, når 6000 mensker fikk plager av forskjellige slag. Opprinnelsen til parasittene undersøkes fortsatt, men de første signalene av parasittene fanns allerede på lørdag. Nyheten publiserades likevel på onsdagen, og hamstreringen av flaskevann strartade.

Parasittene kan elimineres gjennom at koke springvann i tre minutter; den vanlige vannkokare -handlingen er ikke nok. Som vaskevann for tennerne, fruktene eller grønsakene rekommenderes kokt springvann eller flaskevann.

17.10.2007

Michael Perukangas: EN ÅPEN PRESENTASJON

EN ÅPEN PRESENTASJON

Jeg er en 36-årig sociolog som har flyttat til Oslo p g a familjorsakerna. Jeg har mye erfaring i offentlig forvaltning, forskning, kultur og utdanning. Jeg har begynnt doktoravhandlingen min om byparkene og deres betydning. Jag har lang erfaring fra borgerorganisasjoner. Jeg lær meg lett nye saker og er flytende meg menskene og kan skape nye nettverk men er også kapabel at jobba selvstendigt. Jeg har en kritisk og kreativ innstilling og vil gjerne jobba som forskere eller forskende journalist eller gjøre redegjørelse. Jeg kan jobbe hel- eller deltid og som freelancer i Oslodistrikt. Spesielle interesse mine er politikk, idrett og friluftsliv og kunst, spesiellt musikk.

12.10.2007

Ilmastopolitiikka on rauhanpolitiikkaa



Punainen matto on valmiina. Ketähän se odottaa?

Olin saanut juuri sisäpiiriystäviltäni tekstiviestillä asiantuntijavinkin, että mattoa tulisi pian astumaan USA:n melkein presidentti Al Gore. Odotin kamera kädessä Al Goren saapumista Oslon Rådhusetin eli kaupungintalon pääovista useita tunteja, palellen, nälkäisenä ja kusihätäisenä.



Ja sitten sieltä ulostautuikin vain joukko tällaisia vakavan ja viisaan näköisiä miehiä. ME HALUAMME AL GOREN!



Tämänvuotisen Nobelin rauhanpalkinnon saamisen kunnian Yhdysvaltain entinen varapresidentti Albert "Al" Gore onnistui miltei omimaan hallitustenväliseltä ilmastopaneeli IPCC:ltä, jonka kanssa sen jakoi.

Leikki sikseen, Al Gore on käyttänyt tunnettuuttaan hyväkseen kiitettävällä tavalla, nostaessaan ilmastonmuutoksen yleiseksi keskustelunaiheeksi. Hän, jolla on melkein valta mutta mikrofoni ihan kokonaan, kuunnellaan, ja kuunnellaan vieläkin enemmän nyt kun hänellä on myös kunnia.

Al Gore on nostattanut tietoisuutta maapalloa väistämättä uhkaavasta ilmastonmuutoksesta jo kymmeniä vuosia. Tuomiopäivän profeetta? Ehkä. Vaikkei ilmaston lämpenemistä - johon ihmisen osuutta muutamat tuomaat vieläkin epäilevät - voisikaan kokonaan pysäyttää, muutoksen kulmakerrointa voi kuitenkin hidastaa, ostaa meille ja jälkipolvilleen lisää aikaa. Samalla voi ehkä ostaa hieman lisää aikaa Al Gorelle, jonka epäillään tekevän comebäckin politiikkaan takaovista, joskin paraatisellaisista tätä seuraavissa USA:n presidentinvaaleissa, joissa häntä ei ehkä pidetä ainoastaan enää ehkä tavalliselle kansalle hieman liian fiksuna miehenä vaan messiaana.

