Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

31.7.2007

Epämiellyttävä totuus



Kai Ovaskainen.
Kuvalähde: http://www.kuntatyo.fi/ammattikuvaukset/viestintajohtaja.html

Horisontin elokuvaopintopiiri katsoi keskiviikkona 21.2. kello 16 Bill Clintonin varapresidenttinä tunnetun Al Goren kirjaan perustuvan, ilmastonmuutoksesta keskustelua herättäneen elokuvan "Epämiellyttävä totuus". Asian ajankohtaisuudesta ja kiinnostavuudesta kertoo se, että paikalle Horisontin kahvilaan elokuvaa katsomaan oli saapunut parisenkymmentä ihmistä.

Al Goresta piti kerran tulla Yhdysvaltain presidentti, ja tulikin – ainakin melkein. Hän hävisi vuoden 2000 presidentinvaalit äärimmäisen niukasti ja hieman kyseenalaisesti George W. Bushille. Tämän jälkeen Gore jätti politiikan ja omistautui ilmastonmuutoksen kiertäväksi lähettilääksi. Al Gore on kuitenkin jo pitkään, opiskeluajoistaan saakka ollut kiinnostunut ympäristöasioista.

Tänä vuonna Oscar -ehdokkaana olevan elokuvan on ohjannut Davis Guggenheim. Elokuvassa esitetään järkyttäviä havaintoesimerkkejä jäätiköiden sulamisesta ja näytetään, millaiseksi rantaviiva monin paikoin muuttuisi, jos esimerkiksi Grönlanti tai osa Etelämantereesta sulaisi. Grönlannin sulaminen aiheuttaisi merenpinnan kuuden metrin nousemisen, ja jo tällä olisi katastrofaaliset vaikutukset.

Al Gore toteaa, että on harhaluulo, että viimeaikaiset merkit ilmaston lämpenemisestä olisivat sattumaa ja että ne mahtuisivat normaalin lämpötilan vaihteluvälin sisälle. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ja maapallon keskilämpötilalla on selvä yhteys, jonka voi havaita tilastoista. Toinen harhaluulo on se, että yksittäinen ihminen ei voisi tehdä paljoakaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Me voimme kaikki esimerkiksi kilpailuttaa sähköyhtiömme, ryhtyä kierrättämään ja käyttämään julkista liikennettä oman auton sijaan työmatkoillamme.

Elokuva liittyi paitsi Horisontin elokuvakerhoon, on se myös osana Vihreiden kansanedustajaehdokas Kai Ovaskaisen kiertuetta, jossa hän on esittänyt elokuvaa eri puolilla Helsinkiä. Ovaskaisella itsellään on vankka elokuvaharrastajan tausta, hän on toiminut Pirkanmaan elokuvakeskuksen toiminnanjohtajana ja lisäksi hänellä on ollut useita elokuva-alan luottamustehtäviä. Viimeiset seitsemän vuotta hän on työskennellyt Vantaan viestintäjohtajana.

Artikkeli on julkaistu alun perin Horisontin uutisarkistossa, ja sen voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

27.7.2007

Lucas Irons-laivan kapteeniksi

Lucas voitti fanien sydämet jo viime kevätkaudella, siirtyessään talvitauolla Blackburnista Ironseihin. Lucasin johtajaluonteesta kertoo se, että hän oli paitsi entisen seurajoukkueensa kapteeni, myös Australian maajoukkueen kapteeni. Olikin varsin luonnollista, että Curbs nimitti hänet alkavalle kaudelle West Ham Unitedin kippariksi. Toivottavasti Lucas Neillin peräänantamaton "Never say die" -asenne tarttuu joukkueeseen niin talossa kuin puutarhassa!

Virallisen julkistuksen kyseisestä uutisesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

25.7.2007

Solen aurinko nousi Malminkartanon yllä



Kuva: Arend Oudman

Kunnallispolitiikan veteraani, jo 19. vuottaan kohta Helsingin kaupunginvaltuustossa aloittava kaupunginvaltuutettu Sole Molander (kesk.) vieraili tutustumassa Horisontin toimintaan ja keskusteli horisonttilaisten kanssa kahvilassa tiistaina 5.12. Paitsi valtuutettu, Sole on myös kaupunginhallituksen varajäsen.

Sole on koulutukseltaan kansantaloustieteilijä, tarkemmin sanoen tilastomatemaattisia kansantalousmalleja laativa ekonometrikko. Sole toimii kuntotestauslaitteita valmistavan hyvinvointiteknologiayrityksen toimitusjohtajana ja tutkii vanhusten turvaratkaisuja Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osastolla.

Kansainvälisen vapaaehtoistyön päivän kunniaksi Sole halusi pohtia sitä, mitä kansalaisena oleminen oikein on. Solen näkemys politiikasta on, että sekin on kansalaistoimintaa, ei elinkeino, mitä kunnalliset luottamustehtävät eivät toki olekaan. Politiikkaa voi kuitenkin tehdä muuallakin kuin puolueissa, kuten erilaisissa kansalaisjärjestöissä. Sole halusi kuulla Horisontin kahvilaan kokoontuneiden ihmisten tarinan: sen, miksi he oikein ovat Horisontissa. Mitä he Horisontissa tekevät ja miksi he ovat täällä?

Aktiivinen kansalaisuus edellyttää sitä, että ollaan tietoisia paitsi kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista, myös yhteiskunnallisten instituutioiden tehtävistä ja valtaoikeuksista. Politiikassa on usein tärkeämpää se, keneltä tai mistä aloite tulee kuin se, mikä se on. Siksi onkin tärkeää olla aktiivisesti yhteydessä valtaapitäviin, muulloinkin kuin käyttämällä äänioikeuttaan vaaleissa. Koska edustuksellisessa demokratiassa kansalaisten osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon kanavoidaan poliittisten puolueiden kautta, niihin kannattaa liittyä. Kuoron ääni kuuluu yleensä kauemmas kuin yksinäisen huutajan, ja siksi Helsingin valtuustossa Keskustan suhteellisen pieni valtuustoryhmä pyrkiikin aina löytämään yhteistyökumppaneita asiakohtaisesti.

Helsingin kaupungilla on monenmoisia hyviä ohjelmia ja strategioita (joista esimerkkinä Kestävän kehityksen toimintaohjelma), mutta ne eivät heijastu budjettiin. Kauniit tavoitteet jäävät pöytäkirjamerkinnöiksi, jos ei ole rahaa niiden toteuttamiseen. Todellisen poliittisen tahdon mittari onkin se, missä määrin siirrytään kauniista sanoista todellisiin tekoihin. Kaupungin päättäjiin kannattaa vaikuttaa etenkin budjetin valmisteluvaiheessa, oli Solen viesti.

