Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

25.9.2007

Vapauksista ja oikeuksista virtuaalimaailmassa


Viimeisen parin viikon aikana olen joutunut mukaan kahteen tapaukseen, joissa mielipiteenilmaisua sähköisillä foorumeilla on koeteltu. Ehkä tarinassa on opetus; kenties vietän liikaa aikaa virtuaalitodellisuudessa. Ehkä internet on minulle liian tärkeä yhteydenpito- ja tiedotusväline.

Olen ottanut ensiaskeleitani sähköisten foorumien keskustelijana 80-90 -lukujen vaihteessa, jolloin otin asiakseni kommentoida kaikkea mikä liikkuu, täysin riippumatta siitä, tiedänkö puheena olevasta asiasta yhtikäs mitään tai pystynkö muutenkaan tuomaan keskusteluihin mitään uutta. Otin tässä projektissa pari kertaa köniinikin, aiheesta, sillä silloin kun ottaa asiakseen kommentoida kaikkea, tulee tuottaneeksi taas lisää tavaraa sähköiseen todellisuuteen, jolloin vastaanottajille tulee infoähky, eivätkä he jaksaa enää neuloa akanoita heinäsuovasta. Käy kuten sadussa entiselle saaliseläimelle: kun tarpeeksi monta kertaa antaa väärän susihälytyksen, kukaan ei tule auttamaan sitten kun susi todellakin tulee.

Minulle sananvapaus on yksi niistä arvoista, joiden puolesta olen valmis taittamaan peistä ja tekemään väsymättömästi työtä. Näen sananvapauden perusihmisoikeutena, oikeastaan alalajina omaan elämänpiiriin vaikuttamisen oikeudelle, sille, jota myös minulle niiiiiin rakas maankäyttö - ja rakennuslaki puolustaa. Samaten kuin ihmisoikeudetkin, myös sananvapaus on erottelematon, kuuluen myös idiooteille, eikä sitä voi menettää paitsi jos on niin vähämielinen ettei kykene itse edustamaan itseään omilla sanoillaan ja teoillaan, jolloin tästä huolehtii uskottu mies (tai nainen).

Samanmieliset tapaavat liittyä toisiinsa, muodostaen yhteisöjä. Tätä lajityypillistä piirrettä takaamaan perustuslaissa on taattu yhteisöjen muodostamisen ja kokoontumisen vapaus. Säännöstä on vain yksi absoluuttinen poikkeus: Suomessa ei ole sallittua perustaa natsistisia yhteisöjä. Itse olen mukana monissa yhteisöissä: eräät niistä ovat virallisia yhdistyksiä, toiset epämuodollisia mutteivat sen vähäpätöisempiä liikkeitä. Tämän lisäksi kuulun useaan kuvitteelliseen ryhmään, joiden perusteella minut voi luokitella: olen esimerkiksi naimisissa oleva eurooppalainen heteroseksuaalinen sosiologimies. Minua, olemistani ja sitä, mikä on minulle tärkeää, mitä edustan, luonnehtivat pikemminkin ne yhteisöt, joihin kuulun vapaaehtoisesti - kuten yhdistykset ja liikkeet kuin ne biologis-kulttuurisen olemukseni reunaehdot, joihin olen syntynyt ja joille en itse voi yhtikäs mitään.

Mielipiteenilmaisemisen tulisi ihannetapauksessa johtaa kommunikaation läpinäkyvyyteen, jolloin kellään ei koskaan olisi pienintäkään epäilyksen tai epätietoisuuden syytä siitä, mitä toinen ajattelee. Tieto on arvausta parempi, ainakin yleensä. Olen ottanut sydämenasiakseni omalta vaatimattomalta osaltani edistää tätä dialogisuutta, oli kyse sitten dialogista puoluepoliittisen päätöksenteon ja kansalaisten, systeemin ja ihmisten, rakenteen ja toiminnan tai vaikkapa eri uskontojen välillä. Minulle ei tietenkään ole suotu mitään kristallipalloa ymmärtää kaikkea kummallista ja joskus ahdistavaakin, mitä vastaani sattuu. Mutta ei se mitään! Olen siinä mielessä libertaristi, että hyväksyn toisten ihmisten vapausoikeudet absoluuttisina niin kauan kuin ne eivät loukkaa toisten ihmisten vapausoikeuksia tai pyhiä arvoja perustavalla tavalla. Oletan ja toivon myös, että myös toinen osapuoli kunnioittaa minun vapausoikeuksiani ja arvomaailmaani vastaavalla tavalla. Kokonaan toinen juttu, tai ainakin seuraava askel onkin suvaitseminen. Suvaitsevaisuutta koetellaan aina silloin kun pitäisi suvaita suvaitsemattomuutta, sillä suvaitsemattomuus voi rajoittaa omaa liikkumavapauttani, mahdollisuuttani harjoittaa omaa suvaitsevaisuuttani.

Olen koettanut edistää dialogisuutta erilaisten yhteisöjen edustamien sähköpostilistojen välillä, samalla suojellen kirjoittajiensa integriteettiä ja intimiteettiä, koska erilaisilla foorumeilla käydään keskustelua erilaisin - usein kirjoittamattomin - diskursiivisin säännöin, ihan taktisistakin syistä. Tämä on ymmärrettävää jos esimerkiksi valmistellaan pommiattentaattia tai vaarattomampaa ja hyväntahtoisempaakin tempausta. Monen sähköpostilistan loukussa on kyse molemminpuolisesta simultaanitulkkauksesta, jossa joskus kuitenkin voi käydä ns. rikkinäinen puhelin -ilmiö: tulee siteeranneeksi jotakuta epätarkasti tai kun suojelee kirjoittajan anonymiteettiä, joutuu ottamaan vastuun edustamansa liikkeen sanomisista itse. Tai sitten onkin vaarana, että edustaessaan kollektiiviä joutuu pyöristämään sanomisiaan, koska tietenkään kaikki eivät ajattele ihan samalla tavalla, jolloin lopulta ei tulekaan sanoneeksi mitään.