Al Gore on kiertänyt eräänlaisena saarnamiehenä, jonka aseina Raamatun sijasta ovat olleet Powerpoint, diaprojektori ja kavereidensa tilastot. Retorisesti Gore on taitava, tosin retoriikan tutkijalle hänen keinonsa ovat helposti läpivalaistavissa. Hän sitoo kuulijansa seuraamaan tarinaa kertomalla sydäntäsärkeviä omakohtaisia tarinoita keuhkosyöpään kuolleesta siskostaan ja miltei auto-onnettomuudessa kuolleesta pojastaan, jotka herättivät Goren tajuamaan - mutta mitä? Kun Gore vetoaa tutkittuun asiantuntijatietoon, hän käyttää episteemisiä modaliteetteja hyväkseen, vakuuttaen kuulijansa asiantuntemuksestaan lisäämällä lähteensä pienellä epiteetillä "my (good old) friend".

Al Goren sanoma on tullut tunnetuksi myös parhaan dokumenttielokuvan oscarin voittaneesta elokuvasta Epämiellyttävä totuus, jonka myös Gore miltei onnistui omimaan. Useimmat tietävät Al Goren elokuvan, mutta harvat sen, että sen on ohjannut Davis Guggenheim. Jutun elokuvasta ja sen esitelleestä Kai Ovaskaisesta - yritys Suomen Al Goreksi - voi lukea tämän blogin juttuarkistosta heinäkuulta (linkki http://perukangas.blogspot.com/2007/07/epmiellyttv-totuus.html).

Oscar-komiteaankin Goren retoriikka puri. Toki ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö, ja se koskettaa kaikkia. Sen ehkäisyssä ovat rikkaat maat avainasemassa, mutta eniten se tulee koskettamaan köyhiä. Tässä mielessä kyse onkin kansainvälisestä solidaarisuusprosessista par excellence.



Ylläoleva valokuva osoittaa, että ympäristöpolitiikka todellakin on rauhantyötä. Infotaulun mukaan saasteet tappavat 3 miljoonaa henkeä vuodessa, ja tämäkin arvio taitaa olla alakanttiin. Kuva on englantilaisvalokuvaaja Steve Bloomin luontokuvanäyttelystä "Spirit of the World", joka on esillä Oslon Rådhusetin ja Nobelin rauhankeskuksen välissä. Upeita valokuvia ryydittävät tilastotiedot. Metodi on siis samankaltainen kuin Al Gorella, tuetaan omaa esitystä auktoriteeteilla.

Suomen ilmastopolitiikka on ollut tähän mennessä surkeaa, siellä Albanian ja Valko-Venäjän, näiden demokratian ja uuden teknologian edelläkävijämaiden tasolla. Nyt tosin Matti Vanhanen on yrittänyt kerrankin osoittaa edelläkävijyyttä (ehkä kuiskaajansa Oras Tynkkysen opettamana), ja ilmastosta on tullut Suomessa asia ihan vasta viime viikkoina; ero siinä, missä määrin aiheesta kirjoitetaan Hesarissa verrattuna viime käyntiini Suomessa, on tuntuva. Norjan päälehti Aftenpostenissa asiasta tosin kirjoitetaan päivittäin, ja äskettäisissä kunnallisvaaleissa ilmasto oli jopa kunnallisvaaliteemana, ja SV:n epäillään hävinneen vaalit siksi, että heidän ympäristöministerinsä ei ole onnistunut pitämään oman sektorinsa puolia.



Ylläoleva kuva kertoo, että Lontoossa ruuhkamaksut ovat vähentäneet liikennettä 20% neljässä ja puolessa vuodessa. Tukholmassa ruuhkamaksut ovat vähentäneet liikennettä 10% vaivaisessa vuodessa. Ilmastonsuojelun voisikin aloittaa esimerkiksi säätämällä Helsinkiin tietullit, tai edes ruuhkamaksut.

Suurin yksittäinen syy ilmastonmuutoksen on tuhlaileva luonnonvarojen - etenkin orgaanisten polttoaineiden - käyttö. Allaoleva kuva toteaa, että nyt käytämme öljyä kahdessa viikossa saman verran kuin vuonna 1950 käytettiin vuoden aikana, ja että siitä puolet kuluu liikenteessä. Liikennettä on siis pakko rajoittaa, ja energiaystävällisiä kulkuneuvoja kehitettävä. Saastuttamatonta energiaa on suosittava.