Kansalaisjärjestöillä on viranomaistahoja likeisempi kosketus ruohonjuuritasoon, ja ne kehittävät luovia, uusia käytäntöjä, jotka voisivat olla opiksi myös siitä, kuinka yhteiskunta voisi järjestää palvelunsa. Kansalaisjärjestöt kykenevät kohtaamaan ihmisen kokonaisvaltaisesti yksilönä, kun taas hallinnossa vallitseva tiukka sektoriajattelu pilkkoo ihmisen elämän osiin. Kansalaisjärjestöillä on paljon sellaista kokemustietoa, joka olisi syytä hyödyntää.

Kansalaisjärjestöjen tukien leikkaaminen on Solen mielestä hyvin lyhytnäköistä, sillä vapaaehtoistyöhön panostettu raha poikii aina välillisesti ja pitkän tähtäimen korkoina esimerkiksi sellaisia asioita kuin elämänhallinnan tunteen ja kansalaisuuden vahvistumista, niiden ammatillisten taitojen lisäksi joita tehdessä opitaan. Erityisinä nykyajan kansalaistaitoina Sole piti atk-taitoja ja kielitaitoa; maahanmuuttajien suomen (tai ruotsin) kielen opetukseen olisikin panostettava nykyistä enemmän.

Vaikka palvelumarkkinoilla pitäisikin vallita hedelmällinen yhteistyö markkinoiden, yhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen välillä, tämän ei silti pitäisi tarkoittaa sitä että toimivat käytännöt huuhdellaan sadeveden mukana viemäriin tai sitä että maksumiehiksi joutuvat kuntalaiset. Esimerkkinä tästä Sole mainitsi Helsingin vanhusten ruokapalveluiden kilpailutuksen, joka on johtanut siihen, että Helsinki säästää, mutta vanhukset maksavat. Näyttää hyvältä, siis kaupungin kirjanpidossa. Mutta kuka viime kädessä maksaa laskun, jos vanhukset eristäytyvät, nälkiiintyvät ja masentuvat?

Lopputerveisiksi Sole kehotti juuri sinua, rakas lukija, äänestämään maalisvaaleissa sellaista ehdokasta, joka ajaa juuri sinulle tärkeää asiaa. Vaikka Sole ei itse olekaan ehdolla, hyviä ehdokkaita varmasti löytyy kun jaksaa hieman tutkia ja haastatella ehdokkaita. Poliitikot ovat olemassa ihmisiä varten, eikä esimerkiksi päinvastoin, ja etenkin siinä tapauksessa että ehdokas tulee valituksi, ihan kansanedustajan itsensäkin vuoksi olisi tärkeää säilyttää kontakti ns. todellisuuteen.

Uutinen on alunperin julkaistu Kumppanuustalo Horisontin uutisarkistossa, ja sen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Solen kannanoton Helsingin Keskuspuiston nk. Lääkärinkadun alueen kaavoitussuunnitelmista voi lukea allaolevasta linkkiosoitteesta (löytyy myös blogini linkeistä):

http://keskuspuisto.blogspot.com/2005/11/valtuutettu-sole-molanderin-kesk.html

23.7.2007

Fredrik "Freddie" Ljungberg joins the happy Irons Army

Halmstadin suuri poika, 10 viimeistä kautta Arsenalissa pelannut, pienimuotoiseksi Tykkimies-legendaksi noussut ruotsalainen keskikenttäpelaaja Fredrik Ljungberg liittyi Ironseihin 4 vuoden sopimuksella. Jalkapalloansioidensa ohella - jotka Freddien kohdalla ovat kiistattomat - hän on tullut tunnetuksi Calvin Kleinin alusvaatemallina.

Freddie pähkinänkuoressa:
Arsenalissa 216 peliä, 46 maalia
Ruotsin maajoukkueessa 67 peliä, 13 maalia
Ruotsin liigamestaruus 1997, Englannin valioliigan mestaruus 2002 ja 2004
Englannin cup-mestaruus 2002, 2003 ja 2005
Community Shield (vuotuinen Valioliigamestarin ja cupmestarin välinen kuninkuusottelu) 1999
Uefa-cupfinalisti 2000
Mestareiden liigafinalisti 2006
MM-kisoissa 2002 ja 2006 Ruotsin joukkueessa
EM-kisoissa 2000 ja 2004


Uutisen voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

20.7.2007

Koirauimarit vs. Mark Spitz: Arvon mekin ansaitsemme


Useimmissa uimahalleissa on oma rata nopeille kuntouimareille, ja hyvä näin. Nopeiden kuntouimareiden ei tarvitse turhautua kierrellessään itseään verkkaisempaan tahtiin uivia, jolloin heidän uintirytminsä voi seota täydellisesti. Verkkaisemmat uimarit taas saavat edetä omassa rauhassaan ilman että he saavat itseään rivakampien vesipetojen peräaaltoja silmänsä, nenänsä ja suunsa täyteen. Miksi sitten uimahalleissa ja -stadioneilla ei ole merkattu omia ratojaan myös verkkaisesti uiville? Leimaamisen pelossa. Kuntoilun kuitenkin pitäisi olla nautinnollista kilvoittelua itsensä kanssa, omaa tahtiaan. Kaikkia hyödyttäisi, jos uima-altaisiin oltaisiin merkattu esimerkiksi yksi rata kilpauimareille, yksi nopeille kuntouimareille (alle 25 minuuttia per kilometri), yksi "tavallisille" kuntouimareille (25-35 minuuttia per kilometri) ja yksi rauhallisille kuntouimareille (yli 35 minuuttia per kilometri). Käytettävissä olevien ratojen lukumäärän mukaan jaottelua voisi tästäkin vielä hienopiirteistää.

Ehdotukseni voi näyttää siltä, että kelloon tuijotteleva suorituskeskeisyys tuodaan kuntoiluun paraatiovista, mutta tämä ei ole tarkoitukseni. Kuntoilun tarkoitus on saada omasta fyysisyydestään nautintoa, tuntea yhteyttä vesielementtiin, tuntea että vesi kannattelee. Uimari osaa kyllä arvioida oman etenemisnopeutensa, ainakin sillä tarkkuudella että osaa löytää omaan vauhtiinsa parhaiten soveltuvan radan.

Miksi tällaista sitten esitän; onko minulla kenties oma lehmä ojassa? Säännöllisenä kuntouimarina, joka ui kilometrin reilun kahteenkymmeneen minuuttiin, en ole liikenteen tukkeena yleensä edes nopeiden kuntouimareiden radalla. En kannata riefenstahllaista ylivertaisen, ruumiillisen suorituskoneen estetiikkaa, vaan sekä gepardi että kilpikonna ovat yhtä arvokkaita. Annetaan molempien kukoistaa omina itsenään!