Parhaassa tapauksessa dialogisuus lisääntyy, ja uskon vakaasti dialogisuuden yhteisymmärrystä lisäävänä olevan lähtökohtaisesti hyvä asia. Toisaalta voi käydä niin, että ennakkoluulot estävät kommunikaation kun osapuolet ovat linnoittautuneita omiin puolustusasemiinsa. Tässä kuitenkin simultaanitulkin vastuu loppuu: vaikka olisi kuinka kielellisesti ja kulttuurisesti kompetentti tulkitsija, esimerkiksi ydinpommista tai suomalaisen sosialidemokratian mainstreamin nykytilasta ei saa hyvää minkäänlaisella silmänkääntötempulla.

Vaikka kykenenkin jäljittämään, että mahdolliset asiattomat kommentit olisivat tulleet blogiini vaikkapa makedonialaisesta ip-osoitteesta, en kykene kuin ainoastaan spekuloimaan, kuka on kommentin takana. Internet mahdollistaa piiloutumisen nimimerkkien taakse, jolloin on mahdollista päästää suustaan ihan mitä sattuu, koska siitä ei kuitenkaan joudu edesvastuuseen.

Internet mahdollistaa sen, että saan vastuullista sananvapautta puolustavaan blogikirjoitukseeni kommentin, jossa rohkaistaan juuri sen kaltaista toimintaa, josta itse haluan sanoutua irti vaarallisena tai typeränä, ja linkin toiseen blogiin, jossa sananvapauden taakse piiloutuvat karvalakkirasistit sekoittavat rasismin isänmaallisuuteen ja sananvapauden toisten loukkaamiseen. He käyttävät vastuuttomasti tai ainakin valistumattomasti mielipiteenvapautta ohjaten omassa blogissaan muiden samantapaisen ajattelumaailman ja toimintamallit omaksuneiden sylkäisyjä päin virkansa puolesta Suomessa asuvien ihmisten ihmisoikeuksia puolustavia Oikeusministeriön virkamiehiä ja viattomia, sivullisia kansalaisia.

toim.huom.: Yleensä seuraava päivä on edellistä viisaampi. Olen tänään oppinut sen, että ei, en vietäkään mitenkään poikkeuksellisen paljon aikaa netissä, sillä luulin olleeni yksittäinen sananvapauden väärinkäytön uhri. Ennen eilistä olin autuaan tietämätön tämän nyt (vasta?!) sattuneen tapauksen taustoista.

Lapsia ja aikuisia



Kuvassa kirjoittajan kavereita, jotka eivät kirjaimellisesti liity kirjoituksen kuvaamiin tapahtumiin, mutta kuvaavat sitä, kun miehet leikkivät poikia.

Minua on yleensä luultu ikäistäni vanhemmaksi. Kun muutin turvallisesta Rööperistä vaaralliseen Kannelmäkeen, kävellessäni sisään uuden ala-asteen kouluni kansliaan ilmoittautuakseni kolmannelle luokalle, minulta kysyttiin että olenko aivan varma; eikö minun pitäisi ilmoittautua viidennelle luokalle?

Noin 15-vuotiaana, silloin kun kasvava nuori mies vielä kehtaa käydä äitinsä kanssa vaateostoksilla, äidilleni tuli kerran vessahätä. Lähin vessa sattui olemaan ravintola Königissä, jonka aulassa äitini luonnollisten tarpeiden suorittamista odotellessani, minulle miltei alettiin tarjoilemaan. Tavallaan teinipojan itsetuntoa hiveli se, että luulevat äitinsä poikaystäväksi, mutta...

Suunnilleen samoihin aikoihin, matkustaessani sieltä samaisesta, vaarallisesta Kannelmäestä isälleni Urheilukadulle (taisi olla huono sää, muulla ei voi selittää sitä etten taaskin pyöräillyt Keskuspuiston lävitse, juuri siitä, tiedät varmaan, lukija hyvä, jonne ollaan suunnittelemassa kaupunkivilloja). Bussi pysähtyi sille pysäkille joka on heti seuraava siitä kohdasta, jossa kerran oli elokuvateatteri Sininen Kuu (tästä fyysisen ikäni voi tarkistaa) ja kuulin takaviistostani nuorehkon äidin (jopa 15-vuotiaan pojan mielestä nuorehkon äidin, eli ehkä n. 25-vuotiaan) sanovan lastenvaunuilleen, että varmaankin setä auttaa. Vilkuilin ympärilleni enkä nähnyt ketään. Olen edelleenkin ympärillenivilkuiluvaiheessa, 21 vuotta myöhemmin.

Olin näsäviisas lapsi, ja tämä kaikki alkoi siitä kun kerran 3-vuotiaana, vielä rattaissa istuessani kysyin vanhemmiltani, mitä oikein tarkoittaa kun lähi -K-kauppamme ikkunassa luki "Voita tarjouksessa". Nelivuotiaana ymmärsin, että 43-vuotiaat isovanhempani olivat aivan toivottaman vanhoja, ja edelleenkään useat ystävistäni eivät tiedä edes omien vanhempiensa ikää, puhumattakaan isovanhemmistaan. Lapsuuteni loppui - merkityksessä onnellinen tietämättömyys aikuiselämän epämiellyttävistä realiteeteista - kuusivuotiaana vanhempieni erotessa.

Olin peruskoulun tokaluokkalaisena ehdolla tv-näytelmään "Pojasta mieheksi". Johtuneeko siitä, etten saanut roolia, etten edelleenkään ymmärrä mitä Sielun Veljet tarkoittaa laulaessaan "Yö erottaa pojasta miehen", ja olenkin ollut välitilassa 30 vuotta, vaikka olenkin asunut itsellisesti viimeiset kohta 13 vuotta, ja poissa olemasta äitini kokopäivätoiminen riesa kohta 15 vuotta, maksaen aina itse vuokrani ja veronikin jo 20 vuotta.