11.10.2007

Ode vastaan Hannu

Kenelle kuuluu Helsinki? Autoille, liike-elämälle vai ihmisille? Hakamäentien työmaata Ilmalan läheltä. Kunnollisten poikittaisten joukkoliikenneyhteyksien puuttuessa, Helsingin kaupunkisuunnittelussa on katsottu autoilijoiden tarpeet ulkoilijoiden tarpeita tärkeämmäksi.

Pekka Korpisen jäädessä eläkkeelle, kaupunkisuunnittelutoimesta vastaavan kaupunginjohtajan paikka menee hakuun. Koska paikka koetaan tärkeäksi; siinä pääsee visioimaan kaupungin kehitystä, ja koska se on perinteisesti kuulunut kaupunginvaltuuston toiseksi suurimmalle ryhmälle, pikkulinnut ovatkin laulaneet, että Korpiselle tätä eläköityisen aikaistamista "suositeltiin". Kunnallisvaalithan koittavat jo vuoden päästä, ja silloin Helsingin toiseksi suurimman valtuustoryhmän paikka on taas haussa.

Helsingin Sanomat järjestää tänään (torstaina) 11.10 tentin kello 17 Sanomatalossa, jossa ehdokkailta voi esittää kysymyksiä heidän kaupunkipoliittisista visioistaan. Kilpailemmeko veronmaksajista Espoon ja Vantaan kanssa hinnalla millä hyvänsä? Tyhjeeneekö tulevaisuuden Helsinki palveluista, jotka siirtyvät laatikkomarketteihin, jolloin siitä tulee autoista vielä nykyistäkin riippuvaisempi? Onko Helsinki c-luokan piilaakso vai maailmanlaajuisesti ihailtava puistokaupunki? Kunnioitammeko Bertel Jungin perintöä vai haluammeko Eliel Saarisen malliin korvata lahdet moottoriteillä ja Alvar Aallon esimerkkiä seuraten, tehdä Helsingin keskustasta kuolleen monumentin?

Ehdokkaat ovat Hannu Penttilä (SDP) ja Osmo Soininvaara (vihr.). Hannu Penttilä on toiminut pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n johtajana, kun taas Osmo Soininvaara on entinen peruspalveluministeri, yhteiskunnallinen ajattelija ja innokas joukko- ja kevyen liikenteen puolestapuhuja.

Joskus kieltämättä tuntuu siltä, että YTV onkin lyhennys sanoista yhteistyöttömyysvaltuuttamattomuus. Pääkaupunkiseudun yhteisestä maankäyttöpolitiikasta ei voi edes puhua, joukkoliikenteen käyttö kuntarajojen yli takkuaa ja palvelujen yhteiskäytöstä aletaan vasta pääsemään jyvälle.

Jos ei pääse tämäniltaiseen tilaisuuteen tai omalle kysymykselle ei jää tilaa Kimmo Helistön tai Maija Anttilan tärkeämmiltä kysymyksiltä tai se jää vastausta vailla, Helsingin Vihreät järjestää Annantalolla maanantaina 22.10 toisen tentin. Tästä tilaisuudesta seuraa infoa myöhemmin.

Ehdokkaille voi välittää kysymyksiä oheisen Hesarin otsikkolinkin kautta.

8.10.2007

Energiansäästöviikko 8.-14.10

Tänään alkaa energiansäästöviikko, johon jokainen voi osallistua mitä erilaisimmin tavoin. Kiasman aukiolla järjestetään tänään 19.45-20.15 tapahtuma, jonka sata ensimmäistä osallistujaa saa energiansäästölampun. Valot sammuvat Helsingissä useissa julkisissa kiinteistöissä. Tapahtumaa voi seurata myös internet-osoitteessa www.ylex.fi, mitä ei kuitenkaan suositella, kuten ei myöskään tämän blogin lukemista, sillä se kuluttaa paitsi sähköä, myös silmiä, lopulta vieden arvostelukyvyn, järjen ja liikuntakyvyn. Kotitietokone ja modeemi kuluttavat sähköä, ja parempi onkin tulla paikan päälle Kiasmalle.