17.7.2007

Marlon will become a Villain

West Hamin viime vuosien tehokkain hyökkääjä Marlon Harewood on solminut kolmivuotisen sopimuksen Turun Vanun, eikun Aston Villan kanssa. Näin tehdessään hän kasvattaa Irons-muukalaislegioonan Villassa kaksinkertaiseksi, seuratessaan entistä Irons-kipparia Nigel Reo-Cokeria, joka jo aiemmin ehti solmimaan Villan kanssa sopimuksen. Voimakas, suorastaan jyrämäinen Harewood löi itsensä toden teolla läpi Valioliigakaudella 2005-2006, jolloin hän viimeisteli 14 maalia, ollen yksi Ironsien lähes hurmoksellisen Valioliiga-comebäckin ruumiillistumista. Viime kausi olikin sitten edelliskaudella odotuksensa ylittäneille Ironseille vaikea, eikä juuri kenellekään vaikeampi kuin juuri Harewoodille.

Moni suomalainen muistaa Harewoodin kesältä -98, jolloin hän nuorena "kesätyöläisenä" teki 12 ottelussa 3 maalia Valkeakosken Hakalle. Marlonille kaikkea hyvää Aston Villaan; asusteen väri ei ainakaan muutu.

MARLON WILL ALWAYS REMAIN A CLARET AND BLUE!

West Ham Unitedin julkistaman virallisen uutisen voi tsekata klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa.

Kuvalähde: www.whufc.com

16.7.2007

Pilvenpiirtäjiä Helsinkiin!



Kuva: Tornitaloja Oslossa, Grefsenkollenin reunalla. Asukkaiden näköala varmastikin on suurenmoinen, ja heti tornitalojen takaa alkaa kaupungin laaja ulkoilumetsä, joka on voitu jättää koskemattomaksi.

Tänään julkaistun HS-gallupin mukaan selvä enemmistö helsinkiläisistä vastustaa "nykyistä korkeampien talojen" rakentamista Helsinkiin. Kuten useimmat gallupit, tämäkin lienee laadittu "oletko lakannut hakkaamasta vaimoasi"-tyyliin, ja kuten tunnettua, toimittajat eivät osaa lukea tai ainakaan uutisoida tutkimuksia. Tässä tapauksessa vika lienee sekä tutkimuksen asettelussa että tulkinnoissa; miten opetat siivetöntä lentämään?

Helsinkiin on tulossa uusien mahdollisuuksien rantarakentamista esimerkiksi Jätkäsaareen. Mielestäni Jätkäsaaresta voisi aivan hyvin tehdä Helsingin Manhattanin; jos syynä korkean rakentamisen vastustamiseen on Helsingin nykyisen merellisen siluetin muuttuminen, Itämeren tyttären käyntikortti on Kauppatorin ja Senaatintorin miljöö, jonka on luonut Carl Ludwig Engel, ei Länsisataman konttikasa.

Kun Helsinki kerran niin kovasti haluaa metropoliksi, niin suunnitellaan Keski-Pasilaan pilvenpiirtäjiä! Korottamalla jokaista Keski-Pasilan ei vielä edes rakennettua taloa kerroksella, alueelle voisi asuttaa moninkertaisesti sen määrän, jota varten suunnitellaan Keskuspuistoon, Lääkärinkadun alueelle 4-6 kerroksia "pienkerrostaloja", joiksi "kaupunkivillat" vähin äänin ovat kasvaneet. Näin ei tarvitsisi kajota neliösenttiinkään kallisarvoisia viheralueita.

Korkea rakentaminen on muutenkin ekologista. Kerrostalot ovat energiataloudellisempia kuin pientalot, ja paljon puhuttu kaupunkirakenteen tiivistäminen, joka nähdäkseni voisi tai sen pitäisi tarkoittaa asukastiheyden kasvattamista, hillitsisi liikenteen lisääntymistä. Ainoa liikenne, joka lisääntyisi, olisi hissiliikenne. Tässä olisikin avoin valttikortti sekä kaupunkisuunnitteluvirkamiehille että -poliitikoille, myöskin Keskuspuiston yhdeksi Helsingin seitsemäksi ihmeeksi nostaneelle nosturi- ja hissiyrittäjä Pekka Niskalle!

13.7.2007

Konky lähti mökkiläiseksi

West Ham Unitedin vasen laitapakki, aikaisemmin Tottenhamia ja Charltonia edustanut Paul Konchesky, joka joutui kevätkaudella jo Charltonin aikaisen managerinsa epäsuosioon, vaihtaa maisemia Länsi-Lontooseen, Fulham Craven Cottagelle. Konky antoi aina kaikkensa Claret & Bluen puolesta, jaellen vaarallisia keskityksiä vasemmalta puolelta ja välillä taklaten lähes kaikkea joka liikkuu, muistuttaen pitkän linjan Irons-faneja Julian Dicksistä. Ironsien on nyt syytä löytää kesämyynneistä uusi vasen pakki ainakin haastamaan Pohjois-Irlannin maajoukkuemies George McCartney. Kaikkea hyvää Konkylle jatkossa!

Uutisen voi lukea myös klikkaamalla otsikon linkkiä.

Kuvalähde: www.whufc.com

11.7.2007

Päälude vara-Jörkkana



Kuva: Arend Oudman

Kaupunginhallituksen jäsen, Helsingin työllistämistoimikunnan ja työllisyysasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Jouko Malinen (SDP) vieraili Horisontin tiistaisilla jäsenkahveilla 28.11. kello 14. Hän on myös Helsingin kaupunginvaltuuston 3. varajäsen, käytännössä joka kokouksessa paikkaamassa jotain varsinaista valtuutettua, seuraavassa kokouksessa vara-Jörn Donnerina.

Helsingin terveyslautakunnan kokouksissa Jouko käy kaupunginhallituksen edustajana, joten edelleenkin malminkartanolaisittain ajankohtainen terveyskeskusten yhdistämis-, lakkauttamis -ja palvelutasokeskustelu on hänelle tuttua. Kansainvälisen IT-yrityksen pääluottamusmies Jouko on pitkän linjan ammattiyhdistysaktiivi ja hän on ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa. Jouko toimii myös Luontodemareiden puheenjohtajana.

Jouko Malinen tähdensi, että hän tuli Horisonttiin ylhäältäpäin sanelevan päättäjän sijasta kuuntelemaan kuntalaisia ja välittämään heidän huolensa eteenpäin kaupungin päätöksentekoelimisissä. Horisonttia Jouko kehui matalan kynnyksen asukastaloksi, sen toimintaa monipuoliseksi ja jopa liike-elämän kriteereilläkin varsin tuloksekkaaksi.

Työllisyysasiain neuvottelukunta on Helsingin kaupunginhallituksen alainen asiantuntijaelin, johon kuuluu myös järjestöjä. Vaikka Jouko onkin työllistämisen monitoimimies, hän ei tahdo ottaa kaikkea kunniaa neuvottelukunnalle Helsingin kohentuneesta työllisyystilanteesta: valtaosan siitä selittää talouskasvu. Helsingin seudun ollessa käytännössä jokseenkin yhtenäinen työssäkäyntialue, sen ns. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, jossa on mukana 14 kuntaa, ovat perustaneet työryhmän suunnittelemaan laajennetun pääkaupunkiseudun yhteisiä työllistymisstrategioita. Kaikkien Helsingin seutukunnan kuntien yhteisenä huolena on houkutella osaavaa työvoimaa. Osaaminen taataan koulutuksella, ja tähän voisivat yrityksetkin panostaa nykyistä enemmän.