Olen aina ymmärtänyt aikuisuuden tietyn (tosin itselleni ymmärtämättömissä olevan) henkisen valmiustilan saavuttamiseksi, mikä mahdollistaa tai peräti aikaansaa tiettyjen ulkoisten tuntomerkkien saavuttamisen (tiedättehän, ne rivitalo, Volvo ja kultainen noutaja). Vaikka olenkin naimisissa ja pankin asuntovelallinen, määritelmät tapaavat paeta määrittelijöitä, enkä koskaan ole ottanut standardien kiinniottoyritystä vakavasti.

Tässä eräänä päivänä sain vahvistuksen siitä, että olen edelleenkin, jos en aivan välitilassa, niin ainakin toinen jalka kehdossa ja toinen miltei haudassa. Vierailin Oslon yliopistolla, tarkoituksenani viattomasti ja erityistä huomiota herättämättä, käydä yliopistokirjakaupassa. En onnistunut pääsemään kuin yliopistokampuksen sisäpihalle, kun arviolta kolmannen vuosikymmenensä alkupuoliskolla oleva tyttönen kirjaimellisesti työnsi käteeni opiskelijan starttipaketin, jossa oli karkkia, hammastahnaa, pussikeittoa ja erilaisia kaupallisia tarjouksia. Ilahduin tästä, koska tämä arviontikyvyn traaginen pettäminen osoitti minulle, että henkinen nuorekkuuteni (lue: uusiutumiskykyni ja ennakkoluulottomuuteni) näköjään heijastuu myös ulkoiseen minääni, ja mahdollinen ulkoinen kuluneisuuteni johtuu oletetun rankan opiskelijaelämän viettämisestä.

Tulin Oslon yliopistoon varsin sekavassa mielentilassa. Tulin Ullevaalin sairaalasta, ultraäänikuvauksista, jossa se, jonka olin toki tiennyt jo useita viikkoja, sai empiristinkin ymmärtämään. Minusta tulee isä! Joudun olemaan "mies" jollekin muullekin kuin vaimolleni, mutta toisaalta voin hyvällä omallatunnolla jatkaa leikkejäni, palata poikien taikamaailmaan paitsi kavereideni myös jälkikasvuni kanssa.

20.9.2007

Pyhiä arvoja ja epäpyhiä kuvia

Ruotsalainen, tai oikeastaan ladonialainen taiteilija Lars Vilks teki sen; hän liittyi niihin, jotka sekoittivat sananvapauden pyhien arvojen tahalliseen loukkaamiseen. Tanskalaisessa sanomalehdessä ilmestyi pari vuotta sitten pilakuva, jossa esitettiin islaminuskon pyhä profeetta Muhammed pilkallisessa sävyssä, ja pian tämän jälkeen suomalainen sarjakuva-artisti esitti samantyyppisiä ajattelemattomia artistisia ilmaisumuotoja. Koko Tanskan valtio ja tanskalaisuus joutuivat hetkeksi huonoon valoon islamilaisessa maailmassa, koska lehti, joka pilakuvat oli julkaissut, oli Tanskan tunnetuin sanomalehti. Suomi selvisi omasta kohustaan vähemmällä, koska pilapiirros julkaistiin varsin pienimuotoisessa lehdessä.

Luulisi, että Vilks - joka on perustanut protestiksi ruotsalaista taidepolitiikkaa vastaan virtuaalisen Ladonian valtion - olisi ottanut oppia Tanskan ja Suomen tapahtumista. Mutta ei, hän tahtoi kaivaa ilmeisestikin tahallaan verta nenästään. Tyhmyys ei ole rohkeutta, ellei sitten Vilks oleta saavansa samantyyppistä marttyyrin sädekehää kuin Salman Rushdie, joka varmaankin on moneen kertaan tullut miettineeksi, kannattiko Saatanalliset säkeet päästää ulos. Vaikka sanan-, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus ovatkin minulle pyhiä arvoja, niitä tulee käyttää valistuneesti, viisaudella ja vastuullisesti. Erityisen vastuullisesti niitä tulee käyttää valtaapitävien; valitettavasti ainakaan henkilökohtaisen mielipiteen vapaa ilmaiseminen ei edustuksellisessa demokratiassa koske ministereitä tai valtionpäämiehiä.

Jos jonkin aikaa kaikki islaminuskoisiin maihin matkustaneet tanskalaiset saivat kokea olevansa todellisessa vaarassa yhden vähäpätöisen pilapiirtäjän ajattelemattomuuden takia, minä en aio kärsiä oman valtionpäämieheni typeryydestä. Ilmoitankin sanoutuvani yksipuolisesti irti Ladonian kansalaisuudesta. Suomen kansalaisuutta en voi vielä irtisanoa, koska en ole Norjan kansalainen, vaikka puolustusministerimme - jonka sanomisia on kummasteltu Aftenpostenissakin - onkin Suomen suurin turvallisuusuhka. Kuten Toimi Kankaanniemi totesi, Häkämies, Häkämies ja Häkämies.

I will here resign from my citizenship of Ladonia because of the latest artistic project of our State secretary, mr. Lars Vilks. Vilks had violated the sacred values of Muslims by representing Muhammed in a non-favourable fashion and I do want to be connected to activities like this nor to be blamed or objected to any possible threat to my person as a Ladonian citizen. Artistic freedom and freedom of opinion should not be mistaken of stupidity! Freedom of opinion and expression are sacred values to me, but with these go wisdom and responsibility hand in hand. Especially those in power should conduct themselves with the utmost responsibility.