Energiansäästöviikkoa voi viettää esimerkiksi luopumalla autosta ainakin viikoksi, ostamalla lähiruokaa, kilpailuttamalla sähköyhtiönsä, tarkistamalla ikkunansa eristeet ja pukeutumalla lämpimästi; viikolle on ennustettu koleita ilmoja, ja erityisesti oma pää kannattaa suojata.

Lisätietoja tapahtumasta Kiasmassa saa klikkaamalla otsikkoa.

4.10.2007

Eläinten viikko 4.-10.10.- Dyruken 4.10-10.10.

Tänään, 4.10. alkaa eläinten suojeluspyhimus Fransiskus Assisilaisen mukaan nimetty kansainvälinen eläinten viikko. Helsingissä tavataan yleensä pitää kissat kiinni, mutta täällä Oslossa näkee jatkuvasti ilmoituksia kadonneista kissoista kaupunkialueella; pitäkää eläimistänne hyvää huolta! Tietenkin kissa nauttii vapaudesta, mutta omat kokemukseni juhannukselta, jolloin palasin Oslosta Helsinkiin etsimään kadonnutta kissaani - joka on nyt täällä Oslossa ja voi paksusti - eivät rohkaise minua suosittelemaan kissan päästämistä ulos kaupungeissa, sillä liikenne voi koitua tottumattomalle kaupunkikissalle surmaksi.

Teholihataloudessa ja turkistarhauksessa poljetaan eläinten oikeuksia, mahdollisuutta toteuttaa omaa olemustaan vapaasti. Alkavalla viikolla voisi pidättäytyä esimerkiksi turkiksien ostosta ja jos ostaa lihaa, olisi suotavaa suosia luomulihaa. Sopisi myös toivoa, että EU kieltäisi härkätaistelut ja että keskiaasialaiseen kansanhupiin, jossa koulutetut kotkat metsästävät susia, puututtaisiin. Tätä kammottavaa "kulttuurimuotoa" voi kauhistella klikkaamalla otsikon alta löytyvää videolinkkiä. Ei, edes kulttuurirelativismin nimissä mitä tahansa perinnettä ei voi hyväksyä!

I dag startar den internasjonelle dyruken, som er nevnt etter Frans av Assisi. I Oslo ser man annonser om et eller annet savnet katt - behold katten din inne i huset!

I kjøttproduksjon og i pelsfarming kan dyrene ikke leve i naturlige omstendigheter. Tyrefekting i Spanien og jakting med ørn i Mellom-Asia er slike kulturtradisjoner man mår forby. Gjennom at klicke på rubriken kan man se på en ørnjaktingsfestival i Kazahkstan.

2.10.2007

Suomessa puoli miljoonaa aikuisiän diabeetikkoa


Tämänpäiväisen uutisen mukaan Suomessa on pian puoli miljoonaa ns. kakkostyypin diabeetikkoa. Kakkostyypin diabetes tarkoittaa sellaista diabetesta, johon sairastutaan aikuisiässä, ja usein sairastuneet eivät itse edes tiedä sairaudestaan. Sairastavien määrä on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt noin 70 prosentilla, eli kyse on uudesta kansantaudista.

Kansanterveyslaitoksen johtaja Pekka Puskan mukaan paras aikuisiän diabetesta ehkäisevä keino on riittävä päivittäinen arkiliikunta. Puskan mielestä ihmisiä tulisi rohkaista liikkumaan kaupunkisuunnittelullisin ja liikennepoliittisin keinoin sekä tarjoamalla heille riittävästi liikuntapaikkoja. Puskan mielestä aikuisiän diabetesta ennaltaehkäiseviä keinoja käyttämällä säästetään huomattavia summia terveydenhuollossa.