Vaihteeksi taas malminkartanolaisille kiusallisenkin ajankohtainen täyttömäki on tullut Joukolle tutuksi kuntoliikkujana; mäkijuoksun harrastamiseksi ei tarvitse olla aivan Pekka Vasala mutta ainakin Jouko Malinen. Malminkartanon täyttömäen laajentamista Malinen ei pidä kovinkaan kestävänä ylijäämämassojen sijoittamisratkaisuna; sen, tullaanko jätemaa sitten mahdollisesti sijoittamaan esimerkiksi Espoon Ämmässuolle vai jonnekin muualle, näyttää aika.

Kuten kaikille on valitettavankin tuttua, Helsinki on kallis paikka asua. Yhtenä ratkaisuna asumisen kalleuteen aikoinaan kehitetty Hitas eli hintataso -järjestelmä mahdollistaa kuitenkin hintakeinottelun. Jos asunnon omistajan intresseissä luonnollisestikin on myydä asuntonsa voitolla, tämä kiihdyttää asuntojen hintojen nousua. Malinen - itsekin kurkimäkeläisenä hitas -asujana - ei katsoisi toimivansa moraalisesti oikein, jos hän myisi oman hintasäännellyn asuntonsa sievoisella voitolla.

Artikkeli julkaistu alunperin Horisontin www-uutisarkistossa, www.horisontti.net

10.7.2007

Craig will be a happy Hammer

Walesin maajoukkuekapteeni, hyökkääjä Craig Bellamy siirtyi Ironseihin 7,5 miljoonan punnan siirtosummalla. Aikaisemmin hän on edustanut Norwichia, Coventrya, Newcastlea, Celticia, Blackburnia ja Liverpoolia. Nopea ja vastustajan puolustajille painajaismainen Craig on tunnettu kiivaasta luonteestaan; toivottavasti Curbs saa "curbittua" Craigin aggression joukkueelle hyödylliseen muotoon.

Uutinen on julkaistu West Ham Unitedin virallisella nettisivulla, allaolevassa linkissä:
http://www.whufc.com/articles/article.php?page_id=9271

9.7.2007

Ulkoilijan hätähuuto Keskuspuiston puolesta



Tältä näyttää Hakamäentien laajennustyömaan takia Keskuspuisto. Ilmalan kohdalla metsään on puhkaistu tällainen uusi ulkoilutie kauhakuormaajille.

Olin toissa kesänä Helsingissä järjestettyjen yleisurheilun mm-kisojen aikaan lenkillä, vaikka kiihkeälle penkkiurheilijalle lämpimältä kotisohvalta ylösnouseminen sateiseen ja koleaan Helsinkiin vaatikin suurta tahdonvoimaa. Tällöin törmäsin lenkilläni Laaksossa muutamiin puihin kuin itsestään ilmaantuneisiin paperilappuihin, joissa puut julistivat hätäänsä siitä, mitä niille olisi pian tapahtumassa. Oma hätäni oli suuri, mutta vielä suurempi oli järkytykseni raahauduttuani jälleen samoille kulmille ainakin 35 nimbynkuseman etäisyydelle. Keskuspuiston aivan eteläisen reunan uhatun lehtonatan kasvupaikan ylitse oli ajanut hävityksen kauhistus, joulukuiseen metsään oli ajanut traktori, jonka jäljet olivat kuin vielä kunnolla parantumaton arpi. Yritetäänkö lehtonata tappaa?

Kun jo suhteelliseen väsyneen ja järkyttyneen nimbyn jalat alkoivat lähestymään kaukaista ja pohjoista Kannelmäkeä, juuri edellisestä järkytyksestä toipuneena ymmärsin joutuneeni keskelle kaadettujen puiden sotatannerta. Hakamäentien levennys on etenkin Ilmalan aseman kohdalla raiskannut Keskuspuistoa peruuttamattomasti ja anteeksiantamattomasti, työkoneiden jättäessä vain hitaasti parantuvia arpia herkkään metsään.

Eikä tässä vielä kaikki. Keskuspuistoa uhataan kaikkialta. Yleisten töiden lautakunnan valistuneen jäsenet koettivat huonolla menestyksellä torpata Paloheinän golfkentän laajennushankkeen, mutta onneksi sentään kaupunkisuunnittelulautakunnan valistuneet jäsenet onnistuivat edes hieman pienentämään Keskuspuistoon tunkeutuvan Kuninkaantammen alueen rajausta. Jotta Keskuspuiston teurastus ei näyttäisi niin härskiltä, osaa Keskuspuistosta ollaan ryhdytty kaupungin päättävissä elimissä kutsumaan jollakin toisella nimellä, kuten Helsinkipuistoksi, tai Yleiskaavassa keskustatoiminnoille varatuksi alueeksi.

Miten edelläkuvatut tapahtumat liittyvät toisiinsa? Kun toissa kesänä lenkilläni kuulin puiden valitushuudon, perustin poliittisista puolueista, iästä ja asuinpaikasta riippumattoman sähköpostilistan, joka on ollut myös epämuodollisen kansalaisliikkeen kanava. Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanliike haluaa muistuttaa, että postimerkkikaavoitus ei ole nimbyjen keksintö, lulujen vallankäyttöä, vaan termin tuntevat nekin, jotka käyttävät valtaa luluja vastaan.

Jos kansalle maailmanmestaruusluokan oopiumia rapautuvan kansanterveyden kustannuksella järjestävä Suomi on vieraantunut luontaistaloudesta, jossa fyysinen harjoite saatiin välittömästi arkisesta työstä ja matkasta työhön ja kouluun, yhtä lailla Suomi on vieraantunut luontosuhteestaan. Fyysinen harjoite on hankittava erikseen; sitä kutsutaan urheiluksi. Luonnostakin voidaan nauttia kohta vain kukkaruukuissa...

Helsinki on tukehtumassa väärinymmärrettyyn metropoli-identiteettiinsä ja helsinkiläiset ovat tukehtumassa siihen, että loputkin yhteisistä keuhkoistamme ollaan uhraamassa autoille ja asunnoille. Todellisissa metropoleissa - kuten New Yorkissa - ei koskaan tulisi kyseeseenkään uhrata lyhytnäköisen markkinavoiton alttareille senttiäkään kaupunkilaisten harvoista sellaisista yhteisistä alueista, joille astumiseen ei kysytä pääsylippua, ikää, rotua tai kulutusaikomusten vilpittömyyttä.