Artikkelissa ei ole kuvitusta, ja tämä ei johdu kunnioituksestani islaminuskoa kohtaan. Klikkaamalla otsikkoa kuitenkin pääsee näkemään, miltä näyttää kiertoliittymäkoira, jolla on Lars Vilksin pää.

Artikeln är inte illustrerad, men genom att klicka på rubriken kan man se Lars Vilks som rondellhund.

This article is not illustrated, and this not due to my respect for Islam. By clicking the headline of this article one can see a dog-figure with a head of Lars Vilks. To be exact, it is not an ordinary dog, but I don't have any idea whatsoever what a "kiertoliittymä" or a "rondell" is in English, let alone a "kiertoliittymäkoira" or a "rondellhund".

18.9.2007

Michael Perukangas på svenska

Marco Michael Perukangas

CURRICULUM VITAE 19.9.2007



PERSONUPPLYSNINGAR
Marco Michael Perukangas, född den 7 mars 1971, Helsinge kommun
Gift


UTBILDNING


Politices magister, Helsingfors universitet 1998. Huvudämne sociologi, biämnen praktisk filosofi och socialpsykologi. Avhandling pro gradu: textanalys om musikkritik i tidningar. Vitsord cum laude approbatur. Doktorandstudier.

FORTBILDNING
WWW -kurs och -verkstad, kurs i bildbehandling i Kumppanuustalo Horisontti (en invånarorganisation i Helsingfors)
Ekonomihanteringsutbildning för ledningen vid Sibelius-Akademin
FEC -kurs (Further Educated with Companies) YmpPro - Samhällsansvar i företagsverksamhet 23.2-30.6.2004. Som tema ISO -standarder, CSR, rapportering om miljö- och samhällsansvar.
Öppen kurs vid Marknadsföringsinstitut i Helsingfors 17.1.-4.2.2005



ARBETSERFARENHET

Projektledare, Kumppanuustalo Horisontti (ett invånarhus i Malmgårds stadsdel i Helsingfors), 1.3.2006-31.7.2007
Projektet "Tehdään kimpassa" (Vi gör det tillsammans), finansierat av Penningautomatföreningen i Finland
Målsättning att främja invånarnas livshantering och stärka deras medborgarfärdigheter
Organisering av smågruppsaktiviteter såsom utflykter och studiebesök, kurser och verkstäder, en filmstudiegrupp och adb-undervisning
Kontakter till media och beslutsfattare
Innehållsproduktion till nätsidorna www.horisontti.net; huvudredaktör för organisationens nyhetsblad

Planerare, Länsstyrelsen i Södra Finlands län, 29.8.-31.12.2002
Bereda beslut om eftermiddagsverksamheten för skolelever, rådgivning till verkstäder finansierade av Europeiska socialfonden (ESF)

Utbildningsplanerare, Sibelius-Akademin, 15.9.2001-31.7.2002
Medverkan vid beredandet av budget, resultatkontrakt och studieplan för avdelningen för pianomusik; planering av individuella studieplaner
Praktisk organisering av avdelningens inträdesförhör och mästarkurser
Planering och koordinering av akademins gemensamma pedagogikundervisning
Kontaktperson för ett samnordiskt ESF-finansierat projekt inom pianopedagogik "Colour Keys Flexible"

Studiesekreterare, fakultetssekreterare, timlärare, Helsingfors Yrkeshögskola Stadia, 15.10.1999-31.5.2004
Föreläsningar inom filosofi och kulturföretagsamhet, korrigering av tenter inom kultur- och kosthållsbranschen
Upprätthålla studieregister för musik, teater och audiovisuell kommunikation; huvudanvändare för studiehanteringsprogrammet Winha
Bereda studieplanerna för medianomer och dramastuderande, planera fristående examina (yrkesprov)
Forskningsbiträde i Tuire Ranta-Meyers intervjubaserade utredning om musikundervisningen

Tjänstemannapraktikant, undervisningsministeriet, avdelningen för allmänutbildning, 19.08.1996-18.11.1996.
Bereda beslut om befriande från religionsundervisning; bereda musikkonservatoriernas statsbidrag
Kontaktperson för Finlands kandidat till EU:s pedagogiska pris (Alcuin Award)
Skriftligt beredningsarbete (PM, tal etc.)



PUBLIKATIONER OCH FORSKNING

Underhåller www-sidor om Helsingfors grönområden "kaupunkimetsaliike.blogspot.com" och dess undersidor

Projektforskare, Nuorisotutkimusverkosto (Nätverket för ungdomsforskning i Finland), 15.5.-15.6.2005
Förutredning om de ungas behov som grupp i trafiken


Forskare, A Head Network -nätverket, - 31.7.2005
Kuluttajasta tuottajaksi (Från konsument till producent) projektplan för Sitra, Jubileumsfonden för Finlands självständighet
Ambience Design -konsortieprojekt med Helsingfors universitet, Tekniska Högskolan, Konstindustriella Högskolan och Åbo Universitet
Utredning för Kiasma (museet för samtidskonst i Helsingfors) om dess marknadsföring och marknadskommunikation
Startrådgivning till enskilda näringsidkare
Redaktionsarbete för Jari Koskinens bok "Kuvien takana" (Bakom bilderna)

Forskare, Helsingfors stad, socialverket, Västra socialcentralen, 24.11.- 19.12.2003, 5.-31.7.2004
Enkätanalys om kundtillfredsställelsen med stadens trafikservice för äldre och rörelsehämmade

Forskare, Helsingfors stad, socialverket, VAPRO (vanhuspalveluprojekti) -ensamheten 22.4.-31.7.2003
Litteraturöversikt om kvalitetsindikatorer i åldringsvården för en ESF-finansierad utredning "CareKeys”