Helsingin Keskuspuisto, jonka portti on Lääkärinkadun alue, on juuri tuollainen arkiliikuntaan soveltuva, siihen laajalti käytetty ja siihen rohkaiseva alue. Sitä käytetään päivittäin koiranulkoilutukseen ja lenkkeilyyn sen eri muodoissa, sitä käyttävät läheisten koulujen ja päiväkotien lapset luonnossa liikkumiseen ja luontoleikkeihin, siellä hiihdetään talvisin. Lisäksi monien työmatkapyöräreitti kulkee Keskuspuiston läpi, joka päättyessään Lääkärinkadulle muodostaa luontevimman reitin läntisestä Helsingistä keskustaan, pyörätien jatkuessa Urheilukatua pitkin Töölönlahdelle.

Laakson alueella asuu paljon vanhuksia, jotka muuttivat alueelle jo Mannerheimintien aravatalojen valmistuttua pian sotien jälkeen. Jos Mannerheimintien talorivin taakse tulee uusi asuinalue, tämä merkitsee matkan kohtalokasta pitenemistä Keskuspuistoon. Tämä voi olla monille alueen vanhuksille lopullisesti sen vähäisenkin jäljellä olevan toimintakyvyn vievä kuolinisku. Monet vanhuksista liikkuvat ainoastaan saatettuina tai rollaattorilla, minkä voi helposti todeta lenkkeillessään tai pyöräillessään Keskuspuiston lävitse.

Kuten Puska - Suomen arvostetuin ja tunnetuin pitkän linjan kansanterveyden edistäjä - totesi, liikuntaan pitää vaikuttaa kaupunkisuunnittelullisilla, liikennepoliittisilla ja liikuntapoliittisilla keinoilla. Kaupunkisuunnittelullinen keino ehkäistä aikuisiän diabetesta on välttää ihmisten arkiliikunnalle elintärkeiden viheralueiden - kuten Keskuspuiston - uhraamista etuoikeutettujen asuinalueiksi. Liikennepoliittinen keino ehkäistä aikuisiän diabetesta on suosia kevyttä liikennettä, eli esimerkiksi kävelyä, sauvakävelyä, juoksua, koiranulkoilutusta ja juoksemista, omalle kunnolle parhaiten soveltuvia liikuntamuotoja. Tästä tullaankin liikuntapolitiikkaan: on kannatettavaa tukea kaikkea liikuntaa, mutta erityisesti sellaista liikuntaa, joka ei maksa mitään ja jota voi harrastaa omalta kotiovelta. Parhaita paikkoja tällaiseen liikuntaan tarjoavat juuri lähimetsät, kuten Keskuspuisto.

Muutkin arvostetut kansanterveyden asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon sijoittaminen säästää pitkän pennin ja että juuri lähiviheralueet ovat ensiarvoisen tärkeitä ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa tukevan arkiliikunnan kannalta ja että Helsingissä erityisesti Keskuspuisto on arkiliikunnan kannalta keskeinen alue. Alla UKK-instituutin entisen johtajan, dosentti Mikael Fogelholmin ja dosentti Pertti Mustajoen - maamme johtavan ylipainoasiantuntijan ja aikuisiän diabeteksen tuntijan kannanotot asiasta.

K A N N A N O T T O

Helsingin keskuspuiston alueella suunnitellaan kaavamuutosta ja kerrostalojen rakentamista. Paikka on rakentamiselle ja asumiselle tietysti hyvä, onhan siitä pääsy jopa kävellen sekä ydinkeskustaan että Keskuspuiston ulkoilureiteille.