Tapahtumat Hakamäentien varrella, Hakuninmaalla, Paloheinässä ja Lääkärinkadun alueella liittyvät elimellisesti toisiinsa. Kyse on meidän kaikkien hengitysilmasta, metsästä jossa kävelemme, juoksemme, lataudumme. Mitä enemmän meidän kaikkien yhteistä Keskuspuistoamme viedään, sitä kouristuksenomaisemmin meidän on siitä on pidettävä kiinni. Jari Tervoa vapaasti siteeratakseni: kohta metsä on toisaalla, mutta sinne pääsee bussilla.

8.7.2007

West Ham myy kapteeninsa

West Hamin kapteeni viimeisen parin vuoden ajalta, Nigel Reo-Coker on siirtynyt 8,5 miljoonan punnan siirtosummalla Aston Villaan, ilmaistuaan viime keväästä alkaen joutuneensa mielestään Ironsien kehnon alkukauden syntipukiksi. Kiitos kuluneista vuosista NRC, ja saas nähdä, tekeekö Martin O'Neill hänestä Englannin Gennaro Gattuson.

NRC:n lisäksi Ironseista saa lähteä toissa kauden aluksi Manchester Unitedista hankittu Pohjois-Irlannin maajoukkuemaalivahti Roy Carroll, josta tuli Ironseihin siirryttyään heti joukkueen ykkösmaalivahti. Viime kaudella, Robert Greenin siirryttyä Ironseihin, Carroll putosi penkinvartijaksi, josta hänet pelasti toinen Skotlannin Old Firm -kaksikon suurseuroista, Glasgown luterilaisjoukkue Rangers. Myös Roylle kaikkea hyvää uusissa haasteissaan!

Uutis- ja kuvalähde: www.whufc.com

Kaikkea kivaa kaikille kivoille


Kansanedustaja Sari Sarkomaan vierailusta Horisonttiin kertova artikkeli julkaistiin alkumuodossaan Horisontin uutisarkistossa, www.horisontti.net.

Kuva: Arend Oudman

Sari Sarkomaan Helsinki kuuluu kaikille

Toisen kauden kansanedustaja, kolmannen kauden Helsingin kaupunginvaltuutettu Sari Sarkomaa (kokoomus) vieraili Horisontin kahvilassa maanantaina 23.10. Röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri Sarilla on muitakin luottamustoimia, joista mainittakoon Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja, päiväkoti Metsätähden kummi ja lisäksi hän on invalidisäätiö Ortonin hallituksessa.

Sari Sarkomaan mielestä Suomessa harjoitetussa työvoima- ja työllistämispolitiikassa olisi paljonkin korjaamista. Työpaikkojen määrä ei viimeisen 35 vuoden aikana ole Helsingissä nettomääräisesti lisääntynyt, vaan uusia työpaikkoja on syntynyt ennen kaikkea ympäristökuntiin, varsinkin Espooseen ja Vantaalle, jotka ovat kaupungistuneet ja kasvaneet voimakkaasti kyseisenä ajanjaksona. Toisena erityisenä helsinkiläisenä ongelmana hän näki asumisen kalleuden; ihmiset eivät muuta Helsingistä ympäristökuntiin siirtyneiden työpaikkojen vaan tilavampien ja kohtuuhintaisempien asuntojen perässä. Kun Helsingissä asumisen on kallista, monilla - varsinkaan matalapalkka-alojen työntekijöillä - ei ole varaa asua Helsingissä, ja he joutuvat äänestämään lompakoillaan. Sarkomaa haluaisi katkaista tämän kierteen ja suoda kaikille niille, jotka haluavat asua Helsingissä, mahdollisuuden myös todella asua täällä. Tämän vuoksi hänen mielestään Helsinkiin onkin syytä rakentaa mahdollisimman monipuolista asuntotuotantoa, vastaamaan mahdollisimman monenlaisten ihmisryhmien erilaisiin asumistarpeisiin, niin opiskelijoiden, perheiden kuin eläkeläistenkin.

Koska Helsingin oma kaavoituskelpoinen maa-ala on kuitenkin rajallinen, Helsinki on anonut valtioneuvostolta suunnilleen 50 neliökilometrin aluelaajennusta itään, pääosin nykyisen Sipoon alueelle. Sarkomaan mielestä Helsingin ollessa Suomen kilpailukykyisin alue ja koko maan veturi, meillä on oltava oikeus ajatella omaa etuamme. Valtakunnanpolitiikassa Helsingin erityisasemaa ja -tarpeita ei riittävästi huomioida, helsinkiläisten päättäjien on ajettava oman kaupunkimme etua. Ymmärtämättömyys Helsingin asioita kohtaan näkyy liikennepolitiikassakin; Sari Sarkomaa valitteli sitä, että Helsingin joukkoliikennettä ei tueta valtion liikennevaroista. Liikenteen sujuminen on kaikkien etu, yksityisautoilijoidenkin.

Yksinkertaistaen nyky-Helsingissä elämisen problematiikan voisi tiivistää seuraavasti: Helsinkiin tarvitaan työpaikkoja ja palkalla on tultava toimeen, jotta Helsingissä olisi varaa elää ja asua. Sari Sarkomaa liittyi aikanaan Kokoomukseen, koska hän kannattaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki voisivat omalla työnteollaan elättää itsensä. Työnteon on oltava aina kannattavaa, ja kaikilla sitä haluavilla tulisi olla varaa asua Helsingissä. Helsingissä asuvat ja työtä tekevät ihmiset tuovat kaupungin kassaan verotuloja, ja verotuloilla rahoitetaan palvelut kaupungin asukkaille: koulut, kirjastot, päiväkodit ja terveyskeskukset. Hyvät palvelut taas houkuttelevat kaupunkiin uusia toimijoita, olivatpa nämä sitten yksittäisiä ihmisiä tai lisää työpaikkoja luovia yrityksiä. Näin ollaan jatkuvan kasvun kierteessä, jossa polttoaineena on jatkuvasti terveellä tavalla kasvava kansantalous.

Jatkuvan kasvun tiellä on kuitenkin esteitä. Työvoima ja työpaikat, tai työmarkkinoiden kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa Helsingissä toisiaan. Sarkomaa peräänkuuluttikin sellaista työvoimapolitiikkaa ja työvoimapoliittisia toimia, jotka todellakin pyrkivät vaikuttamaan tähän kysynnän ja tarjonnan, osaamisen ja tarpeiden väliseen vääristymään. Vaikka nykyhallituksen aikana Suomeen onkin syntynyt noin satatuhatta uutta työpaikkaa, tarvitaan nykyistä tehokkaampia toimia työttömyyden nujertamiseksi. Edelleen 14-15 prosenttia suomalaisista on työttömänä, jos mukaan lasketaan myös tukityöllistetyt tai työllisyyskoulutuksessa olevat. Työllisyyden parantamiseksi Kokoomus on esittänyt, että voimavarat käytettäisiin hyviksi havaittuihin työllistämistöihin, kuten oppisopimuskoulutukseen, ja ennen kaikkea toimenpiteisiin, joilla luodaan edellytyksiä uusille, oikeille työpaikoille.