Forskare, Röda Korset i Finland, juni-juli 2000.
Rapport "Tukiasuminen puolimatkan kotina” om ungas skyddshus
Artikel: "Urheilun moraali on velvollisuus haluta" (Moralen i idrotten är plikten att vilja) med Mia Pakalén i en bok av Pekka Sulkunen och Jukka Törrönen (red.) "Semioottisen sosiologian näkökulmia". (Aspekter i semiotisk sociologi) Helsingfors, Gaudeamus 1997.
Artiklar i varierande tidningar, tidskrifter och nyhetsblad (bl.a. Tutkain, HOAS-asukas, Veikkaaja, Töölöläinen, Takiainen, Valtiotieteilijä)

FÖRENINGSVERKSAMHET

Beväringsredaktör för tidningen Linnake, utgiven av beväringskommittén vid Sveaborgs kustregemente 1991
Medlem i sociologiska studentföreningen vid Helsingfors Universitet "Kontakti": kulturansvarig 1993, redaktionsmedlem av tidningen Kontakti 1994, revisor 2000. Tutor för nya studenter 1993 för 1995.
Medlem i statsvetenskapliga fakultetens studentförening Kannunvalajat: kulturansvarig 1993, ansvarig för studiefrågor 1994, organisering av det tvärvetenskapliga höstseminariet Syysseminaari
Sekreterare och gallerist vid Konstindustriella högskolans studentkår Tokyo 1998, redaktör för tidningen HOAS -asukas, utgiven av Helsingforsregionens studentbostadsstiftelse (HOAS)
Sekreterare för Länsi-Helsingin Vihreät (De grönas lokalorganisation i västra Helsingfors) 2006, kassör sedan 28.2.2007, medlem av De grönas grönområdesarbetsgrupp i Helsingfors

SPRÅKKUNSKAPER
Finska modersmål
Engelska utmärkt muntlig och skriftlig färdighet
Svenska utmärkt muntlig och god skriftlig färdighet
Norska utmärkt förståelse, tillfredsställande muntlig och skriftlig färdighet
Tyska utmärkt förståelse, god muntlig och skriftlig färdighet
Franska tillfredsställande förståelse, baskunskaper
Italienska tillfredsställande förståelse, baskunskaper

ADB-KUNSKAPER
Mångsidig användare; erfarenhet av bl.a.:
MS Office
Apple McIntosh
HTML-kodning; olika www - mjukvaror
SPSS statistikanalys
Photoshop


Referenser och intyg uppvisas på förfrågan.

11.9.2007

Viheralueiden arvottaminen vaikeaa



Kuva: Inge Martonen

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla tiistaina 11.9.2007

Kaupunkisuunnittelun pahin vihollinen, tonttipula on viime aikoina taas nostanut päätään. Yhdeksi keinoksi lievittämiseen on ehdotettu viheralueiden arvottamista; mitkä viheralueet koetaan niin ehdottoman pyhiksi, ettei niihin saa kajota ja mitkä viheralueet taas voisivat olla mahdollista tonttireserviä, ainakin jos niille suunnitellut kaavoitushankkeet brändätään houkuttelevasti.

Kuitenkaan esimerkiksi Keskuspuiston eteläosaan Laaksoon suunnitellusta kerrostaloalueesta ei saada kuntalaisten silmissä hyväksyttävää edes kutsumalla rakennuksia kaupunkivilloiksi.

Viheralueiden arvottamista ei nähtävästi olla mietitty aivan loppuun saakka, sillä siihen liittyy monia ongelmia. Kuka arvottaa eri viheralueita ja miten?

Mahdollisessa neuvoa-antavassa kunnallisessa kansanäänestyksessä keskeisellä paikalla oleva tunnettu viheralue (esimerkiksi Keskuspuisto) olisi vahvoilla, kun taas syrjäinen mutta paikallisesti tärkeä metsä saattaisi jäädä rakennusmaareserviksi.

Voisiko jokainen antaa yhden äänen tärkeimmäksi pitämälleen viheralueelle, vai voisiko puoltoäänen antaa kaikille tärkeiksi katsomilleen viheralueille?

Jotta tällainen "vaali" olisi edes teoriassa mahdollinen, viheralueet pitäisi nimetä ja luetella yksiselitteisesti ja tyhjentävästi, jotta tiedetään, mistä äänestetään. Esimerkiksi Keskuspuisto tarkoittaa yhdelle Töölönlahden rantaa, toiselle Laaksoa, kolmannelle Maunulaa, neljännelle Pirkkolaa, viidennelle Paloheinää, kuudennelle Haltialaa ja seitsemännelle Vantaanjoen rantaa, vaikka osa näistä ei edes ole virallista Keskuspuistoa vaan Helsinkipuistoa ja osa taas hallitsevan tulkinnan mukaisesti ei ole puistoa ensinkään. Äänestyspaikoilla tulisikin olla esillä kartta, johon uhatut viheralueet olisi rajattu ja nimetty.

Jos taas Helsinki jaettaisiin vaalialueisiin esimerkiksi suurpiirien mukaan, jolloin voisi äänestää vain oman lähialueensa metsiä, tällöin lähtökohtana tulisi olla alueellinen viheraluetasapaino.

Vaali toimisi pudotuspelinä; jäljelle jäisi sama määrä viheralueita tai suhteellisesti sama pinta-ala viheralueita per suurpiiri. Jos vaali toteutettaisiin alueellisena, se olisi piiru kaupunginosademokratian suuntaan.

Toisaalta varsinkaan nuoret ihmiset eivät välttämättä samastu asuinalueeseensa, koska he muuttavat usein, tekevät työtään ja harrastavat oman asuinalueensa ulkopuolella. Toiseksi, välttämättä omaan kotiseutuun liittyvät asiatkaan ole kovinkaan tuttuja. On mahdollista elää koko ikänsä Herttoniemessä tietämättä, missä on Laajasalo.

Kolmanneksi, tällainen aluedemokratiamalli - joka ponnistaa samasta ideologiapohjasta kuin alkuperäinen itseriittoisten puutarhakaupunkien idea - siunaisi nimbyilyn, eli ihmisten ei olisi suotavaa eikä edes mahdollista ottaa millään tavalla kantaa muihin kuin oman elinmpäristönsä asioihin.