Keskuspuiston pienintäkään pilkkomista ei kuitenkaan voi pitää hyvänä asiana. Tällä hetkellä Keskuspuisto muodostaa ainutlaatuisen henkireiän, joka ulottuessaan pääkaupungin ydinkeskustasta pitkälle pohjoiseen on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Metsä kaupungissa tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkua, niin kilpajuoksijoille kuin vanhemmalle väelle. Metsä tuo kaupunkiympäristöön myös maisemallista vaihtelua. Se tarjoaa paikan, jonne voi mennä katselemaan, kuuntelemaan ja haistamaan luontoa, sinne voi mennä marjoja ja sieniä poimimaan, koiraa ulkoiluttamaan, lenkkeilemään ja suunnistamaan. Lapsille metsä koulun, päiväkodin tai kodin takana on virikkeitä tarjoava leikkipaikka - Nuori Suomi ry:n tutkimusten mukaan usein jopa suositumpi kuin koulun tai kodin piha.

Kuntien terveydenhuolto on lähivuosina suuren haasteen edessä. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan sekä pitkäaikaissairaita että toimintakyvyltään heikentyneitä. Näitä asioita ei voida ratkaista odottamalla ja vastaamalla terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntään - kuntien on reagoitava etukäteen panostamalla terveyttä ja toimintakykyä edistäviin toimiin. Hyvin tärkeää on myös antaa mahdollisuuksia liikkumiseen niille, joilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta mennä kovin pitkälle liikkumaan.

Keskuspuisto ja sen eräät ”lonkerot” (esim. Lääkärikadun luo ulottuva alue) ovat sairauksien ehkäisyn kannalta juuri sellaisia liikuntaa lisääviä ympäristöjä, joita muualla maailmassa halutaan rakentaa lisää. Me emme täällä saa näyttää päinvastaista esimerkkiä vain sen takia, että metsää kaavoitusten jälkeenkin jää, vaikkakin vähän kauemmaksi.


Tampereella 24.10.05

Mikael Fogelholm, dosentti
UKK-instituutin johtaja


KANNANOTTO

Lihavuusongelman vakavuuden vuoksi Suomen Akatemia ja Suomalainen lääkäriseura Duodecim järjesti kolmipäiväisen kansallisen ns. konsensuskokouksen Espoossa.

Kokouksen yhteenvetopaneelia johti Peijaksen sairaalan ylilääkäri Pertti Mustajoki, joka on maamme johtavia liikalihavuus- ja diabetesasiantuntijoita.

Seuraavassa professori Mustajoen kannanotto nyt puheena olevan kaavamuutokseen ja rakennushankkeeseen.

Viime viikolla julkistettiin suomalaisten lihavuusepidemiaan liittyvä konsensuslausuma. Jos nykyinen lihomistrendi jatkuu, kansa sairastuu ja terveydenhuollon budjetit ylittyvät. Väestön lihavuuden keskeisenä syynä on ihmisten luontaisen liikkumisen väheneminen.
Konsensuslausuma toteaa, että kuntien tulisi eri tavoin edistää ja helpottaa kuntalaisten luontaista liikkumista. Liikkumismahdollisuuksien lisääminen tulisi ottaa huomioon mm. kaavoituksessa.

Helsingin keskuspuiston alueella Lääkärinkadun varteen suunniteltu kaavamuutos katkaisee erään Keskuspuiston paljon käytetyn kevyen liikenteen reitin. Ratkaisu heikentää ihmisten liikkumismahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi kaikin tavoin lisätä. Ihmisten terveyteen ja liikuntamahdollisuuksiin vedoten vastustan kotikaupunkini suunnitelmia lohkoa Keskuspuistoa ja vähentää ihmisten mahdollisuuksia liikkumiseen.
Helsingissä 3.11.2005
Pertti Mustajoki
professori, ylilääkäri
”Lihavuus - painavaa asiasta painosta” -konsensuskokouksen paneelin puheenjohtaja

Onnea ostamatta

Artikkeli Juha Beurlingin vierailusta Kumppanuustalo Horisontissa nuukuusviikolla on julkaistu alunperin Horisontin www-sivulla www.horisontti.net, ja sen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Onnea ostamatta – Juha Beurling Horisontissa 17.4.2007