Lisäksi Suomessa pitäisi edelleenkin panostaa lisää siihen, mikä on hyvinvointimme tuottamisen kannalta aivan avainasemassa: innovaatiot ja korkea osaamisen tasomme. Koulutuksen kaikkiin tasoihin on panostettava, niin peruskouluihin, ammatilliseen koulutukseen kuin yliopistoihinkin. Ihmiset tulee kouluttaa osaajiksi, jotka luovat ja keksivät uutta, mutta tätä ei hänen mielestään nykyhallituksen politiikassa olla ymmärretty.

Hänen mielestään palveluja tuotetaan tehokkaimmin ja hyvinvointia jaetaan parhaiten siten, että talkoissa ovat mukana kaikki. Jatkossakin päävastuu palveluiden tuottamisesta on julkisella sektorilla, mutta milloin se on tarkoituksenmukaista, on hyödynnettävä sekä julkista, yksityistä että kolmatta sektoria - kaikkia niitä tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, myös palveluihin tarvitaan vaihtoehtoja.

Palveluita ei pidä järjestää ainoastaan kaikille vaan myös tehokkaasti, ja Sarkomaa näkee tehokkuuden ja laadukkuuden jos ei aivan synonyymeinä niin ainakin laadukkaiden palvelujen järjestäminen edellyttää kustannustehokkuutta sillä jaettava kakku on rajallinen. Sarkomaan mielestä kansalaisjärjestöjen asemaa aivan keskeisinä hyvinvoinnin tuottajina on korostettava sen sijaan että peloteltaisiin koko julkisesti tuotetun hyvinvoinnin kippaamisella kansalaisjärjestöjen syliin. Sen, että kansalaisjärjestöjen asemaa korostetaan, tulee tarkoittaa myös niille jaettuina resursseina.

Joitakin välillisiä veroja, kuten alkoholiveroa tulisi Sarkomaan mukaan nostaa, sillä viina-ale on jo nyt käynyt kalliiksi yhteiskunnalle, mutta monille (etenkin nuorille) sillä on ollut tuhoisat seuraukset.

Kommenttina lähipalveluihin - joista Malminkartanossa erityisen polttava on ollut terveyskeskusten yhdistelemis- ja lakkauttamiskeskustelu - Sarkomaa pohti, miksi ihmiset voivat mennä kauppakeskuksiin omaa lähialuetta kauemmaskin, mutteivät esimerkiksi terveyskeskuksiin? Mikä on lähipalvelu, ja mikä on peruspalvelu? Jos lähiterveyskeskus jouduttaisiin tehottomana ja palveluiltaan karsittuna lakkauttamaan, Sarkomaan mielestä pitäisi silloin huolehtia että lähipalvelun käsitettä voitaisiin venyttää siten, että palvelulinjoilla päästäisiin nykyistä paremmin lähipalveluiden luokse.

Kaupungin virastojen uudelleensijoittamisen yhteydessä kannattaa myydä yrityksille hyviä liikepaikkoja, sillä tämä toisi kaupungin kassaan lisää verotuloja, mikä taas toisi palveluille vankemman rahoituspohjan.

Optioista kysyttäessä Sarkomaa totesi kannattavansa kannustepalkkausta eli järjestelmää, jossa palkitaan tehdystä työstä. Sarkomaan mukaan valtion omistamissa yhtiöissä ei pidä ottaa käyttää optiojärjestelmiä.

Viimeaikaiseen kärpäsestä härkäseksi kasvaneeseen keskusteluun siitä, pitäisikö kansamme edustajien toimia moraalisina esikuvina, Sari Sarkomaa on maksanut tv-lupansa!

7.7.2007

Minun Keskuspuistoni



Puheeni Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansanjuhlassa 6.11.2005

Olen syntynyt ja kasvanut koko ikäni - kohta 35 vuotta - Helsingissä. Oma suhteeni Helsinkiin alkoi syventyä toden teolla noin 8-vuotiaana ymmärrettyäni, että asuin vanhempieni avioeron jälkeen Vuorimiehenkadulla isäni entisessä työsuhdeasunnossa ikään kuin laina-ajalla. Kun tiesin, että joutuisin muuttamaan esikaupunkiin - Kannelmäkeen - aloin taltioida kantakaupungin katuja omaan liikemuistiini, toivoen että siitä Helsingistä, jonka tunsin, jäisi minulle edes jonkinlainen muistijälki.

Kävelin keväällä ja kesällä -80 pitkiä kävelylenkkejä, joiden pohjoisraja oli suunnilleen Lääkärinkadun nurkilla. Oma, subjektiivinen ja kävelyretkilläni merkityksellistämäni maailma myös loppui tähän 9 -vuotiaana. Toki olin käynyt Keskuspuistossa pohjoisempanakin, mutta silloin istuin ikään kuin isäni harteilla, nähden kauemmas. Isompana omat siipeni alkoivat kantamaan ja oma maailmani laajeni. Sittemmin olen useasti palannut juoksulenkeilläni näille kulmille, missä sitten olenkaan asunut, Lauttasaaressa, Malminkartanossa, Kannelmäessä, Haagassa tai Munkkivuoressa. Isäni asui pitkään Urheilukadulla, jonne pyöräilin kotoani Kannelmäestä ja takaisin juuri tätäkin hiekkatietä pitkin, jonka kaavoitussuunnitelmat olisivat muuttamassa elävästä todellisuudesta pelkiksi muistoiksi vain.

Opiskelijana, asuttuani ensin äitini kanssa ja tämän jälkeen harjoiteltuani yhteisasumista opiskelijabokseissa ymmärsin, että minun on kokeiltava omien siipieni kantavuutta. Pakopaikkani kotoa oli jo vuosia ollut Nordenskiöldinkadun ja Mannerheimintien varressa asuvan ystäväni koti, joka oli myös oman sosiaalisen elämäni keskus. Tästä syystä halusin itsekin asua mahdollisimman lähellä näitä kulmia, uuden turvaverkkoni rajojen sisäpuolella. Voidakseni vuokrata 17 neliömetrin yksiön Linnankoskenkadulta, menin siivoamaan Helsingin Messukeskusta, ja palasin usein aamun pikkutunneille venyneiltä työrupeamiltani joko jalkaisin tai pyöräilemällä pitkin Nordenskiöldinkatua tai Keskuspuiston läpi. Hintana itsevalitsemastani töölöläisyydestä oli se, että epäsäännölliset työaikani venyttivät opiskelujeni kestoa, mutta minulla ei ollut valinnanvaraa. Ymmärsin, että helsinkiläiseksi olen syntynyt, ja joskus vielä tahtoisin asua näillä kulmilla, toivottavasti kuollakin Helsingissä.