Michael Perukangas
puistotutkija ja -aktivisti
Oslo, Norja

10.9.2007

Kunnallis- ja kaupunginosavaalit Norjassa



Oslon keskustasta 6,7 kilometriä sijaitseva Sognsvannin järvi on erittäin suosittu ulkoilupaikka, ja siellä viimeisenä vaaleja edeltävänä viikonloppuna puolueet taistelivatkin äänestäjistä. Kuvan esittämä kyltti on heti suosituimman esitteiden jakelupaikan vieressä; mihin suuntaan sitä nyt oikein pitäisi mennä?

Tänään - maanantaina 10.9.- Norjassa pidetään kunnallisvaalit, joissa erotuksena Suomeen on se, että samalla valitaan edustajat myös kaupunginosavaltuustoihin. Kaupunginosavaltuustoihin valituksi tuleminen ei riipu siitä, mikä on kaupunginvaltuuston kokoonpano: kyseessä on kaksi erillistä vaalia. Seuraavassa pieni katsaus vaalijärjestelmään, vaaliteemoihin ja tärkeimpiin keskustelunaiheisiin:

Norjan kunnallis -ja kaupunginosavaaleissa voi äänestää puoluetta tai henkilöä tai molempia. Jos päättää, mille puolueelle haluaa antaa mandaattinsa, voi jättää kyseisen puolueen vaalisetelin uurnaan, ja silloin ehdokkaiden henkilökohtaiset äänimäärät määräytyvät puolueen sisäisen ehdokasasettelupriorisaation mukaisessa järjestyksessä. Eniten suhteellisia ääniä saavat listan 10 ykkösehdokkaaksi määriteltyä kandidaattia, jotka jakavat keskenään oman listansa äänistä 25% (vertailun vuoksi, Oslossa puolue voi asettaa 65 ehdokasta listalleen).

Puolueen ehdokkaista voi myös rastittaa niin monta kuin haluaa; jos esimerkiksi rastittaa puolueelta A 7 ehdokasta, listalle ylimmäksi asetettu ehdokas saa 1/7 äänen, toiseksi asetettu ehdokas 2/7 ääntä ja niin edelleen. Lisäksi on mahdollista äänestää ehdokkaita useammasta kuin yhdestä puolueesta; jos esimerkiksi jättää vaaliuurnaan puolue A:n vaalisetelin, jossa on rastitettuna 5 nimeä ja lisäksi jättää vielä puolue B:n vaalisetelin, jossa on rastitettuna 2 nimeä, tällöin puolue A saa äänestäsi 5/7 ja puolue B 2/7.

Norjan johtava alumiini- ja energiayritys Hydron viestintäjohtaja oli siirtänyt yrityksen varoja omalle yksityistililleen Sveitsiin, ja tässä rahankätkennässä häntä auttoi hänen isänsä Per Ditlev-Simonsen, joka oli Oslon pormestari. Høyreä edustava Ditlev-Simonsen erosi Oslon pormestarin paikalta, mutta vahinko oli jo tehty, ja Høyren moraalikäsitykset ovatkin antaneet paljon keskustelemisen aihetta. Høyrea kiinnostaa myös saada Oslon kadut turvallisiksi kaikille, ja tässä voi kokea deja vu -ilmiötä suomalaisen kokoomuksen kanssa; Høyre ei tarkoita, että kadut pitäisi tyhjentää autoista tai karkkeja jakavista Høyre -namusedistä vaan huumausaineita viattomille ohikulkijoille tarjoavista häiriköistä.

FrP eli Fremskrittspartiet (Edistyspuolue) sisältää tahattoman ironian jo nimessäänkin, sillä puolue ajaa populistisesti kuntakohtaisia maahanmuuttajakiintiöitä. FrP:n sanoma on kuitenkin purrut Norjassa aivan eri mittakaavassa kuin meikäläisten Perussuomalaisten, ja se on todellinen voima, ei lahj(om)aton kuten Vennamon puolueen pesänjakajat. FRP ei suoranaisesti loista ympäristöpuolueena, vaikkakin se olisi hyväksymässä enemmistön tahtoman ruuhkamaksun Osloon, tosin ehdotetun 80 kruunun sijasta 20 kruunua.

Sentre eli Keskusta on Norjassakin agraaripuolue, josta ei saa uskottavaa yleiskeskustalaista puoluetta vaikka voissa paistaisi.

KrF eli Kristliga Forbundet vastaa melko tarkkaan meidän kristillisdemokraattejamme, myös kooltaan, ollen kuitenkin ehkä hieman suomalaisvastinettaan vähemmän arvokonservatiivinen.

Venstre on nimestään (Vasen) huolimatta liberaalioikeistolainen tai ainakin keskustalainen puolue, joka yrittää omia itselleen sitä paikkaa, joka Suomessa kuuluu Vihreille, tituleeratesaan itseään Norjan ympäristöpuolueena. Venstre on Oslon valtuustossa vaa'ankieliasemassa, taaten FrP:lle ja Høyrelle työrauhan, jossa ne voivat toimia kuin oikeistoenemmistö ikään, ollen heidän "hiljainen yhtiökumppaninsa"

AP (Arbeiderpartiet) eli Työväenpuolue on Norjan suurin puolue, ja puheenjohtaja Jens Stoltenberg on Norjan pääministeri. Norjan vastine Suomen demareille, ja joissakin kolumneissa onkin ehdotettu, että he muuttaisivat nimensä sosiaalidemokraateiksi.

SV (Sosialistiske Venstre) eli sosialistinen vasemmisto vastaa täkäläistä Vasemmistoliittoa logoaan myöten, kun taas
RV (Rød Valgallianse) eli punainen vaaliliitto vertautuu Suomen taistolaisiin, ollen SV:tä radikaalimpi. RV on avoimen kielteinen Euroopan intergraatiota kohtaan.