Kumppanuustalo Horisontin tiistaikahvivieraana nuukuusviikolla oli Juha Beurling. Juha työskentelee kansanedustajan ja entisen ympäristöministerin Matti Ahteen avustajana sekä eettisen kuluttamisen projektipäällikkönä Suomen kuluttajaliitossa. Tätä taustaa vasten hän tuli esittelemään tutkimustuloksia kuluttamisen ja onnellisuuden välisistä suhteista, voidakseen herätellä Horisontin kahvilaan kokoontuneelle 35 hengen ennätysyleisölle kysymyksiä siitä, mitä itse kukin voisi tehdä säästääkseen luonnonvaroja ja mistä itse kukin lopultakin tulee onnelliseksi.

Hänen monista luottamustehtävistään mainittakoon Villiruusu - Sosialidemokraattinen ympäristöliitto ry:n puheenjohtajuus, Ruoholahti - Jätkäsaari -seura ry:n puheenjohtajuus, SDP:n Itämeri-projektin vetäjyys, Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan jäsenyys, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan neuvoston jäsenyys ja Luonnonvarainneuvoston varajäsenyys. Beurling on myös Helsingin varavaltuutettu ja hän oli ehdolla maalisvaaleissa Helsingissä SDP:n ehdokkaana.

Nyky-yhteiskunnassa yksilön mitaksi nähdään usein kuluttaminen; sanotaan, että kuluttaminen on paitsi täysiarvoisen ihmisyyden mittari, myös keskeisin tapa yksilön itsetoteutukseen. Kuluttamisella erottaudutaan muista, ilmaistaan omia arvostuksia ja omaa elämäntyyliä. Esimerkiksi omalla pukeutumisella voidaan viestiä tiettyyn ryhmään kuulumista, mutta myös elämäntyylejä: puku- ja salkkumies viestii menestystä. Keuhkosyövän voi hankkia nortin sijasta Dunhillilla, ja työmatkaliikennöinnin voi hoitaa Ladan sijasta Lexuksella. Kulutusta korostavat sulassa yhteisymmärryksessä yhteiskuntatieteilijät ja markkinamiehet mutta myös tiedotusvälineet, jotka toimivat ikään kuin epäpyhässä allianssissa.

Indonesian entinen presidentti Sukarno oli todennut, että ennen televisiota hänen kansansa oli onnellista, mutta televisio toi useimmille tavoittamattoman amerikkalaisen unelman kaikkien olohuoneisiin. Joskus mainoksien viesti voi olla epäsuoruudessaan varsin ovela: esimerkiksi auto voidaan esittää onnellisen perhe-elämän sanansaattajaksi, välineeksi, joka on enemmän kuin väline: sillä ei päästä ainoastaan paikasta a paikkaan b, vaan itse asiassa se kuljettaa unelmien luokse, Eldoradoon tai ainakin onnelaan.

Kaikki kulutus ei kuitenkaan suoranaisesti tuhlaile luonnonvaroja, vaan esimerkiksi palveluiden kuluttaminen voi olla ainakin inhimillisesti kestävää. Kotitalousvähennys mahdollistaa sen, että moni voisi ostaa itselleen ja läheisilleen aikaa esimerkiksi teettämällä siivouksen ulkopuolisella palveluyrittäjällä, millä olisi samalla työllistävä vaikutus.

Moni kokee eettisen kuluttamisen vaikeaksi asiaksi, sillä tietoisuus lisää tuskaa. Jokapäiväisestä kauppareissusta voi tulla kieltäymyksien projekti, mitä paremmin tiedostetaan jokaisen tuotteen matka raaka-aineesta kaupan hyllylle. Hyvä alku on jo sekin, että jättää vaikkapa yhden nuudelipaketin ostamatta tai yhden työmatka-ajon ajamatta, ja kilpailuttaa sähköyhtiönsä. Ekologisesti kestävä kuluttaminen on eettistä kuluttamista, ja muutos lähtee lopultakin omista, arkisista ja pienistä valinnoista.

Lisätietoja eettisiin valintoihin:

http://www.eettinenvalinta.fi/