Tuon ratsastuskentälle johtavan hiekkatien varrelta lähtee metsäpolku, joka johtaa eräälle suurelle kivelle, jolla kerran näinä köyhinä mutta tulevaisuuteen naiivistikin luottavina opiskeluvuosina eräs suuri mutta täyttymystä vaille jäänyt yksipuolinen rakkaustarinani sanattomasti huipentui. Syksyllä 1996 ja alkukeväällä -97 jäinen viima pyyhki kasvojani astellessani lähes päivittäin ylös alas Urheilukatua, käydessäni katsomassa Laakson sairaalan keuhkopoliklinikalla keuhkosyöpää sairastanutta äitiäni, lintua, jonka siivet eivät kantaneet. Uskon, että jos äitini olisi nyt täällä, hän olisi ylpeä siitä mitä me täällä Keskuspuistomme hyväksi teemme, ja samalla kauhuissaan, tietäen mitä nämä kulmat minulle merkitsevät.

Jos linnut osaisivat puhua, me emme ymmärtäisi niitä, voimme vain ihailla niitä ymmärtämättä niitä tarinoita, joita satakieli koettaa saada meitäkin kuuntelemaan tässä metsässä. Me emme osaa lentää, mutta osaamme puhua, välittäen niitä monia tarinoita, joita Keskuspuisto meille on kertonut.

Michael Perukangas

5.7.2007

Richard Wrightista Robert Greenin motivoija

Kahdesti Englannin maajoukkueessa esiintynyt maalivahti Richard Wright siirtyy vapailla papereilla Ironseihin Evertonista, jossa hän on viimeisen kahden kauden aikana jäänyt USA:n maajoukkuevahti Tim Howardin varjoon. Oletettavasti Ironsien ykkösvahtina pysyy seuraavan kauden alkaessakin myös Englannin maajoukkueessa esiintynyt Robert Green, mutta Wright antaa ainakin hyvän kakkosvaihtoehdon ja nälkäisenä, vasta parhaaseen maalivahti-ikään tulevana kassarina lisäpotkua Greeninkin esityksiin.

Uutisen voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

Kuvalähde: www.whufc.com

4.7.2007

Teddy ja Tyrone uusille urille

Entinen Englannin maajoukkuehyökkääjä Teddy Sheringham (41 vuotta tuli mittariin toukokuussa), joka pelasi Ironseissa 87 peliä, tehden niissä 30 maalia, siirtyi Championship-sarjan Colchester Unitediin vapailla papereilla.

Laitapuolustaja Tyrone Mears, joka pelasi kevään lainapapereilla kauden päätteeksi Valioliigaan nousseessa Derbyssä, siirtyi Pässeihin pysyvästi.

Kaikkea hyvää Teddylle ja Tyronelle heidän uusissa työpaikoissaan!

Virallisen uutisoinnin siirroista voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

Vaikka yleinen hyvinvointi Suomessa onkin lisääntynyt, joillekin silakatkin ovat kultakaloja



Kuva: Arend Oudman

Artikkeli Sirpa Puhakan vierailusta Horisontissa 19.9.2006 on julkaistu alunperin Horisontin uutisarkistossa www.horisontti.net. Alkuperäisen jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Sirpasta tuli maalisvaaleissa Vasemmistoliiton ensimmäinen varakansanedustaja, ja alkukesän puoluekokouksessa hänet valittiin yhdeksi Vasemmistoliiton varapuheenjohtajista. Sirpasta tulee erinomainen varapuheenjohtaja Vasemmistoliitolle.

Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu, terveyslautakunnan jäsen Sirpa Puhakka (vas.) vieraili Horisontin tiistaikahveilla 19.9. Päättäjänä Sirpan sydäntä lähellä on erityisesti vähäosaisuus ja köyhyys, mihin vaikuttavat hänen omat lapsuudenkokemuksensa Pohjois-Karjalassa.

Huono-osaisuuteen ei muisteta aina kiinnittää yhteiskunnallisessa keskustelussa huomiota: vaikka kulissit ovat komeat, pelkästään Helsingissä on tuhansia asunnottomia, jotka ovat ikään kuin näkymättömissä. Mielenterveyskuntoutujiakin Helsingissä on Hämeenlinnan asukasluvun verran, huostaanotettuja tuhansittain ja toimeentulotuen varassa eläviä kymmeniä tuhansia. Helsingin ongelmat ovat sen pääkaupunkiluonteesta johtuen Suomen mittakaavassa erityisiä; valitettavasti vain tämä ei näy siinä, kuinka valtion kakku jaetaan. Sirpa Puhakka arvosteli yhteiskunnan vähäistä halukkuutta puuttua vähäosaisuuteen; esimerkiksi hallituksen köyhyyspaketissa jaellaan hajanaisia almuja sinne tänne. Tämä heijastelee Puhakan mielestä yhteiskunnan yleisesti koventunutta arvomaailmaa.

Julkisen sektorin rapautuessa, nk. kolmas sektori, eli kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat paljolti ottaneet hoitaakseen niitä tehtäviä, jotka ennen kuuluivat yhteiskunnan huolehdittaviksi. Esimerkkinä näistä kolmannen sektorin toimijoista, jotka paitsi ovat yksi vähäosaisuuden vastamyrkky, myös luovat henkeä rahan pöhöttämässä yhteiskunnassa, ovat kortteli- ja asukastalot, sellaiset kuin Horisontti. Julkisen sektorin alasajo ja samanaikaisesti tapahtuva toimintojen ulkoistaminen johtavat siihen, että julkinen sektori hoitaa vain "ydintehtävät", sysäten kaiken muun kansalaisyhteiskunnan toimijoiden (kuten Horisontin) hoidettavaksi.

Koko suomalainen yhteiskunta ja toimeentulo on rakennettu työn varaan. Kuitenkin meillä on jo viime laman alkuajoista, 90-luvun alusta alkaen pysyvästi pudonnut köyhyysloukkuun kokonaisia ihmisryhmiä, ja viime vuosina sinne on tipahdellut vielä uusia ihmisryhmiä. Tulevaisuudessa hyvinvointivaltion rahoitus on vielä nykyistäkin haasteellisempaa; kun väestö vanhenee, palkkatyössä käyvä vähemmistö rahoittaa julkiset palvelut, ja tämä saattaa rapauttaa solidaarisuuden tunteen, sen yhteisvastuullisuuden, joka on pitänyt Suomen pystyssä vaikeinakin aikoina.

Sirpa Puhakkan mukaan köyhyys ja hyvinvointi periytyvät. Aikaisemmin koulutus on tarjonnut väylän sosiaaliseen nousuun, mutta Suomea elähdyttänyt koulutususko on rapautumassa. Enää ei koulutus automaattisesti takaa työllistymistä ja hyvää palkkaa; lisäksi lainoitukseen perustuva, jälkeenjäänyt opintotukijärjestelmä ei rohkaise opiskelemaan, työllistymisnäkymien ollessa vähän niin ja näin.