MdG (Miljøpartiet de Grønne) toimii kuin ammattimainen poliittinen puolue, saamatta kuitenkaan edustajiaan vaalitentteihin, ja kaupunginosien keskustelutilaisuuksissakin paikalliset vihreät loistavat poissaolollaan. MdG vaikuttaa paperipuolueelta, vaikka se lähteekin suurilla listoilla ainakin Oslon valtuustovaaleihin. Saadessaan edustajiaan kaupunginvaltuustoon tai kaupunginosavaltuustoihin MdG tekisi historiaa, sillä nyt sillä ei ole ainuttakaan edustajaa ainakaan Oslon kaupunginvaltuustossa tai edes kaupunginosavaltuustoissa.

Vinkiksi Suomen demareille: ruusujen sijasta kannattaisi jakaa omenoita tai päärynöitä, kuten AP. Niitä voi syödä.

Vaalien tulokset ilmestyvät näille sivuille myöhemmin, mutta otsikkoa klikkaamalla ne voi myös tarkistaa.

7.9.2007

Keskuspuisto vaatii suojelua



Helsingin Keskuspuisto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen pääkaupungin sydämestä alkava yhtenäinen viheralue. Sitä käytetään monipuolisesti tavoitteelliseen kuntoiluun, arkiliikuntaan, hiihtoon, ratsastukseen, sauvakävelyyn, suunnistukseen ja pyöräilyyn mutta myös koirien ulkoiluttamiseen ja aivan arkiseen ulkoiluun ja leikkimiseen. Keskuspuiston pinta-ala on tuhat hehtaaria ja sen pituus kymmenen kilometriä. Alueen vahvuus kuntoilukäytölle on sen laaja ja yhtenäinen ulkoilutieverkosto, joka alkaa Laaksosta päätyen Vantaanjoelle saakka. Keskuspuisto on kuitenkin paikoitellen hyvin kapea, varsinkin eteläosiltaan.

Nyt Keskuspuiston laajuutta ja yhtenäisyyttä uhkaa Laakson sairaalan tuntumaan, Mannerheimintie 71-79:n taakse suunniteltu luksuskerrostalojen rakentaminen, joka kaventaisi Keskuspuistoa sen eteläosiltaan entisestään. Lääkärinkadun alue on Keskuspuiston porttina strategisesti hyvin tärkeä. Rakentaminen uhkaa alueella kasvavaa erittäin uhanalaista lehtonata -kasvia, ja se myös katkaisisi Keskuspuiston yhtenäisen ulkoilutieverkoston ja näin vaikeuttaisi Keskuspuiston ulkoilukäyttöä huomattavasti. Keskuspuistoa käyttävät tuhannet työmatkapyöräilijät joutuisivat mahdollisesti äänestämään pyörillään, eli siirtymään kahdelta pyörältä neljälle pyörälle. Alueen rakentaminen veisi alueen vanhuksien ainoat ulkoilumaastot, samaten Tullinpuomin leikkipuiston toiminta häiriytyisi vuosiksi eteenpäin. Tutkimuksien mukaan lähimetsät ovat suosituimpia lasten leikkipaikkoja, ja jo nyt on näkyvissä oireita lasten fyysisen kunnon huononemisesta lasten liikkumisen korvauduttua videopeleillä.

Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunginsuunnittelulautakunnassa rakentamista ovat ajaneet sosiaalidemokraatit ja Kokoomus tavoitteenaan vastata nyt oireellisen yleiseksi käyneeseen kilpailuun nk.hyvistä veronmaksajista tehden samalla Keskuspuistosta harvojen etuoikeutettujen nautintaoikeuden. Suunnittelijoilta jää kuitenkin ymmärtämättä, että rakentamisesta saatava mahdollisesti lyhytaikainen hyöty ei missään määrin ole verrannollinen siihen pitkän tähtäimen kansanterveydelliseen ja -taloudelliseen merkitykseen, joka ulkoilualueilla on ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle. Arkiliikunta on tärkein yksittäinen aikuisiän diabetesta ja ylipainoa ehkäisevä tekijä. Nyt diabetes on piilevänä mahdollisesti jo puolella aikuisväestöstä, ja aikapommi tikittää.

Nyt kerrostalorakentamiselle osoitettu alue jätettiin aikanaan Keskuspuiston osayleiskaavan ulkopuolelle Laakson sairaalan laajennussuunnitelmien ja sairaanhoito-oppilaitoksen rakennustarpeiden vuoksi. Molemmat olivat terveyttä edistävinä ymmärrettäviä ja yleviä hankkeita, mutta nämä tarpeet ovat poistuneet. Sairauksien hoidon sijasta olisikin nyt syytä hoitaa ihmisten terveyttä. Muistakaamme Tahko Pihkalaa, suomalaisen urheiluelämän isähahmoa, jonka mielestä suomalaisten tulisi päästä hiihtämään omalta kotioveltaan. Ja hiihtäminen - tai mikä hyvänsä liikunta - on mitä parasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.

Jos Lääkärinkadun alue ei kuuluisikaan viralliseen Keskuspuistoon, se on kuitenkin sitä tosiasiallisesti, käytöltään, luonnoltaan ja ihmisten mielissä, ja kaavatekninen kikkailu on kuntalaisten hämäämistä. Me Keskuspuistosta huolestuneet emme ole kaupunkimme kehityksen itsekkäitä esteitä vaan huolemme on yhteinen: Keskuspuisto on kaikkien kaupunkilaisten olohuone ja kaupunkimme keuhkot, ei muutamien satojen etuoikeutettujen hyvätuloisten yksityispiha.