Työelämämme on läpikäynyt monia syvällisiä rakennemuutoksia. Suomessa on Euroopan koulutetuimmat pätkätyöläisnaiset, ja etenkin synnytysiässä olevien naisten on vaikea työllistyä. Yhdeksi lääkkeeksi tähän Puhakka esitti, että vanhemmuuden kustannukset tulisi jakaa molempien vanhempien työpaikkojen kesken. Toisena työelämän haasteena Puhakka mainitsi teollisuustyöpaikkojen katoamisen niihin maihin, joissa työvoimakustannukset ovat Suomea matalammat. Teollisuusyrityksiltä sopisikin toivoa sitä, että ne pitäisivät yhteiskuntavastuullisuutta esillä muulloinkin kuin yhteiskuntavastuuraporteissa.

Kun teollisuudesta on kadonnut automatisoinnin ja tuotantolaitosten köyhiin maihin siirtämisen myötä runsain mitoin työpaikkoja, yhä suuremman osuuden suomalaisista sanotaan saavansa elantonsa palveluista, joiden määritelmäkin tosin on yhä kaikenkattavampi. Jotkut ovat tarjonneet yrittäjyyttä yhdeksi lääkkeeksi työttömyyteen; kuitenkaan Suomessa ei osata ostaa palveluita, me kun olemme tottuneet suo, kuokka ja jussi -periaatteen mukaisesti selviytymään yksin, tai sitten meillä ei ole varaa käyttää yksityisiä palveluita. Työmarkkinoilla eivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla on ylitarjontaa korkeakoulutetuista "huippuosaajista", toisaalta matalapalkkalainen ei kykene elättämään Helsingin elin- ja asuinkustannuksillaan itseään.

Sirpa oli huolissaan siitä, mahtaako hoitotakuu käytännössä toteutua. Hän kannusti ilmoittautumaan rohkeasti esimerkiksi hammashuollon hoitojonoon; jos kaikki alistuvat siihen, ettei hoitoa saa, silloin päättäjille annetaan myös sellainen signaali, ettei julkisten palveluiden käyttäminen kiinnosta.

Sirpa Puhakka kantaa huolta niistä, jotka eivät sauvakävele Himalajalle, ainakaan omin jaloin ja sauvoin.

3.7.2007

West Ham pelaa ensi kaudellakin Valioliigassa

Valioliigasta viime kauden viimeisellä kierroksella pudonnut Sheffield United ja putoamiskurimukseen loppukaudesta tipahtanut Fulham haastoivat West Hamiin oikeuteen kahden argentiinalaispelaajan kauppaan liittyneiden epäiltyjen epäselvyyksien takia. Näistä Javier Mascherano, jonka vähäistä peliaikaa ihmeteltiin, siirtyi Liverpooliin, jossa hän on ollut avauskokoonpanon pelaaja, mutta jatkuvien siirtohuhujen kohteena oleva Carlos Tevez pelaa vielä Ironsissa.

Oikeus on puhunut, ja West Ham pelaa ensi kaudellakin Valioliigassa. Toivottavasti myös Carlitos pelaa ensi kauden Ironseissa, sillä hänestä tuli hitaahkon alun jälkeen Ironsien viime loppukaudella viimeisestä yhdeksästä pelistä seitsemän voittoa tuottaneen hämmästyttävän fenix-ilmiön katalysaattori heti kun hän oppi pukemaan kengät oikein päin jalkaansa.

Virallisen uutisen voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

Julien est un Hammer joyeux

Kerran Ranskan A-maajoukkueessa esiintynyt ja tässä tähän mennessä ainoassa maaottelussaan maalin tehnyt ranskalainen laitamies Julien Faubert siirtyi 9 miljoonan euron kaupassa West Ham Unitediin. Maajoukkueessa Faubert on saanut kunnian pitää Zinedine Zidanelta jäänyttä kymppipaitaa. Ennen Ironsiin siirtymistään Faubert pelasi viimeiset kolme kautta Girondines de Bordeauxin joukkueessa.

West Hamin virallisen uutisoinnin aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Kuvalähde: www.whufc.com

2.7.2007

Rivaldon kotiinpaluu


Rivaldo -kissa löytyi perjantai-iltana täysissä ruumiillisissa ja sielullisissa voimissaan, ainuttakaan kissanhenkeä menettämättä, viiden ja puolen metrin loikasta huolimatta. Rivaldon löytöpaikka oli katoamispaikasta, makuuhuoneemme ikkunasta, vain n. 50 metrin päässä, eli Rivaldo oletettavasti on sekä nähnyt, kuullut että haistanut etsijänsä, jopa kissanloukkunsa. Naapuritalon asukas soitti kello 20.48 nähneensä Rivaldon näköisen kissan livahtavan naapuritalon puutarhavaraston oven alta. Soitin talonmiehen paikalle, joka perjantaihumalaltaan osasi ainoastaan antaa puhelimen naisystävälleen, joka päästi minut sisälle varastoon. Kissa oli pelokas ja likainen, piileskellessään mönkijän alla, mutta ilmiselvästi Rivaldo. Sain toisella kädellä työnnettyä Rivaldoa ulos mönkijän alta, ja toisella kädellä niskasta kiinni.

Rivaldo on vajaan kahdeksan päivän karkuretkestään täysin ehjä, lukuunottamatta pientä naarmua leuassa. Tonnikala näytti sille maistuvan, se työnsi koko päänsä tonnikalapurkkiin, mutta jaksoi syödä siitä vain alle puolet. Se kuitenkaan ei näyttänyt varsinaisesti nälkiintyneeltä; vettäkin sen on täytynyt jostakin saada.
Kahdesta kotiinjääneestä kissasta Rivaldon läheisempi leikkikaveri Manja on selvästi vähän närkästynyt Rivaldon tempusta. Alussa se sähisi Rivaldolle, nytkin vielä katsoo hieman oudoksuen. Rivaldo ei itse näytä olevan retkestä moksiskaan, tuskin enää edes muistaa sitä, ja sen turkkikin alkaa saavuttaa samoja valkoisen ja punaisen värisävyjä, jotka olivat hetkeksi peittynet pölyn alle.

Itse olen etsinnöistä satoja uusia kannelmäkeläistuttavuuksia rikkaampi. Yli 200 kuvallisen - jotka kaikki on poistettu - puhelinnumerollani varustetun ilmoituksen levittäminen todellakin kannatti, sillä Kannelmäessä jokainen vaikutti tietävän Rivaldosta, ja ilmoituksen kuva johdatti meille Rivaldosta soittaneen miehen Rivaldon jäljille.

Viimeisen reilun viikon aikana olen käytännössä 2/3 hereilläoloajastani etsinyt Rivaldoa, fillarilla, jalkaisin, Manja-kaveri tai ruokaa mukana. Nyt kun Rivaldo on palannut hieman aikaistetulta kesälomaltaan, voin itse keskittyä lomailuun koko heinäkuun, muuttaen Osloon kunnolla elokuun alkupäivinä. Rivaldo seuraa mukanani Osloon; hun vil bli en norsk katt!