Artikkeli julkaistu Juoksija-lehdessä 1/2006

6.9.2007

Adressi Naze Aghain puolesta

Naze Aghai on iranilaissyntyinen kurdinainen, jonka turvapaikkahakemus Suomessa hylättiin jo toisen kerran. Jos - ja kun - hänet palautetaan Iraniin, hän on monien ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan hengenvaarassa. Suomalainen oikeuslaitos ja ulkomaalaisvirasto syyllistyvät siis murhayrityksen avustamiseen, jos hänet palautetaan Iraniin.

Adressin voi allekirjoittaa klikkaamalla otsikkoa.

5.9.2007

Edward Grieg, kauppakamarit ja uimahallit



Jean Sibeliuksen kotimuseo, Ainola.

Norjan säveltaiteen suuren pojan, Edward Griegin kuolemasta tuli kuluneeksi eilen sata vuotta. Grieg - jonka tuotannosta mainittakoon orkesterisarja Holbergin ajoilta, Peer Gynt -näytelmämusiikki, pianokonsertto, pianosonaatti, fantasia pianolle ja lyyriset kappaleet pianolle - ei kuitenkaan aivan paini Sibeliuksen kanssa samassa sarjassa. Griegiä juhlittiin kulkueella, joka muistutti suurta hautajaissaattuetta, maan tunnetuin nykymuusikko, pianisti Leif Ove Andsnes julkaisi uuden kokoelman vanhoista Grieg-äänitteistään ja maan tv-yhtiö NRK näytti dokumentin Griegin fantasiasta ja esitti Andsnesin konserttinauhoituksen kappaleesta. Otin itse hieman kottia juhlallisuuksista, hankkien Andsnesin vanhemman Grieg-kokoelman. Pian (20.9) Sibeliuksen kuolemasta tulee kuluneeksi 50 vuotta; odotamme juhlallisuuksia.

Kävin eilen Oslon kauppakamarissa puhumassa työnsaantimahdollisuuksistani. Norjassa vallitsee käytännössä täystyöllisyys, mutta täälläkin verkostot ovat tärkeitä. Kun minulle tähdennettiin, että minun kannattaa lähestyä oma-aloitteisesti minua kiinnostavia yrityksiä, kysyin, mitä yrityksiä oikein on, ja mitä toimialoja on. Tiedän, että yksityiselläkin sektorilla voi olla paljon potentiaalisia piilotyöpaikkoja, mutta oma toimintahistoriani ei oikein ole valmistanut minua löytämään niitä. Pitäisi tietää, mistä etsiä, ja mitä. Kun Kauppakamarin edustaja näytti minulle listaa heidän yhteistyökumppaneistaan, tunsin niistä kaksi - ABB:n ja Kvaernerin - koska ne toimivat Suomessakin. Kolmas listan tuttu oli puolisoni työnantaja.

Oslossa vallitsevan virallisen propagandan mukaan Oslo on maailman urheilupääkaupunki. Kuitenkaan innokkaalle kuntouimarille ja kuntolenkkeilijälle Oslo ei ole Helsingin veroinen. Helsingissä pääsee kelpo lenkkimaastoihin Sörnäistä, Kalliota ja Merihakaa lukuunottamatta oikeastaan mistä tahansa omalta kotiovelta, kun täällä taas täytyy ensin hakeutua taajama-alueen ulkopuolelle kaupunkimetsiin. Uimahallit taas ovat Sogn badia lukuunottamatta kaikki esikaupungeissa, enkä tarkoita tällä Sagenea. Kantakaupungin ulkouimala Bjölsen bad on jo suljettu, ja Bislettin uimahalli on kiinni määräämättömän ajan.

Sogn bad on kotoani n. 3 kilometrin päässä, eli olen sittenkin suhteellisen onnekas. Allas on 25-metrinen, eli kuntouimarille käypä mutta kilpauimareille epäkelpo. Uimahalli on omalla tavallaan viehättävän nuhjuinen, mutta siellä on tilaa uida ilman törmäysvaaraa. Erityisen nuhjuisia olivat pukukopit, ja saunassa oli löylynheitto kielletty (sic! mikä sauna se semmoinen nyt oikein on!). Suomalaisen on parempi olla menemättä saunaan ettei suutu.

Uimahalli on varsin huonosti auki, vain kahtena arki-iltana ja kahtena aamuna; lisäksi uimaan pääsee lauantaisin ja sunnuntaisin kello 10-15. Huomioiden Oslon suhteellisen hintatasonkin, uiminen on täällä kallis harrastus. Kertalippu maksaa 69 kurnua, eli reilut 8 euroa, tuplaten Helsinkiin verrattuna. Uiminen lienee täällä myös jossakin määrin underground- tai salassapidettävä harrastus, sillä Sogn bad sijaitsee suuren koulukompleksin sisäpihan peräpäässä. Koska uiminen maksaa lähes yhtä paljon kuin leffalippu, ne ovat ikäänkuin vaihtoehtoisia kokemuksia keskenään: molempi parempi.

Sogn badin kotisivulle pääsee klikkaamalla otsikkoa.

3.9.2007

Offisiellt: Michael Perukangas er osloboere

I lørdag har jeg fätt fødselsnumret mitt og er offisiellt en osloboere. Desverre kan jeg ikke stemme i det her kommune- og bydelsvalget; för å kunne gjøre slikt, borde jeg har registrert meg føre den første juni.

Oslossa kusti polkee lauantaisinkin, ja sain tiedon siitä, että olen taas henkilö. Sain norjalaisen henkilötunnuksen, mikä tarkoittaa sitä, että olen oikeutettu esimerkiksi kirjastokorttiin, verokorttiin, pankkitiliin ja puhelinliittymään. Ensi maanantain kunnallis- ja kaupunginosavaaleihin en valitettavasti ehdi mukaan; minun olisi pitänyt kirjoittautua oslolaiseksi jo ennen kesäkuun alkua.

Kunnallisvaaliraportti seuraa tällä sivulla myöhemmin.